Eräänä päivänä työpaikan kahvipöydässä keskusteltiin työpaikkamme organisaatiomuutoksen tuomista vaikutuksista meidän jokapäiväiseen työelämään. Eräs työkaverini (joka kyllä onkin aika positiivisen elämänasenteen omaava) sanoi, että ei meidän sitä kannata murehtia, koska kyllä ne johtajat meistä huolen pitää ja päättävät asiat parhain päin. Tuo samainen työkaverini on antanut muulloinkin samantyyppisiä lausuntoja ja sanoinkin että teen hänelle vielä huoneentaulun jossa lukee että
Herran pelko on viisauden alku. Hän oli siitä aikalailla otettu :)
Aloin pyöritellä ajatusta huoneentaulusta mielessäni. Yleensähän niissä taitaa olla joku positiivinen ta muuten mieltäylentävä tai motivoiva ajatus. Minä taas saan positiivisuuden tuputtamisesta lähes näppylöitä ja vaalin kainuulaista pessimismin perintöäni hartaudella, joten huoneentaulujen tyylilaji oli selvillä. Kainuu kehiin! Kyselin facebookissakin lapsuuden ystäviltäni sopivan napakoita murrelausahduksia, ja kyllä niitä omaankin mieleen tupsahti roppakaupalla kun vaan vähän pääsi tunnelmaan. Ostin aidakangasta ja vähän muliinilankaa, kaivoin netistä sopivat ristipistokirjaimet ja aloin paukuttaa. Empä ole ristipistoja sitten ala-asteen tehnytkään, mutta se ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin vapaampi kirjonta.
Nämä lauseet eivät taida kuitenkaan valtaväestölle helposti aueta, esimerkiksi tuota yläpuolella olevan kuvan tekstiä ei edes Tytti ymmärtänyt, joten pitänee suomentaa. (Tosin täytyy muistuttaa, että kainuulainen elämänasenne on paljon muutakin kuin murre, kiinnostuneet voivat tutkia fb:sta löytyvien
Puolangan pessimismipäivien sisältöä.)
Alakopa letasta - Kylläpäs alkoi nukuttaa/ramasta.
Ou eäneti ja tie ite - Olepas hiljaa ja tee itse.
Eipästä kehtaa - Kehtaiskohan tuota tehdä.
(Kainuussa kehdata-sanalla on kaksoismerkitys, se tarkoittaa asiayhteydestä riippuen joko viitsimistä tai tohtimista. Tässä yhteydessä tarkoittaa samaa kuin "Ei sitä tohdi / ilkiä")
Elä höperehä - Älä hupsi.