Pullonvihreä

Tilasin syksyllä huivilankoja väreissä, joita syksynaisen vaatekaapistani tuntui puuttuvan. Lämpimän ruskean Kelpien jo teinkin. Seuraavaksi otin työstöön pullonvihreän Semilla Extra Finon, jota oli kaksi 50 gramman vyyhtiä. Etsin pitkään sopivaa huivimallia. Vähän siinä vois olla pitsiäkin mutta ei liikaa... Enkä halunnut täysin graafistakaan mallia. Harkitsin Eyeblink-huivin uudelleen neulomista mutta päädyin kuitenkin lopulta saman suunnittelijan Valancy -malliin. Ohjeen mukaisessa huivissa pitsiosuuteen neulotaan mukaan  myös helmiä mutta joku raja sentään. 

 Huivi aloitetaan niskasta ja mallista tulee semmoinen leveähkö kolmio, jonka arvelin olevan mukavasti kaulaan kietaistavissa ilman että kolmion kärki jää roikkumaan navan korkeudelle. Huivia saa neuloa aikamoisen pitkään ennenkuin vasta reunuksessa alkaa tapahtua. Reunan pitsissä on itseasiassa myös palmikkoa mutta näyttävyydestään huolimatta on helppoa neulottavaa. Ja koska lankaa tuntui riittävän niin tein pitsikaavion toistoja vielä kerran kiellon päälle. Huivista tuli täydellisen kokoinen jonka keveytensä ansiosta saa helposti kaulaan kiedottua. Ja väri nyt on aivan täydellinen! Vihreä on hankala saada kuviin taltioitua, mutta totuus löytynee jostain näiden kuvien välimaastosta.

 Malli: Valancy by Heidi Alander 

Lanka: BC Garn Semilla Extra Fino, väri 139, menekki 90g

Puikot: 3mm

Leuka rintaan ja katse jalkoihin

 Tammikuun pakkasissa huomasin, miten näppärät ovat säärystimet. Minulla oli ainoastaan yhdet, joten lisää piti tehdä. Halusin hillityt mutta tiesin että yksivärisiä joustinneuleisia ei hermot kestä neuloa. Raitaa siis. Lankoina ruskea Araucania Ranco solid, jonka tiesin kokemuksesta sukkiin kelpaamattomaksi (siitä neulomani sukat huopuivat pesussa pilalle). Tämä ruskea vyyhti on odottanut sopivaa projektia, jossa ei ole vaaraa joutua kovin usein pesukoneeseen. Kaveriksi sille raidoitin Cascade Heritage Paintsia, semmoista vihertävänsinertävää sävyä. Ihan hyvät käyttölämmittimet tuli.

 Joulukalenterisukkia neuloessani tutustuin muihinkin Niina Laitisen sukkaohjeisiin. Hänellä on paljon kauniita paksummille langoille tehtyjä ohjeita, joista otin tammikuussa työn alle Eevat. Alkuperäinen ohje on 7 Veljekselle tehty mutta koskapa vähemmän on tarvetta niin paksuille sukille, niin tein sukat oliivinvihreästä Nallesta. Lisäsin silmukoita yhden mallikerran verran.

Sitten vielä yhdet samoihin kuviomaailmoihin menevät sukat, nimittäin Petterit. Nämä sukat aloitin silloin pari viikkoa sitten, kun kerta kaikkiaan tarvitsin jotakin keskittymistä vaativaa neuletta. Tummempi lanka on burgundinpunaista Fabelia ja harmaa on Hjertegarn Sock 4 -lankaa.

Aika seesteinen setti noin niinkuin minun tekemäksi?

Mini-Ashburn

Ravelryssä se on tehty 1097 kertaa. Alusta asti minäkin sitä ihailin. Nyt minäkin innostuin kun  semi-tylsästä villapaidasta jäi yli ihanaa tummansinistä merinolankaa.

Sinisen kumppaneiksi valikoitui lähes itsestään keltainen ja vaaleanharmaa. Keltaista minulla oli ennestään yksi vyyhti, harmaa piti erikseen ostaa.

Ensimmäiseen, harmaaseen väripalkkiin jaksoin tehdä raidatkin. Keltaisen osuuden mallineule oli minulle aivan uusi tuttavuus josta tykkäsin kovasti. Tosin välillä sitä piti purkaa, koska se ollutkaan ihan simppeliä tv-neuletta. Neljään laskeminen oli yllättävän vaikeaa kun samalla yritin katsoa True Detectivesin komeaa poliisia. Siniseen osuuteen en tehnyt raitoja lainkaan ja ihan vaan siitä syystä että pääteltävää olisivähemmän.

Poikkesin ohjeesta toisessakin kohti: tein huivista paljon pienemmän kuin ohjeessa. Tarvetta oli   kerran-kaulan-ympäri-kietaistavalle, joten sellainen tuli. Olen tyytyväinen. Mahtuu hyvin takin alle, mutta lämmittää kuitenkin riittävästi.

Malli: Ashburn (Ravelry-linkki)
Keltainen ja sininen lanka: The Uncommon Thread, Everyday Sport, n.puolikas vyyhti kumpaakin.
Harmaa lanka: ei muistikuvaa, vyöte on klassisesti lankakerän sisällä.
Fiilis: lempihuiviainesta

Nastille kiitos kuvista!

Grettir II

Reilu vuosi sitten sain valmiiksi Grettir -villapaidan miehelleni ja halusin silloin sellaisen itsellenikin. Ohje oli niin hyvin kirjoitettu ja näin luontoihmisenä tykkäsin kaarrokkeen männyntaimikkoa muistuttavasta kuviosta (nuo ruskeat tuossa keltaisten välissä ovat selviä männyntaimia, käykää vaikka metsässä katsomassa). Nyt se oma Grettir on sitten valmis ja on ihana.

Väreiksi valikoitui retrohkot turkoosi, keltainen ja ruskea  raikastettuna valkoisella. Halusin tehdä villatakin puseron sijaan, sillä villatakilla on kuitenkin enemmän käyttöä kuin paksulla puserolla. Lankana on Dropsin Karisma, joka on kestänyt aiemmin neulomissani puseroissa hyvin. Toenperrään, mulla on noita neulottuja paitoja ja takkeja niin paljon, että käyttövuoro osuu kullekin aika harvoin. Toki minulla on muutama aivan ehdoton suosikki, joista voisinkin jonain päivänä kertoa enemmän.

Grettirin ohje on selkeä ja ohjeessa on mallit ja koot sekä miehelle että naiselle. Ainoa mikä tympi oli se että neule tehdään alhaalta ylös. Eli ensin tylsät osuudet ja vasta lopussa päästään itse asiaan eli kaarrokkeeseen. Sen muuten neuloin tasona, kuten siis muunkin neuleen, enkä steekannut. Tokihan olisin voinut neuloa takin ylhäältä alaskin mutta en jaksanut vaivata päätäni. 

  Tällä hetkellä on puikoillani kaikki neuleet niin pitkäveteisessä vaiheessa että vietin tänään töistä tultuani ainakin tunnin lankakaappini uumenissa miettien että mitä kivaa keksisin rinnalle neulottavaksi. Päädyin kirjoneulesukkiin, niistä lisää joskus...