Alatoopi ja makarooni

Salainen paheeni arkisilla kauppareissuilla on kerätä talteen kanssaostajilta pudonneita ostoslistoja. En ole kielitieteilijä, mutta erityisesti minua ostoslistoissa kiinnostaa tapa, miten asiat on niissä ilmaistu. Jos listassa lukee koira, luulen että koiraa ei kuitenkaan olla ostamassa vaan kenties koiran ruokaa. Tai ehkä kyse onkin lelukoirasta...? Vakiintunut tapa näyttää olevan ilmaista asia yksikössä, vaikka usein ostetaankin monta kappaletta. Muna tai mustikka ovat hyviä esimerkkejä tästä. Muniahan toki saa irtonakin, mutta ei meidän Prismasta, josta löytämäni listat ovat peräisin. Sipulitee on mielenkiintoinen artikkeli. Ilmeisesti on kyse makkarasta. Alatoopi ei taida olla nykyisin kovin kysytty tuote, mutta sisu, rööki, makarooni ja sipsi pitänevät pintansa suomalaisten ostoslistoissa.

Omat ostolistani ovat varsin tylsiä, vaikkakin monesti korvaankin ostoslistoissa k-kirjaimen geellä, p:n beellä jne. Tyypillinen  ostolistamme voisi olla esim. tällainen:
- porggana
- parsagaali
- bansku
- omppu
- paprika
- herggis
- leibä
- maito
- tofu

---
 Ja lopuksi - viikon ilme. Siitä vastaa Milli-kissa, joka piileskelee lahjapaperin alla.

Pihlajan väripaletti

Syksy, lempivuodenaikani. Tänä vuonna on kerrankin ollut pitkä ja lämmin syksy ja sateet ovat antaneet odottaa itseään. Puut eivät lämpötiloista välitä, vaan alkavat vaihtaa väritystään syksyisempään. Pihapihlajastamme löytyy varmaan kaikki mielivärini ja muutamia muitakin. Täydellinen väripaletti. Metsässä on niin kuivaa, että pikkukengillä pärjää. Huonoa tässä on se, että sieniä on ollut turha etsiä, niitä ei ole. On kaiketi aika harvinaista, että tähän aikaan vuodesta on voimassa metsäpalovaroitus.

 Onneksi olen jo varautunut kirpakampien kelien tuloon ja tehnyt sormilleni lämmikettä. Tein jälleen sormikkaat samalla mallilla kuin monesti ennenkin mutta kun ne  nyt vaan istuvat niin hyvin. Oliivin värisestä Väinämöisestä tehtynä ovat vielä herkullisen kauniitkin. Mikäpä tässä on talvea odotellessa vaikka aamuisin järkyttyykin kuinka pimeää jo on, kun herätyskello pärähtää...

 

Kaarnatakki

 Kaipa se on jokasyksyisen pappaneuleen aika. Ihan klassisin malli tämä ei ole, vaan on hieman lyhyempi  kuin aiemmat tekemäni ja ilman taskuja. Olin ostanut jostain Dropsin alesta kasan ruskeaa Fabelia ja aloin nähdä niiden värissä jotain samaa kuin männyn kaarnassa.  Etsiskelin sopivaa pintaneuletta joka lisäisi tuota fiilistä ja mielestäni aika lähelle pääsin.

Takki on neulottu ylhäältä alaspäin ja pintaneuletta on vain vartalossa, hihat ovat sileää neuletta. Pintaneule on niinkin yksinkertainen että neulotaan kolme kerrosta 2o, 1n ja sitten kerros sileää nurjaa (tai siis tuolta pinta näyttää oikealta puolelta katsottuna). Neulos joustaa aika mukavasti ja tuon hieman monivärisen ruskean langan kanssa takista tuli mukavan arkinen pitoneule, joka tuskin jää kaappiin lojumaan.

Papoista vielä sen verran, että minulla on ollut tänä syksynä vähän selkävaivoja ja päätin kokeilla perinteistä menetelmää eli kalevalaista jäsenkorjausta. Mennessä kyllä vähän jänskätti, mutta kun vastassa oli lempeänoloinen pappa, joka jutteli mukavia hoitoa tehdessään, niin kokemuksesta tuli miellyttävä. Tunsin välittömästi hoidon jälkeen saaneeni apua alaselkävaivaani. Olo kyllä siitä vielä kipeytyi uudelleen eli aivan ihmeparantumista ei jäsenkorjaaja saanut aikaan. Olen kuitenkin menossa uudelleen, tuskimpa mikään menetelmä heti tepsii. 

Kaarnatakki, malli omasta päästä

Lanka: Drops Fabel, ruskea, 300g

Puikot: 2,5mm

Melkein julkkis torkkupeitto

Kirppisten kiertely on vähentynyt taloudessamme dramaattisesti, koska pyrkimys on ennemminkin päästä eroon turhasta tavarasta. Mutta aina ei voi vastustaa, jos kohdalle sattuu ihanuuksia. Reilu viikko sitten hengailimme siipan kanssa Hämeenlinnan Taiteiden yössä, ja osuimme Verkatehtaankujalle, jossa oli maanmainio basaari. Siellä oli käsityöläisiä myymässä tuotteitaan sekä perinteistä kirppismeininkiä. Paras löytö oli kaunis villainen torkkupeitto, jossa toinen puoli oli valkoinen ja toinen tummanharmaa. Ja tadaa - tuota ihanuutta oli 4 metriä! Hinta oli varsin sopuisa, joten peitto lähti matkaan. Se on tarkoitus puolittaa, sitten kumpikin saa oman peiton tai sitten toinen jää odottamaan sopivaa hetkeä vaikkapa päätyäkseen lahjaksi. Mietinnässä on vielä, miten päättelen katkaisukohdat. Yksi vaihtoehto on kanttaus. Ans kattoo ny.

Peiton myyjä kertoi olevansa kuuluisten eduskunnan  torkkupeittojen tekijä. Jos ne peitot ovat yhtä kauniita ja hyvälaatuisia kuin meidän ostoksemme (ja mikseivät olisi), en todellakaan ymmärrä niistä syntynyttä kohua, varsinkin kun tuote on kotimainen.

Herra Harmaakin ymmärtää suomalaisen designin päälle.

Samaiselta basaarilta mukaan tarttui myös Suomen armeijan nahkainen vyölaukku. Ei mitään käsitystä mitä vempainta tuossakin on säilytetty, mutta kivan näköinen ja kauniisti patinoitunut se on.

Pidimme kesällä omankin pihakirppiksen naapurien kanssa. Saimme tavaraa myytyä todella  hyvin, mutta tuli sitä takaisinkin päin. Ostimme naapurin kojusta mm. kaksi peiliä. Ne ovat vanhat ja kuluneet, mutta niin sympaattiset. Olisikin halunnut potrettiin mukaan edes yhden kissan, jonka kuvajainen olisi kauniisti heijastunut peilin pinnasta. Mutta ei, kaikki kolme kissaa häipyivät jonnekin vaikka normaalisti ne ovat aina jaloissa pyörimässä.