Virkkuu

Olen ollut niin nohevana tänä syksynä, että käytännössä kaikki joululahjat ovat jo valmiina. Siis ne, jotka itse olen tehnyt. Olenkin voinut tehdä vaihteeksi jotain myös itselleni. Kauan on ollut tämäkin huivi jonossa ja oikeastaan olin ajatellut että mitään ohjetta en tähän osta vaan sävellän. Mutta kun tarkemmin tutkin ja mietin niin päätin investoida ja ostaa paukautin tämän The Little Been Sunday shawlin ohjeen.

 Olihan mukavaa vaihteeksi virkata! Tein huivin Dropsin Alpacasta. Päävärinä oli beige, jota meni vajaa 3 kerää ja sille kaverina oli jämiä sieltä alpakkapussistani. Ohjeessa oli jokaista kerrosta varten sanalliset ohjeet sekä valokuvat mutta ei kaaviota. Piti aivan kaivaa virkkauksen englanti-suomi-sanasto esiin että pääsin kärrylle. Mutta sitten posottelinkin aivan onnessani ja huivi oli reilussa viikossa valmis. Ja on juuri niin iso, ihana ja lämmin kuin pakkashuivin pitääkin. Näitä lissää!

  Päässäni oleva pipo on viime talven tuotoksia (Mira-pipo täällä) ja silloin kaipailin sille mätsääviä lapasia. Aloitinkin ne mutta peijakkaat lojuivat ilman peukaloita aivan näihin päiviin saakka. Lapasten malli on Handtak mittens Islantilaisia neuleita -kirjasta ja lankoina on erilaiset worsted-vahvuiset jämät, joita piposta jäi.

Tumput suorina

Otsikko viittaa enemmänkin alempana olevaan kuvaan, kuin käsieni toimettomuuteen. Sillä toimetonna eivät kädet ole vaan joululahjaneulomuksia pukkaa. Lankavarastoani olen myös pienentänyt neulomalla ja seuraavakin setti on valmiina jollekin annettavaksi. Monesti olen joulun alla ekstempore lahjonut tuttuja ja kylänmiehiä.

  Ylläoleva pipo on neulottu Hannan mainiolla Siksak-pipon ohjeella. Kertaalleen sen olen jo neulonut ja tähän versioon tein vain lyhyen joustimen. Lankoina on Dropsin Karismaa. Tupsun väriä pähkäilin pitkään, keltainen se ehkä olisi ollut itselleni mieluisin mutta sitä oli jäljellä vain niin pieni nöttönen ettei siitä olisi tupsua tullut.

 Sitä keltaista Karismaa kului nimittäin näihin lapasiin. Ohje on tanskalaisesta (?) Om Kretido -blogista, Kaisa votter eli kotoisammin  Kaesan vanttuut. Keltaisen kaverina oli viime talvisesta Grettir-villatakistani jäänyttä siniharmaata Karismaa. Kuvat otettiin jokunen viikko sitten. Sitten tulikin valkeus.

 Karismaa ovat myös nämä lapaset jotka tein ystäväni pyynnöstä. Hän halusi muistaa tyttärensä 80-vuotiasta vuokraemäntää. Ikäneito rakastaa kuulemma pinkkiä joten pinkkiä hän sitten sai. Malli on Emman Neidonkyynel-lapaset. Nämäkin olen neulonut jo ainakin kerran aiemmin. Lapasten kaunis kuvio näkyisi kyllä paremmin kädessä mutta näihin kuvauksiin ei ollut käsiä vapaana. Yritin sitten kuvata lumihiutaleita.

Madewell

 Malli: Madewell by Joji Locatelli

Lanka: Katia Merino Tweed Socks, 300g

Puikot: 2,5mm

 Innostuin kun paikallisessa lankakaupassa oli tweed-lankaa tarjolla mainiossa maanläheisessä kauranpuuron sävyssä (joka toistuu parhaiten yläkuvassa). Tiesin että langasta oli tuleva joku konstailematon perusneule ja varasin lankaa  4 kerää. Päädyin Jojin perusvillatakkiin, jonka jujuna ovat erikseen neulotut kyynärpaikat.
 Lankaa kului lopulta vain 3 kerää ja tein vielä ohjetta hieman pidemmän takin. Tein myös napinlävet ja korotin niskaa muutamilla lyhennetyillä kerroksilla. Ilman niitä raglan-lisäyksillä tehdyt takit meinaavat minulla  vähän valua niskasta ja niitä saa olla nykimässä jatkuvasti. Yllätyinkin ohjetta lukiessa, että takki oli todellakin perusperus ylhäältä alaspäin neulottu raglanneule eikä sisältänyt mitään muuta "juttua" kuin kyynärpaikat. Niihin käytin kauranpuuron lisäksi vihreää Elsebeth Lavoldin Silky woolia sekä oranssia Rowan Felted Tweediä. Niiden paikalleen ompelu ei ollutkaan ihan helppoa, jouduin niitä kastelun ja kuivatuksen jälkeen vielä kertaalleen siirtämään sillä ne olivat armottomasti liian alhaalla!

Lanka oli melkoisen pehmeää sukkalangaksi, ja luulenkin että ostamastani harmaasta kerästä tulee jotain muuta. Sori Tytti, ensin ajattelin että teen siistä sulle sukat mutta eivä taitaisi kestää kovin kauaa!

Ihan ok.

Jokainen on varmaan tavannut tyypin, jonka mielestä internet on syypää kaikkeen, mikä tänä päivänä on maailmassa pielessä. Minäkin kuuntelen työpaikan kahvihuoneessa näitä keskusteluja. Joskus kyllä mietin itsekin, että voisi olla helpompaa olla autuaan tietämätön että mitä kaikkea on tarjolla pelkästään neulemaailmassa. Neuloisin tyytyväisenä lähilankakaupan tarjonnasta enkä harmittelisi sitä etten raaski ostaa kalliita luksuslankoja. Ja kun siellä on vielä niitä neuleohjeitakin, jotka nähdessään vain huokaa että "Juuri tuon minä tarvitsen". Kuten nyt tämäkin huivimalli, Ysabel. 

 Ostin mallin pikapikaa, mutta pitkään piti lankakeriä vierekkäin testailla että löysin sopivat langat. Pohjavärinä on kaunis vaaleanruskea Drops Alpaca ja parina sillä Arwettan käsinvärjättyä sukkalankaa. Huivin muoto on pitkulainen puolikuu. Ainaoikean neulepinnan väliin tehdään lyhennetyillä kerroksilla kontrastivärisiä kuplaraitoja. Varsin helppoa eikä aivan niin mielenkiintoista kuin ohjetta ostaessani toivoin. En jaksanutkaan tehdä huivista aivan täysikokoista vaan jätin yhdet raidat pois. Nyt huivi on semmoinen yhteen kertaan kaulan ympäri ulottuva (ja takin alle mahtuva).

 Huivit on kyllä kaikista neuletyypeistä ne viheliäisimmät kuvattavat. Vai keksittekö muka jotain vaikeampaa?

 Sitten vielä yksi pipo. Tweedlankojen jämistä neuloin Lankakauppa Kerän blogista löytyvällä ilmaisohjeella Ylämaat pipon. Sieltä lötyy myös ohje samanlaisiin kämmekkäisiin.

Näistä neuleista voin sanoa vain että ihan ok tuotokset. Eivät kuitenkaan räjäyttäneet tajuntaani.