Loppusaldo

Joululahjoista on vielä muutamat esittelemättä. Neuloin ystävälleni pipon ja huivin Dropsin Alpacasta. Hän on se viilee ja vaalee joka ei pidä eikä hänelle sovi ne minulle tyypilliset värit ja joudunkin aina pohtimaan värivalintojani tarkasti. Alpacassa on tämmöinen huurteinen sinivhreä, joka oli mielestäni aivan ystäväni näköinen ja saadusta palautteesta päätellen osuin oikeaan!

Pipo on Raitulin ohjeella tehty, hieman matalampi vain. Sinivihreän langan kaveriksi raidoitin valkoista.

 Huivin ohjeena on jo kertaalleen neulomani Janina Kallion Herald, ja en usko että jää viimeiseksi huiviksi tällä ohjeella. Helppo ja näyttävä pitsihuivi, joka ei ole liian ladylike.

 Tuolle meillä asuvalle miehelle neuloin salassa pitkin syksyä näitä kämmekkäitä vai mitkä sormettomat lapaset nämä nyt onkaan. Ohje on maksullinen (täältä) mutta samalla saa ohjeen myös naisellisempiin lapasiin, joissa kallojen lisäksi on  kukkiakin. Kirjoneuleen neulominen on kivaa mutta kuten kissapalasten kanssa kävi, ihan heti en lapasversiota taida aloittaa! Lankana näissä on muuten luumunvärinen Cascade Heritage ja harmaankirjava Drops Fabel.

Koko vuoden neulesaldostani sen verran, että olen saanut käännettyä neulelaivaani sen verran, että niitä isompia neuleita ei valmistu enää siihen tahtiin kuin ennen. Laskin että sain nyt päättyvänä vuonna valmiiksi 8 neuletakkia tai puseroa joka on useampia vähemmän kuin aiempina vuosina. Sen sijaan huivien määrä on kasvanut (nyt 15 kpl), valmistuneiden sukkien määrä lienee suurinpiirtein vakio (38 paria). Siihen päälle pipot (10kpl) sekä käsien lämmittimet (6 paria) sekä muutamat satunnaiset muut neuleet niin neulevuosi 2015 alkaa olla sitten siinä.

  Mitä ihaninta ja villanlämpöisintä neulevuotta 2016 lukijoillemme toivottavat Pujoliivin siskokset!

Rasti seinään eiku selkään

Neuloin ruskean perusvillatakin...

 ...jonka juju onkin selässä!

 Isabell Kraemerin ylhäältä alaspäin neulottu Criss cross -villatakki on kiehtonut mieltäni jo pidempään. Kun sitten tässä alkutalvesta oli Novitan Suomivillaa tarjouksessa niin päätin yhdistää nuo kaksi. Suomivilla oli minulle uusi tuttavuus, toki olen sitä kaupassa hypistellyt ja nuuhkinut sen vienoa lampaantuoksua. Käyttökokemusta ei vielä paljon ole mutta neuloessa se käyttäytyi mallikkaasti eikä kutita edes paljaalla iholla, joten uskoisin että tulemme kohtaamaan vielä jatkossakin. Toisaalta jos neule nyppyyntyy kovin rumasti niin suhteemme voi olla vielä koetuksella. Lankaa meni 9 kerää vaikka varasin sitä parisataa grammaa enemmän. Pipo ja lapaset kenties?

 Malli oli perusvillatakiksi ihan mukavaa neulottavaa, yläosassa tapahtuu joka kerroksella jotain ja sitten alkaakin jo selän ristikuvio. Kaavion lukemista riittää siis melkein vyötärölle saakka, sitten alkaakin se puuduttavampi  osuus. Lisäsin pituutta vartaloon jonkin verran ja tein muistaakseni pari lisälevennystäkin ennen lantiota. Nappikaitale neulotaan viimeisenä ja se päätellään i-cordina. Kaikenkaikkiaan tästä neuleesta tulee hyvin viimeistellyn näköinen. Ja tarvinneeko tuota sanoakaan  että jälleen lempineulematskua :D

Joululahjoja

Tutkimme kerran työpaikan kahvihuoneella kalenteria ja tajusin että jouluun on enää 10 viikkoa aikaa! Että jos meinaan itseneulottuja lahjoja antaa niin pitää pikkuhiljaa siirtyä asiaan. Aikaisen aloituksen johdosta taisin ehtiä neuloa enemmän kuin koskaan. Muutaman lahjatoiveenkin sain mutta enimmäkseen taas luotin vaistooni ja aiemmin saatuihin palautteisiin. Mielestäni löysin sopivat mallit kullekin lahjan saajalle. Tässä ensimmäinen satsi, loput esittelen ensi kerralla.

 Tytti-sisko toivoi  vihreää kirjoneulepipoa ja sen hän sai. Pääväri on Novitan Pikkusiskoa, muut värit pohjattomasta jämälankapussistani. Malli ja silmukkamäärät ovat Raituli-piposta mutta kirjoneule on lainattu Hamish-sukista. Aikas kiva tuli!

 Eräs ystäväni on suuri kissojen ystävä ja meidänkin karvaista laumaa useasti hoitanut ja hänelle tein jo hyväksi havaitulla mallilla Moggies-lapaset. Nyt lankana on Drops Fabelia eri ruskean sävyissä. Olen jo hankkinut Tukuwoolia itselleni tulevia kissalapasia varten, mutta kahdet neulottuani oli pakko pitää vähän taukoa ensin aloitusta. Ehkä ensi talveksi? Malli on siis ihana eikä mitenkään vaikea jos kirjoneuletta on neulonut.

 Tytille ja siipallensa tein mätsäävät raitasukat omissa mieliväreissäni, mutta uskon että kelpasivat siihenkin talouteen :) Lankana Novita Nalle, vihreän olen itse joskus kauan sitten värjännyt Dylonin nappiväreillä.

Joulusukat

Tänäkin vuonna osallistuin joulukalenterineulontaan. Joulusukkakalenteri oli Niina Laitisen Facebookissa julkaisema ja siinä neulottiin 7 Veljeksestä kirjoneulesukat. Joka päivä julkaistiin pätkä kirjoneulekaaviota polvisukkiin, jotka valmistuivat jouluaatoksi. Mukana oli ilmeisesti satoja neulojia. Suunnittelija laittaa ohjeen Ravelryynkin jossain vaiheessa, joten mattimyöhäisetkin voivat nämä sukat neuloa. (EDIT. Ohje löytyy nyt Niina Laitisen blogista täältä)

Ohjeessa kehoitettiin varaamaan kaksi kerää kyseistä lankaa, mutta minä ajattelin hyödyntää jämälankojani (ja ihmettelin, että miten mulla näitä paksujakin voi olla näin paljon?). Toki kaksivärisistä sukista olisi tullut seesteisemmät, mutta näistä tuli enemmän minun näköiset! Aikamoisen paksuthan nämä on eikä kyllä ihan heti vastaaville taida olla tarvetta. Itse neulominen oli kyllä mukavaa ja sopivan aivotonta, kun ei värivalintaa enempää tarvinnut pohtia. Seurasin sivusilmällä myös sitä toista jämälankasukkajoulukalenteria, siinä tuntui olevan hieman liikaa sitä päivittäistä aivotyötä minun makuuni.

Lämmintä Joulua kaikille Pujoliivin ystäville!

Beige meininki

Niitä hetkiä varten, kun ei ole niin kovin villi olo ja haluaa vain sulautua ympäristöönsä ja miksei tapettiinkin, on hyvä olla olemassa beiget asusteet. 

 No ehkei beige nyt aivan niin paha väri ole, mutta aika neutraali se on. Alpakkajuhlilta ostin muutaman kerän beeshiä Dropsin Nepalia ja niistä tämä setti tupsahti parissa illassa. Ensin löysin Handepanden uuden lapasohjeen, jolla tuli kyllä omaan käteeni erittäin sopivat lapaset. Leveämpikätisen kannattaa sovitella matkan varrella. Lapasissa on itselleni ennen kokeilematon intialainen peukalokiila (älkää kysykö, en tiedä nimen alkuperää). Etsiskelin lapasille kaveriksi ensin palmikkopipon mallia, mutta päädyin mukavan rentoon Cocoon -pipoon. Iso tupsu kruunaa tottakai tämänkin pipon! Settiin meni melkein 4 kokonaista kerää lankaa.

Klassikko vai tylsä?

Hohoi Tyttilästä! Vieläkö muistatte? 

Syksyn villapaitaprojekti on valmis. Ostin langat yli vuosi siten Titityystä ja neuloin silloin Veera Välimäen jättihärpäkkeen. Sen kohtaloksi tuli kuitenkin purku, koska se ei vain toiminut minulla. Sääli, mutta eihän siinä mitään, minullahan oli nyt ihanaa lankaa uutta projektia varten. Halusin tällä kertaa  kunnon pitoneuleen. Ja sellainen  tuli. 

Toisaalta klassinen ja ajaton, mutta toisaalta vähän ykstotinen. Tekiessäni mietin kaarrokkeeseen kirjoneuletta, mutta tulin järkiini ja jätin kokeilun toiseen projektiin. Nimittäin viimeisin ja samalla ainoa kirjoneuleeni on aika kaukaa, ala-asteelta lapaset, enkä halunnut nyt alkaa harjoittelemaan villapaidan kanssa.) 

Pienet taskut voisivat olla se jokin, jotka antaisivat kaipaamani jujun. Saa nähdä syntyvätkö.

Tein paidan aikalailla omasta päästä alhaalta ylös. Hihojen ja vartalo-osan yhteenliittämisessä sekä kaarrokkeen kavennuksissa tutkailin hieman yhtä Dropsin ilmaisohjetta, josta olikin suuri apu, kun en aiemmin ollut tällaista tehnyt.

Lanka: Uncommon Thread, Everyday Sport, piirun alle 400 g.
Fiilis: Jees

Väri on kaunis siniharmaa, joka suorastaan huutaa keltaista kaverikseen. Kuvaukseen löytyi kaapista juuri oikean sävyinen kesähuivi, mutta pakkohan talveksikin on keltaista saada puikoille. Tulossa on Ashburn.

Sitten yksi divarilöytö. Jokin aika sitten vietin ystäväni kanssa Helsingissä Kallio-päivää. Eksähdettiin Fargoon, joka olikin melkoinen paikka. Olisin voinut ostaa sieltä vaikka mitä. Näihin suklaamuotteihin kuitenkin päädyin. Ne ovat tosi mainiot, päätyvät keittiön seinälle.

  Ja ei kuvaussessiota ilman uteliasta kissaa.

Palmikot on parhautta (ei ehkä koirien mielestä)

 Ilona joutui esittelemään kummipojalle menossa olevaa pipoa kun ei muitakaan sopivia päitä ollut kuvaushetkellä tarjolla. Hyvinpä tuo mannekiinina toimiminen näytti sujuvan, se istui paikoillaan kuin tatti ja esitteli pipoa kameralle joka puolelta.

Ja mikäpä esitellessä, koska piposta tuli niin kiva, että harkitsen sen  tekemistä myös itselleni, ilman korvaläppiä tosin. Pipon malli on I heart cables by Justyna Lorkowska (ilmainen ohje). Ohjeessa on koot niin pienelle piltille kuin vähän isommallekin veitikalle. Käytin lankana Dropsin Nepalia, joka tämmöisenä muhevan keltaisena sopii taatusti kummipojan retrosta tykkäävän äidinkin makuun. Pipossa neulotaan ensin kaksi korvaläppää joiden väliin luodaan lisää silmukoita ja jatketaan kapenevaa palmikkokuviota kohti huippua. Icord-nauhat ja komea tupsu viimeistelevät neuleen.

 "Voisko tämä touhu jo pikkuhiljaa riittää?"

Marsa alam

Huhtikuussa aloitettu Marsa alam -villatakki on nyt vihdoin valmis! Ohje on taattua Isabell Kraemer -laatua, eli hyvin kirjoitettu ja mainiosti istuva. En osaa sanoa syytä, että miksi neule lepäsikin niin pitkään keskeneräisenä, sillä tästä tuli ilmiselvä pitoneule joka on ollut päällä valmistumisestaan lähtien.

 Lankana on minulle uusi tuttavuus, Bc Garnin luomuvillalanka Semilla. En usko että kosketus jää tähän yhteen neuleeseen, sen verran näpsäkästi neuloutuvaa lanka oli (sillä langan vika ei tuo pitkähkö seisokki ollut). Väreinä on tumma savunharmaa (joka jännästi taittaa petrooliin) sekä ärtsy keltavihreä. Yhteensä lankaa meni alle 300 grammaa, joten riittoisaakin se on.

 Ohjeesta poiketen tein täyspitkät hihat, joiden kanssa kävi niin kuin melkein aina, eli ne venähtivät loppujen lopuksi pikkuisen liian pitkiksi. Kastelussa ja kuivattamisessa tuli semmoinenkin pieni moka että asettelin hartiat pikkuisen liian leveiksi ja nyt olkapäillä on aavistus ylimääräistä tilaa. Toivon sen kuitenkin ajansaatossa asettuvan.

Shokki! Violettia! Pinkkiä!

Lankakaappini inventaario paljasti suuren  kieroutuman sen värimaailmassa. Miten siellä saattoikaan olla niin paljon inhokkivärejäni? Selityskin kyllä löytyi kun tarkemmin mietin. Lähipiirissäni on kyseisten värien ystäviä ja heitä ajatellen olen joskus poistunut lankahyllyjen edessä mukavuusalueeltani. Tai sitten vain olen sattunut saamaan halvalla :)

 Tumman luumun värinen Cascade Heritage -vyyhti on etsinyt sopivaa kohdetta jo vuosia. Se on mieheni mielivärejä ja hänelle siitä pipon lopulta teinkin. Kaveriksi neuloin Drops Fabelia värissä 901. Malli pipoon löytyy Dropsin sivuilta tästä. Kiva malli johon hyvin sopivat raidoittuvat langat.

Tätä settiä arveluttaa blogata sillä tämä on joululahja. Luotan kuitenkin siihen ettei saaja käy Pujoliivissa ennen joulua. Nämä langat löysin erään paikallisen lankakaupan alelaarista muutamalla eurolla kerä ja koska halvalla sain, en voinut niitä jättää sinne vaikka värit ei millään muotoa napanneet. Arvelin että aika tavaran kaupihtee ja niinhän siinä sitten kävikin. Lanka on siis Rowan Felted tweediä ja ihastuin uudelleen tähän lankaan! Varsinkin se, miten se käyttäytyy kirjoneuleessa - aah! Näitä lapasia ei ole neulomisen jälkeen millään lailla käsitelty ja neulepinta on valmiiksi noin tasaista! Neuloin lapaset pienillä puikoilla että sain koosta tarpeeksi pienen ja tulipa muuten tehtyä samalla niin tiiviit ja lämpimät lapaset että harkitsin jopa niiden pitämistä itselläni... päädyin kuitenkin siihen että tilasin väreihini sopivampaa lankaa omia lapasiani varten.

 Pipo on Golden autumn, malli joka on tehty juuri tälle langalle. Pipossa on kaksinkertainen alareuna ja helppo mutta näyttävä pintaneule ja hyvin kirjoitettu (maksullinen) ohje. Jätin pituudesta yhden toiston pois ja aivan sopiva tuli. Neuloin pienimmän koon mukaan. Tämäkin on malli, jonka teen todennäköisesti uudelleen,.

 Lapasten ohje on nimeltään Moggies ja maksullinen ohje löytyy täältä. Aivan hurmaavat!

Lankaa ja sen kulutusta

Kävipä niin jännästi että etsiessäni erästä tiettyä lankaa tein samalla inventaarion lankakaapissani. Joo, se kaappi on semmoinen sisäänastuttava pieni vaatehuone, jossa säilytän langan lisäksi myös mm. joulukuusenjalkaa ja dvd-kokoelmaani. Purin pussukat ja muovilaatikot olohuoneen matolle väreittäin. Kun matto alkoi täyttyä niin en enää jaksanut. Ja tässähän on siis vain täydet kerät, jämälankaa on myös ihan mukavasti. Yllätyin pinkin ja sinisten sävyjen määrästä, kuka niitä on hamstrannut? Onneksi kuitenkin vihreää ja harmaata on edelleen eniten. Ja en, en punninnut varastoani vaan otin vain todisteeksi valokuvia  joilla olen järkyttänyt sukulaisiani fb:ssä.

 Vaan onhan täällä neulottukin! Peräti 250 grammaa on kulunut näihinkin sukkapareihin. Tiikerisukat tuottivat minulle suurta hupia valmistuessaan, alkoi tehdä mieli etsiä joku laatikko johon painua kehräämään. Lankana Regian ohut sukkalanka.

 Väinämöisen jämistä syntyi syksyisen väriset sukat. 

 Liukuraitaa hillitymmin. Harmaa on Drops Delight värissä 01 ja kelta-ruskea on Zauberball värissä Wer Hat Die Kokosnuss.

Pipokausi alkaa!

Raitasukkien neulomisen ohessa sain aikaan koko perheelle pipot. Itselleni tein jo kauan ihailemani mallin Drops Alpacasta. Ilmainen ohje löytyy Dropsin sivuilta. Vähensin yhden mallikerran silmukoita ohjeen mukaisesta määrästä, koska tykkään että pipo pysyy päässä. Langat ovat edelleen siitä loputtomalta tuntuvasta Alpaca-pussista, josta olen tehnyt jo mm. yhden villatakin.

Siipalle tein vasta julkaistun ohjeen mukaisen Gorro Amanara -pipon. Langaksi löytyi oranssit Dropsin Big Merino kerät. Tämäkin on melkoisen kivaa lankaa! Ilmeisesti ollaan pienipäistä porukkaa, sillä vähensin tässäkin pipossa yhden mallikerran verran silmukoita.

 Oli pakko ottaa kuva myös omista jaloistani, kun sopivasti sattui olemaan pipoon mätsäävät villasukatkin jalassa. Onhan pipokauden lisäksi jo villasukkakausikin!