Moko ja Kongo

Toissa kesänä teimme pintaremonttia olohuoneessa. Maalattiin ja tapetoitiin. Tapetti tilattiin Englannista saakka ja hieman riskillä, koska ei verkkokaupan tikkuaskin kokoisesta kuvasta voi koskaan olla varma. Yllätyimme kuitenkin iloisesti, sillä tapetti oli täydellinen! Tummasävyinen kuosi teki olkkarista ihanan tunnelmallisen ja mikä parasta, oranssi sohva sai vihdoin kaverin tapetin oransseista kuvioista.

 

Tapetin voimakkaan kuosin vuoksi emme ripustaneet seinälle tauluja lainkaan, koska mikään tauluistamme ei tuntunut siihen sopivan. Kunnes tapasimme Mokon ja Kongon.

Kaverukset tulivat vastaan Hämeenlinnassa Taidelainaamossa. Ja pakkohan ne ottaa mukaan. Ensin toki lainattiin, kerran sellainen mahdollisuus oli. Mutta melko pian kävi selväksi että meille Moko ja Kongo jäävät. (Kuva ei tee oikeutta Mokon ja Kongon seikkailulle autiolla saarella.)

Taidelainaamo on kyllä kiva konsepti. Kohtuullisen kk-maksun ansiosta voi hankkia tyyriimmänkin teoksen. Olin toki tiennyt lainaamotoiminnasta aiemminkin, mutta en ollut koskaan hyödyntänyt.  Tuskin jää ainoaksi kerraksi.

Aurinkoisia kevätpäiviä!

Memories

Harjoittelin kuvakoollashin (sh-äänne on tosiaankin tässä sanassa tarpeen!) tekoa ja keräsin siihen muutaman kuvan neuleista, joiden jämälangoista suunnittelin sukat. Jos tekisin sukkia enemmän kärjestä aloittaen, voisi tuota sukkalankojen nöttöskokoelman kasvamista hieman hillitä, mutta kun en tee. Ja aina sitä jää vähän.

 

Aloitin sukat kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla tein leveitä, epäsäännöllisen mittaisia raitoja. En ollut tyytyväinen värivalintoihini, joten kantapään kohdalla otettiin pakkia ja kaikki purkuun. Toisella kertaa ajattelin luottaa 5 kerroksen korkuisiin raitoihin, jolla tyylillä olen tehnyt paljon sukkia liukuvärjätyistä langoista. Tuumasin notta jos tekis aina kolme raitaa yhdellä värillä ja sitten vaihto. Ei onnistunut silläkään kertaa.

 Kolmannella yrityksellä alkoi Lyyti kirjoittaa. Tuo 2 kerroksen korkuinen ennakkoraita ennen varsinaista värinvaihtoa pehmentää mukavasti raitoja. Näitä sukkia neuloessa saattoi muistella vanhoja ja miettiä että missäköhän tästäkin langasta tehdyt sukat mahtavat parhaillaan seikkailla. Jos jotain tekisin toisin, niin pitäytyisin ehkä kuitenkin täysin yksivärisissä langoissa taikka sitten kaikki raidat pitäisi tehdä noista hieman kirjavista. Tai enpä tiiä. Aika kivat nää on näinkin.

Puropeitto

Viime postauksessa kerroin, että osuin kauppaan silloin, kun siellä oltiin just laitettu uudet Novitan langat hyllyyn. Samalla tietysti siellä otettiin poistuvat langat pois. Puro-lanka ei kuulu vissiin Novitan kesälankavalikoimaan ja niitä siellä oli alekorissa kilotolkulla. En ole aiemmin ko. langasta mitään tehnyt mutta nyt otin kokeeksi 10 kerää Lehto-väriä kun halvalla sai. Aloitin niistä raidallista takkia, mutta en tykännyt. Väriliu'ut oli kuitenkin liian lyhyet että väri vaihtui kesken kaiken raitaa ja väritkin näyttivät loppujen lopuksi jotenkin liian oudoilta. Vaikka tuossa kyseissä värissä ei sitä inhokkiani violettia ole ollenkaan, vaan sävyt vaihtelee vihreästä keltaisen kautta turkoosiin. Päädyin lopulta virkkaamaan isoäidin neliöitä ja siihenhän lanka passasikin hyvin. Katselin lankavarastostani muitakin samanvahvuisina jämälankoja ja niin oli jälleen yksi torkkupeitto tulollaan...

 Neliöihin virkkasin reunimmaisen kerroksen harmaalla Isoveli-langalla ja samalla kiinnitin palat toisiinsa. Samalla sai langanpäätkin virkattua piiloon. Yhden neliön koko oli noin 12x12 cm ja palasia tuli peittoon yhteensä 120 kpl. Valmiin peiton ympärille virkkasin vielä kerroksen pylväitä ja kokoa peitolle kertyi lopulta 180cm x 130cm ja painoa 1300 grammaa. Paksulla langalla ja vitosen koukulla valmista tuli yllättävänkin nopsaan.

 Peitto lähti ystävänpäivälahjaksi eräälle rakkaalle ystävälle.

Usvaa putkeen



Otsikon sanonnasta minulle tulee aina mieleen isäni eläväinen kuvaus eräistä hiihtokilpailuista, joita hän oli joskus ollut seuraamassa. Siellä jossain ylämäessä oli hiihtäjä ollut aivan uupelossa ja vetänyt viimeisillä voimillaan nousua kun joku kannustaja oli huutanut että "Usvaa putkeen, usvaa putkeen!". Hmm, ei se näin kirjoitettuna enää niin hyvä juttu ollutkaan, mutta siitäpä saan oivan aasinsillan kuitenkin.

Osuin kerrankin kauppaan juuri kun Novitan uusia kesä(!)lankoja soviteltiin hyllyyn ja nappasin pari kerää lämpimäisiä. Tämä uutuus Usva on Novitan sanoin "hillityn tyylikkäästi värjätty villasekoitelanka". Tuosta lauseesta voi siis päätellä sen, ettei kaikki liukuvärjätyt suinkaan ole hillittyjä eikä tyylikkäitä... Mutta tämä harmaan eri sävyissä vaihteleva lanka vaikutti sen verran kiinnostavalta, että se piti testata. Kauluri minulla oli heti mielessä, mutta neuloin myös mielenkiinnosta yhden keskeltä aloitetun neliön. Jos lanka olisi vähän halvempaa, niin tekisin siitä torkkupeiton, sen verran kivalta tuo hillitty tyylikkyys näytti neulomassani neliössä. Tein langasta sitten vain raitakaulurin, johon neuloin reunoihin keltaista piristykseksi. Ja nyt se natsaakin hyvin aiemmin neulomani pipan kanssa.

 Ja setti täydentyi lapasilla. Näissä lankana on Dropsin Lima ja mallina Neidonkyynel Ullasta.

Janoiset norsut

Nämä sukat kuuluvat sarjaan "Pakko tehdä". Välittömästi kun sukkaohjeen Ravelrystä huomasin, oli ne puikoille saatava. Malli on jotenkin suloinen ja haastavakin, vaikkei siinä kirjoneuletta kummempaa olekaan. Kaaviota on kuitenkin koko ajan seurattava, vaikka tiettyä loogisuutta siinä on eikä montaakaan viittä silmukkaa pidempää langanjuoksua tule. Olen neuleurani aikana melko paljon kirjoneuletta neulonut ja olen pitänyt sitä viittä silmukkaa maksimina, jonka voi toinen lanka neuleen takana juosta ilman että siitä aiheutuisi hankaluuksia. Jos silmukoita on enemmän niin "kiinnitän" takana kulkevan langan pyöräyttämällä sen neulottavan langan kanssa ympäri. Näiden sukkien eduksi lasken myös sen, että ne tehdään ylhäältä alaspäin. Olen sukkia tehnyt varpaistakin aloittaen, mutta tykkään enemmän tästä toisesta tavasta, se on itselleni luontevampi.

 "Mamma, mitä ihmettä sä siellä tuolilla seisot?"

Lankana sukissa on Cascaden Heritage. Keltainen on sitä samaa vyyhtiä, josta olen tehnyt jo tähän neuleeseen kirjoneulekaarroketta sekä tästä postauksesta löytyviin raitasukkiin reunat ja kantapäät... Eikä se loppunut vieläkään! Mikä ei haittaa yhtään sillä jonkinlaiset jämälankasukat ovat pyörineet päässäni jo pidempään. Kun niitä jämiä nyt kerran on.

Malli: Water for the elephants by Rose Hiver

Lanka: Cascade Heritage

Puikot: 2,25mm