Suunta ylöspäin

Pysyäkseni lupauksessa olla neulomatta enempää villapaitoja tänä talvena, on minun pitänyt keksiä jotain muuta neulottavaa. Pari torkkupeittoa on siis tehty ja kolmaskin on tuloillaan. Ostin myös ensimmäisen Wendy D. Johnsonin sukkakirjani, josta ensimmäisenä työstöön pääsivät kirjoneulesukat. Kirja on nimeltään Toe-up socks for every body ja siinä olevat sukkamallit neulotaan kärjestä ylöspäin. Olen muutamat sukat tehnyt jo kyseisellä tavalla aiemminkin, joten ihan historialliset nämä sukat eivät olleet siinä mielessä. Pyöröpuikoilla näitä en kuitenkaan neulonut vaan kilisyttelin vanhaan malliin sukkapuikkoja.

Lanka ja väritys on tuttuja jo Pälvi-neuleestani eli vihreänkirjava lanka on Marks & Kattens Fame trendiä ja valkoinen Dropsin Fabelia. Ihan eriparisukat näistä tuli, mutta silti tai juuri siitä syystä varsin viehättävät. Kantapää näissä tehtiin hieman eritavalla kuin olin tehnyt aiemmin, joten jotain uuttakin sain opetella.

Malli: Fair isle socks

Puikot: 2,5mm

Hiljaiseloa

Tyttilässä on vietetty neuleiden suhteen hiljaiseloa viime syksystä asti. Mitään valmista ei ole edelleenkään syntynyt, vaikka pari juttua onkin tekeillä. Viime aikoina olen puuhastellut toisenlaisten käsitöiden parissa. Työn alla ovat ystävien tuolit, jotka aikanaan tulevat heille keittiöön ruokapöydän tuoleiksi. Kunnostus- ja verhoiluhommat tuntuvat todella mukavilta pitkästä aikaa. Kädet ovatkin sen näköiset että verhoiluhommia on tehty: verinaarmuja ja kuivuneita kynsinauhoja. Vasaralla en (vielä) ole sormeeni lyönyt, mutta varmaan sekin tämän projektin aikana tapahtuu.

Aiemmin Nasti totesi, että neuleprojekteista on suorastaan mahdoton ottaa kuvia ilman nelijalkaisia ystäviä. Niinpä. Eikä tarvitse olla edes neuleprojekti. Kissataloudessa on todellakin mahdoton tehdä yhtään mitään ilman että joku karvakuonolainen häärii ympärillä.(Paitsi silloin kun ne makaa lämpimän uunin pankolla päikkäreillä. Silloin voisi vaikka pommi pudota, eikä eväkään värähdä.)

 
Kevät kolkuttelee jo ovella. Olen varannut pakollisiin keväthamosiin kankaat: Marimekon mustaa Muijaa ja Amy Butlerin nimetöntä, mutta iloisen keltaista. (Ja kas, kissahan se siinä.)

Jotain pehmeää kovaa maailmaa vasten

 No tässä se nyt olisi. 9 erilevyistä kaulaliinaa ommeltuna torkkupeitoksi. Lankaa meni 1250g. Joukossa oli 7veikkaa, Cascadea, Dropsin Limaa, Lett Lopia... Konepestävä tästä ei siis tullut mutta ellei eläimille iske yllättävä hätä taikka oksennuskohtaus peiton lähellä, niin tuskimpa peittoa on tarve niin paljon pestäkään. Yleensä kastelen valmistuneet neuleeni, jolloin neulepinta ja saumat tasoittuvat, mutta tätä en kastellut. Saumat näyttävät vielä vähän pullottavan, mutta eiköhän nekin kohta tokene.

 Soirot raidoitin täysin mielivaltaisesti ja langanpäät neuloin sekaan. Kyllähän ne langanvaihtokohdat vähän erottuu kun tarkasti katsoo, mutta minua ne eivät häiritse. Neuloin käsialaani nähden aika isoilla puikoilla (4,5mm) ja neulepinta on melko rentoa, ehkäpä jos joskus teen vastaavaa niin valitsen numeroa pienemmät puikot.

Kyselin aiemmin neuvoja ainaoikein-neuleen yhdistämiseen ja Saija vinkkasi erääseen youtube-videoon, jonka neuvoilla olisi kyllä taatusti saanut kauniit saumat. Olin kuitenkin jo ruvennut yhdistämään paloja pistoilla, joiden nimeä en tiennyt, ennenkuin tarkistin sen Käspaikan sivuilta : Luotospistot. Koska ommeltavat kappaleet ovat raidalliset, niin pistot kyllä erottuvat kun ei pysty samanvärisellä langalla koko ajan ompelemaan. Tällä pistolla ommeltaessa kappaleet kuitenkin asettuvat rinnakkain,eikä jää mitään saumanvaroja, jotka pullistelisivat toisella puolella.

Törmäsin muuten taannoin Ravelryn keskustelufoorumeilla juttuun, jossa aloittaja kyseli, että MIKSI ihmeessä neulojat valokuvaavat valmiita neuleitaan aina niin, että pistävät kissan istumaan neuleen päälle ja että eikö neule näkyisi paremmin ilman lihavaa kissaa makaamassa sen päällä? Keskustelu jatkui sitten niin, että kissaihmiset kertoivat aloittajalle totuuden, että kissataloudessa on liki mahdotonta ottaa valokuvaa tasolle asetetusta neuleesta ilman, että kissa on salamana paikalla ja asettuu tyytyväisenä neuleen päälle pesulle. Sitten juttu alkoikin rönsyillä niin, että kissaihmiset esittelivät erilaisia kissakuviaan, joissa kaikissa taisi myös jotain neuleita olla jossain taka-alalla  :) Mutta tosiasiahan se on, että neule kuin neule näyttää paremmalta, kun sen päällä makaa kissa auringonläikässä päiväpesulla. Nih.

Veska

Uusin Suuri Käsityö (3/2012) tarjoili väriterapiaa Amy Butlerin kankaista ommeltujen käsitöiden muodossa. Oli lehdessä myös muutamia kivoja kirjoneulesukkia mutta juuri muuta omaan makuuni osuvaa lehdestä ei sitten löytynytkään. Paola Suhosen huippudesigniä oleva mekko oli kaikessa yksinkertaisuudessaan aika... hmm no keskinkertainen. Lehti oli kuitenkin sinänsä aika harvinainen, sillä se sai minut lähes välittömästi penkaisemaan kangaskaappiani ja tarttumaan saksiin. Ompelin parissa illassa itselleni uuden kassin eli käsveskan eli väskyn (kuten äitini käsilaukkuaan nimittää). Ohjetta muokkasin sen verran, että lisäsin kassin sisälle pari taskua kännykälle ja avaimille. Kangas on joskus jostain palalaarista haalittua ja jota olen säilönyt muitten ihq-kankaitteni kanssa vuosikausia. Tätä projektia varten silittelin jopa Vallillan Tulisielu-kankaan palojani, mutta vielä en raskinut niihin saksiani iskeä. Mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa.

Alimmassa kuvassa on pieni tilannekatsaus torkkupeiton suhteen. Peitto valmistuu hurjaa vauhtia ja on ollut todella mukava ja aivoton telkkarineule. Peittoon on tykästynyt myös Alpo-kissa jonka ihan ykkösfavouritspaikka se tällä hetkellä on.