Kirjoittelin
taannoin vakavasta neuleen ufoutumisvaarasta kodissamme. Vaara ohi! Otin itseäni niskasta kiinni ja neuloin reunukset ja kauluksen, olihan se peräti sen verran kesken. Mutta... neule tökki ja otti päähän niin kovin jo neulomisvaiheessa, ettei lopputuloskaan jaksa innostaa. Tytin kanssa olemme jo sopineet että tämä sinällään ihan onnistunut ja kaunis neule pääsee uuteen hyvään kotiin, jossa sitä tullaan kenties ulkoiluttamaankin. Ja vielähän on mahdollista, että haluankin sen itselleni myöhemmin...
Opin neuletta tehdessä useitakin uusia tekniikoita. Ensinnäkin silmukat luotiin apulangalle, mitä en ole ennen tehnyt. Neuleen alaosan
Vertical tweed pattern näyttää kirjoneuleelta, mutta neulotaankin aina yhdellä langalla kerrallaan, nostamalla edellisen kerroksen silmukoita neulomatta. Kaarrokkeen kuviot tehdään samoin, tosin ihan varma en ole, oivalsinko oikean tekotavan. Ainakaan tiheys ei kaarrokkeessa ihan natsannut, ja kuviosta tuli korkeampi kuin alkuperäismallissa. Vaan hällä väliä, toimii näinkin! Kiinnitykseksi ompelin muutaman ison nepparin reunukseen.
Malli: Mosaic Yoke Jacket, Veronik Avery, Interweave Knits
Fall 2008
Lanka: Istex Lett-Lopi
Puikot: 3mm ja 3,5mm
Korostaaks tää jotenkin hartioita?