Kilta

 Ja kuinkas sitten kävikään... Pari reissua on tullut taas kirpputoreilla käytyä ilman että mitään isompaa sattuu silmään mutta niimpäs vain tässä pienellä lähikirppiksellä odotteli Martelan Kilta-tuoli vitosella ottajaansa niin arvaahan tuon. Mukaan se lähti.

Kilta-tuolin on suunnitellut Olli Mannermaa vuonna 1955 toimistotuoliksi Martelalle. Niitä löytyy sekä tämmöisinä nelijalkaisina että yhdellä jalalla varustettuina. Ihailin näitä tuoleja jo entisellä työpaikallani mutta vasta nyt tuli ensimmäinen kirpputorilla vastaan. Ja heti juuri oikean värinenkin (tosin on ne oliivinvihreätkin aika herkkuja). Verhoilu on tuolissa likainen, varsinkin selkänojasta. Yritin verhoilunpuhdistusaineella sitä jo puhdistaakin, mutta ei paljon parantunut, pitää vielä kokeilla kaverin höyrypesurilla. Mutta onneksi perheessä on verhoilija-Tytti, joka auliisti lupasi ottaa tämänkin tuolin verhoilujonoon :) Uskompa, että väri säilyy samana verhoilun jälkeen, sen verran hyvin tämä tuoli meille näyttää sopivan. Ja Alpokin tykkää.

Alpo täyttää tänään 5 vuotta. Onnea Api <3!

Koukussa

Virkkaaminen ei aina ole mitään lastenleikkiä. Esimerkkinä otetaan 3 kg trikookudetta ja 8 mm:n virkkuukoukku ja kokeillaan montako kerrosta pystyy virkkaamaan ilman, että rannetta alkaa polttaa. Kun tuska alkaa, vaihdetaan ote virkkuukoukusta kompelömmäksi, ts. pidellään koukusta yläpuolelta. Kun tätä jatkaa muutaman illan ajan, niin lopulta käsissäsi on uuden uutukainen ja nyt ah-niin-trendikäs virkattu matto. Ohje löytyy tähän mattoon mm. täältä. Matto on tehty pikkueteisemme mittojen mukaan ja väri on valittu uuden ulko-oven mukaan, mutta eteisen pimeydessä en onnistunut valokuvaamisessa kovinkaan hyvin.

 Mutta eipä tässä suinkaan kaikki. Mattoonhan ei mennyt kuin noin 2kg kudetta,joten jäljelle jääneestä melkein jalkapallon kokoisesta kudepallosta oli tehtävä vielä jotain muuta.

 Kori on virkattu aivan omasta päästä. Korkeus on varmaan 60cm, mutta taitoin reunan kaksinkerroin ja näin sain hieman tukevamman korin. Korista pilkistelee uuden, jo aloitetun kesäneuleeni langat... Keltaista siis puikoilla :)

Kerrankin onnistuin kuvaamaan ilman, että jompikumpi karvavääpeleistämme kerkesi paikalle.

Aina on tilaa vielä yhdelle

Pieni talomme on ollut jo pidempään täyskalustettu ja olen ollut sitä mieltä, että jos jotain uutta hankitaan niin toisesta päästä kalusteita pitää alkaa kantamaan ulos. Mutta kun kirppiksellä odottaa ostajaansa toinen toistaan ihanampia huonekaluja, niin minkäs sitä itselleen mahtaa...

 Tämä valtaistuin tuli oikeastaan tarpeeseenkin, vanha tietokonepöydän tuolimme hajosi ja olemme istuneet kovalla keittiöntuolilla siitä saakka. Kaunotar on punainen ja hurmaavasti kolhiintunut ja todella hyvä istua!

Tämän lipaston kyljessä taas olisi aivan hyvin voinut lukea oma nimeni, niin täydellisen sopiva se on meille. Tämän tieltä varastoon lepäämään joutui yksi pikkupöytä, mutta onhan lipasto nyt paljon kätevämpi kun siinä voi tavaraakin säilyttää. Ensisilmäyksellä  ajattelin että onko joku tämän lipaston itse tehnyt tai tuunannut, mutta hintalappu kertoi että lipasto on Pentikin kierrätysmännystä valmistettu huonekalu. Ihan rouhea se kyllä on.

 Lopuksi vilautus ulko-oven pielestä. Peltisen varoituskyltin löysin jo viime keväänä Metsänkylän navetasta, mutta vasta nyt saimme sen kiinnitettyä paikoilleen.

Olivia - miten aina ei voi onnistua

Hyvää lankalauantaita, tuota neulojillekin niin sopivaa juhlapäivää!

 Mikähän siinä on, että jotkut neuleprojektit eivät nyt vain kerta kaikkiaan synny onnellisten tähtien alla? Vaikka sinulla on edessäsi ihanan neulemallin ohje ja kätösissäsi unelmanpehmeää lankaa mielivärissäsi, niin ei se vain aina mene niin, että tuloksena olisi uusi mielineuleesi... Nyt kävi juurikin niin. Aloitin tämän neuleen jo joulukuussa, välillä neuloin ja virkkasin muutakin kun jokin tässä nyt vain tökki. Oliko se tieto siitä, että lankaa on vain 2 vyyhtiä, joilla ei tehdä malliin pidempiä hihoja eikä kovin paljon helmaankaan pituutta lisätä? Kenties. Tein tämän nyt kuitenkin valmiiksi nyt, kun ei muutakaan isompaa neuletta ole työn alla. Kuvissa Olivia näyttää ihan hyvältä, mutta omassa päässäni olen neuleelle tuomioni jo antanut.

Valmiissa neuleessa ei oikeastaan ole mitään vikaa mutta yläosasta tuli varsin niukka eikä alle oikeastaan pysty toista puseroa laittamaan, joten sen myötä neuleen käyttömahdollisuudetkin pienenevät. Kastelun ja pingotuksen jälkeen neuleen mitat hieman antoivat periksi ja helmasta tuli aika hyvä.Tosin mahan kohdalle kuivui ihmeellinen vekki, joka toki silottuisi vaikka höyryttämällä. Epäilempä kuitenkin että Olivia pääsee takaisin alkuperäiseen olomuotoonsa, eli langaksi, joten en taida vekistä nyt välittää.

Malli : Turmeric by Veera Välimäki
Lanka: Madelinetosh merino light, väri Olivia 190g
Puikot: 2mm ja 2,5mm

Enemmän torkkuja

Tämän talven kolmas torkkupeitto valmistui ja olen odotellut, että lisääntyykö päivätorkkujen eli tirsojen määrä yhdessä torkkupeittojen määrän lisäyksen kanssa. Ei toistaiseksi. Pikkutirsat töiden jälkeen tekisivät kyllä monesti terää, mutta niillä on taipumus häiritä seuraavan yön uniani, joten olen yrittänyt pärjätä ilman viikolla, mutta viikonloppuisin tulee toisinaan nokoset otettua. Ja ne ovat ylivoimaisesti parhaat silloin, jos on kissa unikaverina.

Peiton malli on Dropsin sivuilta. Hieman sovelsin mallia ja palojen kiinnitystapaa. Ohjeessa koko lappu virkataan kirjavalla langalla ja lopuksi palat yhdistetään virkkaamalla yksivärisellä langalla. Minä tein vain lapun keskiympyrän kirjavalla ja sitten reunimmaisen kerroksen harmaalla, ja virkkasin palat yhteen siinä samalla sen kierroksen aikana. Lopuksi virkkasin yhden kerroksen pylväitä koko hoidon ympäri. Ja tähän kaikkeen meni vain reilu kuukausi! Hommahan alkaa selvästi sujumaan ja virkkaajan itsetuntoni kasvaa kohisten. Peiton koko on kastelun ja venähtämisen jälkeen 150x200cm ja peitto painaa vain vajaat 700g! Palat kun virkataan ohuesta langasta paksulla koukulla, joten lopputulos on varsin ilmava. Harmaata Dropsin fabelia meni 400g ja kirjavaa Delightia (ym keränloppuja) kului alle 300g.

Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen ja testiryhmäkin on todennut peiton sopivan todella hyvin tarkoitukseensa.