Löytöjä

Kirppikseltä löytyi pitkästä aikaa muutama mukava lisä purnukkakokoelmaani.

Riihimäen lasin 5 litran keittiötölkki löytyi jo aiemmin ja siihen olen säilönyt langanloppuja (tunnustan, kerin lankoja ihan varta vasten pikkukeräsille purkkiin laitettavaksi).

Tämä kallo ei löytynyt kirpputorilta, vaan olen sen ihan omin kätösin savesta muotoillut. Jollakin keramiikkakurssilla piti kokeilla makkaratekniikkaa, mutta en halunnut tehdä astiaa. Käytin netistä otettua kallonkuvaa mallina ja tämmöinen tuli. Kurssin tuotokset piti pintakäsitellä jollain perinteisellä menetelmällä ja niimpä itse kallo on käsitelty jollain liejulla (en muista nimeä) joka poltossa muuttui luunvalkoiseksi. Sarviin sivelin ihan tavallista piimää, joka paloi uunissa upean ruskeaksi. Sarvien ohuemmat päät kävivät tietenkin kuumempana joten ovat siksi palaneet mustemmiksi. Tämän piimäkäsittelyn olisi voinut tehdä ihan tavallisessa sähköuunissa, mutta sarvipääni ei sinne mahtunut!

Vieläkin hämmästelen lähes päivittäin että miten olenkin osannut?

Kesä mielessä

Olen ottanut varaslähdön. Ensimmäinen kesäinen neule on valmis.

Malli: Dawn Kim Hargreavesin Nectar -kokoelmasta

Lanka: Garnstudio Drops Paris, 300g

Puikot: 3,5 mm

Olihan peijakas tuskallista neulottavaa! Joustamaton lanka ja *langankierto, kaksi nurin yhteen* -mallineule joka kerroksella meinas kyllä uuvuttaa tämän neulojan. Sormiin sattui välillä ihan oikeasti eikä maratoonisessiota tämän neuleen seurassa voinut ajatellakaan. Mutta sinnillä valmistui. Kellohelmamekon kaveriksi tätä ajattelin, mutta passaa näköjään muidenkin vaatteiden kanssa. Ihan täydellisen tyytyväinen en ole, neulepinnasta olisi ehkäpä saanut tulla vähän rennompi. Jospa aika ja painovoima hoitavat asian? Vaikuttaa ne ainakin neulojan omaan olemukseen niin miksei sitten neuleeseen...

Puhdasta tulee

Puhtaan pyykin tuoksu on yksi parhaita tuoksuja mitä voi olla. Vai voiko sitä nyt tuoksuksi sanoa, kun koska puhdas pyykki tuoksuu puhtaalta eli  ei oikeastaan miltään ? No asiaan. Innostuin viime syksynä hankkimaan paljon kehutun uutuustuotteen, EcoBalls Pesupallot. Ne toimivat jotenkin niin, että pesupallojen sisällä olevista pelleteistä irtoaa pesuveteen kemikaaleja, jotka nostavat veden pH-arvoa, jolloin lika irtoaa kuiduista. Kuvassa pesupallo avattuna. (Tarkempia tietoja palloista voit katsoa esim. täältä.)

Olen nyt kokeillut palloja puoli vuotta ja kokeilu jatkuu edelleen, nimittäin pelletit ovat todella riittoisia. Luulen että pesen tällä satsilla ainakin toiset puoli vuotta, varmaan kauemminkin. Ne toimivat hyvin tavallisen, peruslikaisen pyykin kanssa, todella puhdasta on tullut. Ja puhtaan pyykin tuoksu on se alussa mainitsemani  puhdas. Vaikeisiin tahroihin pallot eivät kuitenkaan tehoa. Jos pöytäliinalle läikkyi punaviiniä tai rinnuksille roiskahti mustikkakeittoa, silloin on turvauduttava järeimpiin aseisiin. Joten aivan ilman perinteistä pesuainetta en ole tätä puolivuotiskautta pärjännyt.

Uusi neuleprojektikin on aloitettu. Hitaasti mutta varmasti syntyy jotain, lukemisen ja kaiken muun lomassa. Kun tämä postaus meni nyt mainostamiseksi, nostampa esille vielä toisenkin tuotteen, Anne B. Ragden kirjan Berliininpoppelit. Kirja on helppolukuinen ja viihdyttävä, mutta samaan aikaan viisas ja sympaattinen. Suosittelen lämpimästi tätä kolmesta veljeksestä kertovaa kirjaa.

Putki päällä

Olen kertonut aiemminkin, että silloin tällöin minuun iskee virkkaushimo. Olen ns. tuurivirkkaaja. Putken ollessa päällä ehdin saamaan aikaan jotain pientä, yleensä kassin tai lierihatun. Tai jos aloitankin jotain isompaa, se jää yleensä kesken. Virkatusta parisängynpeitteestä minun on ihan turha haaveilla. Vauvanpeittoon sentään kärsivällisyys riittää minullakin. Tämä peite on tehty ihan tavallisista isoäidinneliöistä. Yhden lappusen koko on noin 12x12cm ja yhden lapun teki noin varttitunnissa. Peiton koko on suunnilleen 100x80cm.

Putki jäi päälle. Tuloillaan on toinen samanmoinen.

Vilukissa

Ystävälläni on kissa, joka on syystä taikka toisesta nuollut ja nassutellut mahansa paikoin karvattomaksi. Kissa tykkää kovasti myös ulkoilusta valjaissa ja ystäväni oli huolestunut kuinka paljasmassuinen kissaherra tarkenee pakkasissa pihalla. Hän pyysi minua apuun. Mici-kissan ja perheen muiden kissojen tarinoita voi käydä lukemassa Lendin blogista.

Sain ystävältäni Micin strategiset mitat ja toiveen punaisesta ulkoiluasusteesta. Kirpparilta löytyneen ja pesukoneessa huovutetun villapaidan hihan mitat olivat juuri passelit kissan design-asuun.

Leikkasin hihan irti ja hieman muotoilin sitä. Päätin jättää hihansauman ennalleen mahan alle ja leikata selkäpuolelta hihan auki. Leikkasin vielä etujaloille aukot sopiviin paikkoihin. Virkkasin selän päälle tuleviin reunoihin muutaman kerroksen kiinteitä silmukoita ja samalla tein pikkuiset lenkit nappeja varten. Napit ompelin niin, että kappaleet tulevat hieman päällekkäin ettei viima pääse sieltä kissan kimppuun.

No mitäs Mici sitten tykkäsi tästä hieman slaavilaishenkisestä asustaan? Noh, harjoittelua vaatii... :) Mutta ehkäpä ulkoilun riemut voittavat pian nolostuksen ja Mici ulkoilee yhtä reippaana kuin ennenkin.