29.11.2015

Klassikko vai tylsä?

Hohoi Tyttilästä! Vieläkö muistatte? 

Syksyn villapaitaprojekti on valmis. Ostin langat yli vuosi siten Titityystä ja neuloin silloin Veera Välimäen jättihärpäkkeen. Sen kohtaloksi tuli kuitenkin purku, koska se ei vain toiminut minulla. Sääli, mutta eihän siinä mitään, minullahan oli nyt ihanaa lankaa uutta projektia varten. Halusin tällä kertaa  kunnon pitoneuleen. Ja sellainen  tuli. 

Toisaalta klassinen ja ajaton, mutta toisaalta vähän ykstotinen. Tekiessäni mietin kaarrokkeeseen kirjoneuletta, mutta tulin järkiini ja jätin kokeilun toiseen projektiin. Nimittäin viimeisin ja samalla ainoa kirjoneuleeni on aika kaukaa, ala-asteelta lapaset, enkä halunnut nyt alkaa harjoittelemaan villapaidan kanssa.) 

Pienet taskut voisivat olla se jokin, jotka antaisivat kaipaamani jujun. Saa nähdä syntyvätkö.







Tein paidan aikalailla omasta päästä alhaalta ylös. Hihojen ja vartalo-osan yhteenliittämisessä sekä kaarrokkeen kavennuksissa tutkailin hieman yhtä Dropsin ilmaisohjetta, josta olikin suuri apu, kun en aiemmin ollut tällaista tehnyt.


Lanka: Uncommon Thread, Everyday Sport, piirun alle 400 g.
Fiilis: Jees


Väri on kaunis siniharmaa, joka suorastaan huutaa keltaista kaverikseen. Kuvaukseen löytyi kaapista juuri oikean sävyinen kesähuivi, mutta pakkohan talveksikin on keltaista saada puikoille. Tulossa on Ashburn.


Sitten yksi divarilöytö. Jokin aika sitten vietin ystäväni kanssa Helsingissä Kallio-päivää. Eksähdettiin Fargoon, joka olikin melkoinen paikka. Olisin voinut ostaa sieltä vaikka mitä. Näihin suklaamuotteihin kuitenkin päädyin. Ne ovat tosi mainiot, päätyvät keittiön seinälle.

  Ja ei kuvaussessiota ilman uteliasta kissaa.


20.11.2015

Palmikot on parhautta (ei ehkä koirien mielestä)

 Ilona joutui esittelemään kummipojalle menossa olevaa pipoa kun ei muitakaan sopivia päitä ollut kuvaushetkellä tarjolla. Hyvinpä tuo mannekiinina toimiminen näytti sujuvan, se istui paikoillaan kuin tatti ja esitteli pipoa kameralle joka puolelta.

Ja mikäpä esitellessä, koska piposta tuli niin kiva, että harkitsen sen  tekemistä myös itselleni, ilman korvaläppiä tosin. Pipon malli on I heart cables by Justyna Lorkowska (ilmainen ohje). Ohjeessa on koot niin pienelle piltille kuin vähän isommallekin veitikalle. Käytin lankana Dropsin Nepalia, joka tämmöisenä muhevan keltaisena sopii taatusti kummipojan retrosta tykkäävän äidinkin makuun. Pipossa neulotaan ensin kaksi korvaläppää joiden väliin luodaan lisää silmukoita ja jatketaan kapenevaa palmikkokuviota kohti huippua. Icord-nauhat ja komea tupsu viimeistelevät neuleen.

 "Voisko tämä touhu jo pikkuhiljaa riittää?"

14.11.2015

Marsa alam

Huhtikuussa aloitettu Marsa alam -villatakki on nyt vihdoin valmis! Ohje on taattua Isabell Kraemer -laatua, eli hyvin kirjoitettu ja mainiosti istuva. En osaa sanoa syytä, että miksi neule lepäsikin niin pitkään keskeneräisenä, sillä tästä tuli ilmiselvä pitoneule joka on ollut päällä valmistumisestaan lähtien.
 Lankana on minulle uusi tuttavuus, Bc Garnin luomuvillalanka Semilla. En usko että kosketus jää tähän yhteen neuleeseen, sen verran näpsäkästi neuloutuvaa lanka oli (sillä langan vika ei tuo pitkähkö seisokki ollut). Väreinä on tumma savunharmaa (joka jännästi taittaa petrooliin) sekä ärtsy keltavihreä. Yhteensä lankaa meni alle 300 grammaa, joten riittoisaakin se on.
 Ohjeesta poiketen tein täyspitkät hihat, joiden kanssa kävi niin kuin melkein aina, eli ne venähtivät loppujen lopuksi pikkuisen liian pitkiksi. Kastelussa ja kuivattamisessa tuli semmoinenkin pieni moka että asettelin hartiat pikkuisen liian leveiksi ja nyt olkapäillä on aavistus ylimääräistä tilaa. Toivon sen kuitenkin ajansaatossa asettuvan.