Neulevuosi 2018

 Neulesaldoni pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Vuonna 2018 sain valmiiksi yhteensä 45 työtä kun lukema oli vielä edellisenä vuonna 68 ja ennätysvuonna 2015 jopa 78 valmistunutta työtä. Kaipa se on se elämä, joka on tullut minun ja neuletyöni väliin. Päättyvä vuosi on ollut vaiherikas niin kotirintamalla kuin työelämässäkin, eivätkä kaikki muutokset ole olleet helppoja. Parasta on ollut löytää uusi työyhteisö, jossa olen tuntenut olevani tarpeellinen ja toivottu osanen. Ja tässä yhteisössä on selvästi myös neulojan mentävä kolonen sillä sinne olen saanut kierrätettyä monta itsellä pitämättömiksi jäänyttä neuletta. Miten mukavaa onkaan nähdä omia neulomuksia toisten yllä!

Sukat taitavat olla se eniten neulomani vaatekappale kautta aikain. Eniten neuloin niitä vuonna 2015, jolloin puikot suihkivat 38 paria sukkia eli siis semmoiet puoltoista paria kuukaudessa. Tänä vuonna en ehtinyt kuin 20 paria joista valtaosa meni lahjaksi. Jotain uutta kuvakulmaa sentään löysimme sukkakuvaukseen juhannuksen aikaan kotikonnullani Kainuussa, missä juhannusyön valkoiset koiranputkipellot tarjosivat oivan kuvaustaustan.

Vuosi sitten tein muutaman uudenvuodenlupauksen neuleiden suhteen. Jotkut toteutuivat, jotkut ei. Eräs onnistuneista lupauksista oli se, kun aioin tehdä jonkun neutraalin beigen tai ruskea pitkän neuletakin. Neuloin loppujen lopuksi molemmat. Toinen valmistui tuomen kukinnan aikaan, toinen värien hävittyä maisemasta. Sattumoisin molemmat takit kuvattiin saman autiotalon pihapiirissä. Yhteensä neulepuseroita ja takkeja neuloin vuoden aikana 8 kappaletta.

 Menneen vuoden suosikkineuleeni on kuitenkin Kässäkerho PomPom Donegalista neulomani ruosteenoranssi perusneule. Se on ollut hyvä kelillä kuin kelillä. Kuvasta voi aistia hyvin viime kesän helteisen tunnelman, joka sekin toi oman twistinsä menneeseen vuoteen.

 Toinen suosikkineuleeni menneeltä vuodelta on tämä vihreä peruspipo, joka on tehty Lanitiumin Basic merinosta. Olen tehnyt samanlaisen myös punasipulilla värjäämästäni langasta, siitä piposta löytyy kuvia instan puolelta. Muutenkin innostuin jälleen pipojen neulomisesta, niitä syntyi peräti 7 kappaletta.

Lisäksi neuloin 7 huivia ja vain yhdet käsineet. Neuloin myös varastolangoistani, joka oli myös yksi viime vuoden lupaus. Tytti ei tainnut postata Pujoliiviin tänä vuonna kertaakaan, mutta neuloo hän edelleen, hitaasti mutta varmasti. Lähetti terveisiä että saattaa tehdä comebackin vuonna 2019!

Tulevalle vuodelle toivon eniten sitä, että saisin jälleen intoa aloittaa liikuntaharrastuksia ja muutenkin uskaltaisin enemmän toteuttaa haaveitani. Elämä on liian lyhyt jahkailuun.

Toimeliasta uutta neulevuotta kaikille!

Joululahjat 2018

Vihreät sukat siskolle

Malli: Sukka nro 7 kirjasta Villasukkien uudet kuviot

Lanka: Onion knit Nettle sock

Sukat äidille

Malli: Hipsulaisen karuselli -sukat

Lanka: Drops Fabel

Pipo parhaalle kaverille

Malli: Basic pipo by Jana Tarhala

Lanka: Drops Merino extra fine ja Sandnes tynn silk mohair

Kädenlämmittimet autoilevalle ystävälle

Oma malli, lanka Drops Alpaca

Sukat kummipojalle

Lanka: Drops fabel

Sukat lankomiehelle

Lanka Drops Fabel

Sukat isälle

Lanka Drops Fabel

Luvassa jotain, joka menee nopeasti päähän

Hengissä ovat Pujoliivin naiset vaikka hiljaista onkin ollut. Neulottu on  lähinnä tarpeeseen, kuten näitä pipoja. 

 Dropsin kaurapuuron värisestä Puna-langasta neuloin Taito 1/2017 -lehdestä löytyvän Puro-pipon. Lisäsin tupsun.

 Viininpunaisesta Drops merino extra finestä tein pipon samalla pintaneuleella, jolla olen neulonut pipoja ennenkin. Tupsukka senkin kruunasi.

 Sitten hyppäsin silkkimohair-junaan ja tein Isager Alpaca 1 ja Isager silk mohair -langoista yhdessä neuloen peruspipan. Tässä siihen resepti: Loin 120 silmukkaa kakkosen puikoille, neuloin 1o1n-ribbiä 21cm. Seuraavalla kerroksella neuloin koko kerroksen aina 2 oikein yhteen.Neuloin yhden välikerroksen oikein ja sitten toistin kavennuskerroksen. Sitten katkaisin langan ja vedin sen silmukoiden läpi ja kiristin. Aivan unelmanpehmoinen!

 Oslo-pipon ohjeenkin ostin ja neuloin keskimmäisen koon Drops baby merinolla. Tuli mulle liian iso, joten pääsi uuteen päähän. On kuulemma lämpimämpi kuin karvalakki.

Kun luontokin pukeutuu mieliväriini

Otsikoksi sopisi myös "Kun maailmasta katosivat värit" mutta päätin ottaa tällä kertaa positiivisemman kulman. Mun uusi suklaanruskea neuletakki sopii tämän hetken vallitsevaan värimaisemaan paremmin kuin hyvin. 

 Kaikki lähti oikeastaan langasta. Ostin viime keväänä Isager tweed -lankaa lämpimän ruskeassa sävyssä ja silittelin vyyhtejä aikani mutta sitten ajatus kirkastui loppukesästä. Tekisin niistä yksinkertaisen v-kaula-aukkoisen neuletakin, semmoisen simppeleistä simppeleimmän. 

 Aloitin neuleen ylhäältä ja tein siihen aika syvän kaula-aukon. Lankaa minulla oli 7 vyyhtiä eli 350 grammaa ja koska lanka oli uusi tuttavuus enkä tiennyt langanmenekkiä, neuloin hihat siinä vaiheessa kun muu neule oli vasta vyötäisillä. Ajatuksena oli tehdä niin pitkä takki kuin lanka antaa myöten ja aika pitkä siitä tulikin. Nappilista ja taskut tein viimeiseksi ja lankaa jäikin vielä puoli vyyhtiä. Lanka on sekoitus jossa on 70% villaa ja 30% mohairia. Pörheyttä siinä ei juuri ole mutta lanka on semmoista hieman takertuvaista, joka ei varsinaisesti tanssi puikoilla. Neuloin 2,5mm puikoilla ja neuletiheyteni oli 21s/10cm, eikä neulos ole mitenkään reikäistä, semmoista laskeutuvaa vain. Varsin riittoisa lanka siis. Pääsee jatkossakin puikoilleni.

En tehnyt aloittaessa niskaan korotuksia lyhennetyillä kerroksilla, joka oli virhe jota paikkasin nappilistaa neuloessa. Siihen neuloin korotusta, joka toimiikin varsin hyvin eikä neuletta tarvitse nykiä hartioilta. Vartaloon en tehnyt vyötärömuotoiluja mutta levensin muutamia kertoja lanteita varten. Tylsähän tämä oli neuloa kuin mikä mutta uskon että pääsee käyttöön ja paljon!

Syksyn sukkia

 Vaikka en sinisen ystävä olekaan niin sinisävyisiä sukkalankoja olen joskus ostanut. Yhdistin kahta eri Drops Fabelin sävyä (162 ja 671) ja tein niillä pilkkuraitaa tähän malliin. Koska kummassakin langassa oli pieniä oransseja pilkkuja niin tein varren resorin, kantapäät ja kärjet oranssilla langalla. Tykkäsin näistä jo tehdessä hurjasti!

 Toiset raitasukat ovat Drops Nordin keränperistä kasatut. Keltainen lanka on itse keltasipulin kuorilla värjäämääni, muut ovat ihan kaupan värejä. En halunnut tehdä sukista keskenään samanlaisia mutta ei se nyt ihan helppoa ole tehdä erilaisia ja huolettomasti raidoitettuja mutta silti tasapainoisen näköisiä sukkia. Raitaväritkin halusin niin että vierekkäisissä raidoissa on riittävästi tummuuseroa. Kivat tuli!

Raipati-rai

Syksyn Taito -lehdessä (4/2018) oli kivan raitapaidan ohje. Neule tehdään ylhäältä alas pyöreällä kaarrokkeella ja se näytti niin mukavan rennolta että minun piti aloittaa lähes samantien. Ensin harkitsin langaksi Tukuwoolia, mutta päädyin Dropsin Alpacaan, nimittäin sitäkin löytyy useampaan puseroon. Otin niistä tähän puseroon pääväriksi tummanpunaisen ja taka-ajatuksena olikin se, että jos itsellä paita jää käyttämättä niin äiti ainakin tykkää punaisesta. Tytille tätä on turha tarjota.

Olen neulonut Dropsin Alpacaa aikoinaan paljonkin, mutta vähemmän enää viime vuosina. Olin jo unohtanut miten ihanasti se puikoilla soljuu. Niinkin hyvin, että sitä neuloessa puiset puikot ovat parhaat ettei vallan lipsahtele. Kyllähän lanka myös nyppyyntyy ja odotettavissa on kainaloiden alle oravan kokoiset (no melkein ainakin) nyppypallerot alta aikayksikön. Riippuu toki käytön määrästä. Minulla on villapaitoja niin paljon, että yhden kohdalle käyttökertojen määrä voi jäädä aika pieneksi, ellei sitten tule aivan supersuosikki pusero. Katsotaan kuinka tälle käy.

 Neuloin täyspitkät hihat ja helmaankin lisää pituutta. Istuvuus on rento. Hieman kyllä häiritsee kaarrokkeen raidoissa näkyvät lisäyskohdat. Jos tekisin mallin toiseen kertaan, niin ne tekisin ohjeesta poiketen eri tavalla tai sitten pohjavärin kohdalla.

 Malli: Rai Rai by Leeni Hoimela

Lanka: Drops Alpaca

Puikot: 2,5mm

Uusia kuvioita urakalla

Heinäkuussa vilautin hankkimaani uutta sukkakirjaa, josta halusin neuloa melkein kaikki mallit. Tilannetiedotusta: kolmet sukat on nyt kirjan ohjeilla neulottu ja lisää on varmasti tulossa. Kirjassa on kirjoneulesukkia, raitasukkia sekä yksivärisiäkin pintaneulesukkia. Kirjoneuleet ovat kaikki 4 silmukan mallikerroilla toteutettuja, joten kirjoneulekokeilut voi hyvin aloittaa vaikka tällä kirjalla. Lankojakin voi vaihtaa helposti paksumpiin, vaikka kirjassa onkin käytetty fingering-vahvuisia sukkalankoja.

Ensimmäistä paria valitsin kirjasta pitkään mutta päädyin Sukkiin Nro. 19. Minulla oli niitä varten ostettuna hempeitä värejä Drops Nordia ja sukat saivatkin sitten työnimen Imelät. Yhden mallikerran lyhensin vartta.

Seuraavaksi neuloin Sukat Nro. 14 ja koska ohjeen sukat olivat jo valmiiksi niin hyvänväriset, vaihdoin ainoastaan beigen langan itse poimulehdellä värjäämääni keltaiseen.

 Yritän välillä poistua pelkkien mielivärieni parista ja neuloa erilaisiin makuihin sopivia sukkia. Nyt oli mielessä graafiset sukat, joihin halusin käyttää kasvivärjäämääni lankaa. Kirjan malleista nämä ovat Sukat Nro. 12. Musta ja keltainen lanka on Dropsin Nordia, joista keltaisen olen värjännyt lupiinin lehdellä. Vaalean harmaa on Fabelia. Hieman petyin, kuinka huonosti keltainen vaaleanharmaasta erottuu ja lyhensinkin kirjoneuletta alareunastaan. Pari virhettäkin mahtuu mutta nehän niitä tavaramerkkejä vain.

  Koko satsi on menossa lahjakoppaan, joten näytelkääpä yllättynyttä jos näistä jotkut juuri sinulle päätyy.

Brownie

Ihastuin viime talvena Titityyn Tiinan neulomaan harmaanruskeaan fade-puseroon, joka oli neulottu kaksinkertaisella Tukuwool fingeringillä. Koskapa minulla oli jo valmiiksi Tukun tummempia ruskeita ja ihastuin lankakaupassa uuteen vaaleanruskeaan Runo-sävyyn, mielessäni alkoi muotoutua jotain hyvin samanlaista. Törkeää apinointiahan tämä on mutta minkäs teet kun rakkaus syttyy niin se syttyy. 

 Kaksinkertainen Tukuwool antoi neuletiheydeksi juurikin sopivat lukemat Il grande favorito -puseroon. Olisikohan tämä nyt neljäs pusero sillä ohjeella? Vahva suositus siis. Aloitin tummimmalla ruskealla ja siitä pikkuhiljaa vaalentelin sävyjä. Viittä eri Tukuwoolin ruskeaa sävyä puseroon käytin, eniten kuitenkin sitä herkän beigeä Runoa. Neuloin neuleen sileänä oikeana neuleena mutta käänsin lopuksi nurjan puolen ulospäin. Pusero painaa 400g mutta sen tarkempia menekkejä eri väreille en osaa sanoa. Se lienee kuitenkin selvää, että mikään väri ei loppunut... Taitaa pukata kämmekkäitä vielä tässä syksyn kuluessa.

 Neuletta lähdettiin kuvaamaan herkkutattihuudeilleni mutta vaikka täällä kylän pinnassa ovat kaikki nurmikot pullollaan tatteja niin metsästä ei löytynyt herkkutatin tattia! Muutama kehnäsieni oli kuitenkin noussut ja ne pääsivätkin rekvisiitaksi.

Aaltoja odotellessa

Neulefestareille lähtiessä minulla oli ostoslistalla lanka a girl's best friend -huiviin. Tykkäsin kovasti ohjeen alkuperäisestä värityksestä ja keltaista ja vaaleaa minulta löytyi omasta takaa. Nuo roosan väriset (en käytä sanaa pinkki) langat puuttuvat tyystin lankakaapistani, joten semmoista lähdin metsästämään. Väriä, joka olisi sopivasti murrettu, lämmin vanharoosa, joka sopisi hyvn sinapinkeltaisen kanssa ja joka saisi mielellään olla semisolidi... Ei se ihan helppo tehtävä ollut mutta pari ehdokasta löysin. Toinen oli Koukuttamon lanka, jonka värin nimi oli Isoäidin hullutus ja toinen oli Julie Asselin Nomadea värissä Rose gold. Tytti oli iloisen harmaan ja mustan ystävänä vähän ihmeissään näistä värivalinnoistani. Itsekin epäilin että nyt saattaa olla iällä ja hormooneillakin asian kanssa tekemistä joten Isoäidin hullutus-nimen inspiroimina keksimme muutaman muunkin osuvan nimen tälle väriperheelle. Hei värjärit, kuka värjäisi "Kuumat aallot" tai "Mummutauti" -väriset langat? Idean saa vapaasti ottaa käyttöön :)

Kotiin tultua mallailin lankoja yhteen ja huiviin valitsin tuon Nomaden. Sen kaverina oleva vaalea roiskelanka on myöskin Nomadea sekä Lang yarns Jawoll sinapinkeltaisena. Neuloin tätä helteidenkin aikaan aivan sujuvasti. 

Tein huivista hieman ohjetta pienemmän. Lyhensin muistaakseni sekä ensimmäistä roosaa osuutta sekä toista vaaleaa pintaneuleosiota. Se onnistui ihan helposti ilman minkäänlaista hämminkiä. Pintaneule oli helppoa, joskin hidasta neuloa. Viimeisen osion pinkit pallurat opettivat minulle kuinka neuloa takaperin. Niissä olisi pitänyt neuletta kääntää vähän väliä ympäri, jollaiseen pelleilyyn en viitsinyt ruveta. Neuloin sitten niiden kohdat vasemmalta oikealle (älkää kysykö miten, kunhan kokeilin ja tuntui onnistuvan) ja hyvin pelitti.

 Huivi kuvattiin meren rannassa viikko sitten. Samalla reissulla ajattelin hakea vähän järviruokoa värjäykseen ja järkytys oli suuri kun saavuimme rantaan. Missä violetit röyhyt? Olivat tainneet lentää tuulen matkaan. Keräsin sitten hailakoita röyhyjä varsineen ja lehtineen ja päätin kokeillä niillä. Tuloksena oli ihan kiva kirpakka keltainen liemi, lopputulos muistutti aikalailla koivunlehdellä saatavaa väriä. Eli jos järviruo'olla haluaa saada sitä upeaa tummaa vihreää, on käytettävä pelkästään niitä violetin värisiä röyhyjä, jotka eivät siis ole parhaimmillaan kuin muutaman viikon suurinpiirtein heinä-elokuun vaihteessa.

 En pingottanut huivia, kastelin vain ja annoin kuivua. Tuo alareunan resori ikävästi rullautuu ja jos se kovin alkaa häiritä, niin pitänee ottaa uusintakäsittely kovemmalla kädellä. Lopputulos on kyllä muuten ihan kiva. Aika näyttää, että löytääkö huivi kaulaani vai onko se kuitenkin liian hempeä väritykseltään. Toistaiseksi se näyttää kuitenkin raikkaalta!