Saa tulla!

Kaikkihan lähti taas lankahyllyn ääreltä. Ostin neljä kerää Dropsin uutta Nord -lankaa suosikkiväreissäni. Ajatuksena oli tehdä vähän uusia asusteita kylmeneviä syyspäiviä varten. Aloitin piposta. Mallia otin Conversationalist-pipon värityksestä mutta koska käsissäni oleva lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa, otin silmukkamäärät pipohyllyssäni olevista ohuemmilla langoilla neulomistani pipoista. Ison tupsun tekoon käytin ekaa kertaa tupsumasiinaa, tähän asti olen pompomit vääntänyt ihan perinteisesti kahden pahvikiekon avulla. Kyllä ei aina ole vanhat konstit parempia kuin uudet sillä muovisella tupsuntekoaparaatilla tupsu syntyi huomattavasti helpommin.

Tykkäsin Nord-langan neuletuntumasta sekä neulepinnasta paljon. Langassa näytti olevan aika lailla sama värikartta kuin Alpacassakin. Langassa on 45% alpakkaa, 35% nylonia ja 25% villaa. Neulepinta on pehmoinen kuin alpakkaneule mutta ei läheskään niin karvainen. 

 Seuraavaksi laitoin puikoille sormikkaat. Lapaset olisivat huomattavasti lupsakammat neuloa, mutta tykkään käyttää enemmän sormikkkaita näin syksyllä. Hahmottelin väritystä sekä pipon että jossain näkemieni lapasten värityksen pohjalta. Väriblokkeja siis!

 Miten se sydän nyt tehtiinkään...?

Pipon ja lapasten jälkeen lankaa oli neljästä kerästä jäljellä vielä yhteensä 100g. Laitoin vielä lopuista raitasukat tulolleen. Jännittävää nähdä että kuinka lanka sukkana toimii.

 Sitten vielä vanhan kertausta. Halusin itsellenikin Tsiisukset ja neuloin ne Tukuwool fingeringistä. Lanka on kyllä kirjoneulelapasiin nappivalinta! Pinnasta tulee ihanan tiivis ja lapaset ovat taatusti lämpimät.

Valmiit muhulaiset

 Tässä näitä nyt olis, Muhu-tyylisiä kirjoneulesormikkaita. Ylemmän kuvan punasävyiset olivat ne ensimmäiset, ja niissä piti säätää silmukkamäärien ja siihen sopivien kuvioraitojen kanssa enemmänkin. Samoin ranteessa. Loin 4x18 silmukkaa, neuloin alkuun muutaman kerroksen ainaoikeaa ja sitten neuloin tuota mallineuletta, jossa vuoroin lisätään ja vuoroin kavennetaan, en tiedä sen nimeä, mutta tuo näytti olevan seudun käsineissä aika yleinen tyyli. Ranteen jälkeen vähensin pari silmukkaa puikoltansa ja aloitin kuvioraidat. Samalla tein peukalokiilan. Lopetin kuvioraidat hieman ennen sormia ja neuloin pikkurillin pari kerrosta aiemmin kuin muut sormet. Mutta olihan mukavaa neulomista! Siis nuo kuviot, sormet on sormikkaissa aina se tervanjuontiosuus.

 Samantien ensimmäisen parin valmistuttua laitoin puikoille toiset, joihin valitsin pääväriksi ruskean. Nyt kun silmukka - ja kerrosmäärät olivat selvillä niin neulominen oli joutuisampaa. Plarasin  kirjan lisäksi Pinterestin kirjoneulekaavioita ja löysinkin lopulta lintukuvion jonka sain taipumaan silmukkamääriini. Muut kuviot ovat Meite Muhu Mustrid -kirjasta, kuten kaikki ekojenkin sormikkaiden kuviot. Ranneosasta tuli hieman Jamaika-henkinen, ehkäpä ne on nuo värit. Näistäkin sormikkaista tuli kovin mieluisat.

 Lankoina on jämiä ja korkkamattomia keriä. Punaisten päävärinä on Malabrigo Sockia värissä Tizano red. Vihreä on Wollmeise Twiniä ja keltainen Mustard-väristä Cascaden Heritagea. Pinkki ja oranssi ovat Dropsin Fabelia ja ruskea on Araucania Ranco Solidia. Oikeastaan vain Fabelit olivat  aloittamattomia, muut on jämiä vanhoista projekteista. Vaikka pari postausta taaksepäin valittelin värien valinnan vaikeutta niin nyt tuntui että pääsin vähän vauhtiin. Epäilempä, että näitä muhulaisia joudutte näkemään Pujiksessa vielä monta kertaa!

#muhulove

 Kävimme Tytin kanssa tyttöjen reissulla Saarenmaalla, Virossa. Mukanamme oli myös äiti ja äidin ystävätär ja vietimme oikein mukavat kolme päivää Kuressaaressa, Saarenmaan ainoassa kaupungissa. Matka sinne oli suhteellisen pitkä, 6 tuntia Helsingistä. Eipä siellä sitten juuri turisteja näkynyt, ei ainakaan aasialaisia eikä amerikkalaisia, joita kyllä yleensä kaikkialta löytyy. Tokihan Kuresssaari elää turisteista mutta itse kaupunki oli kuin pienoismalli Tallinnasta mutta ilman ryysistä. Ainoan pääkadun varressa olivat kahvilat ja ravintolat mutta jos meni viereiselle pikkukadulle, vastaan ei yleensä tullut ketään. Korkeintaan paikallinen mummo kauppakassi kädessään. Pikkukujilla sai rauhassa kurkkia ihmisten hurmaaville pihoille, joissa ruusut ja hyötykasvit kasvoivat sulassa sovussa. Jos talot olivatkin hieman ränsistyneitä niin puutarhoja selvästi rakastettiin! Saarenmaalle on kyllä päästävä vielä uudestaan, ja tällä kertaa sellaiselle luontopainotteiselle lomalle. Ihana paikka!

Ihastelimme torilla ja muutamassa käsityöliikkeessä paikallisia sekä muhulaisia käsitöitä. Muhun saari on Saarenmaan vieressä ja ovat kuulemma tarkkoja ettei heitä sekoiteta keskenään. Kuressaaren keskustassa oli kirjakauppa ja nyt en voi kuin harmitella ettemme siellä käyneet. Lainasin nimittäin reissun jälkeen kirjastosta oikean muhulaisen käsityöperinteen raamatun ja sain vasta siinä vaiheessa kunnon herätyksen  ja nyt tietenkin haluaisin kirjan myös omakseni. 

 Kirjassa on esitelty (viroksi) niin neuleperinteet kuin kirjonnatkin, lautanauhat ja kansallispukujen koristeet koruja myöten. Muhulainen tyyli on omaleimaisen  näköistä ja värikästä. Ihastuin tottakai etupäässä kirjan neulemalleihin ja ensin ajattelin ettei lankakaapistani löydy niihin sopivia värejä, pinkkejä ja punaisia lankoja. Mutta löytyi kuin löytyikin ja aloitin kovalla touhulla neulomaan kirjoneulesormikkaita. Kirjassa ei ole varsinaisia ohjeita, vain valokuvat koinsyömistä neuleista ja kuvan vieressä kirjoneuletta varten ruutupiirrokset. Alkuperäiset neuleet lienee neulottu todella ohuesta langasta ja pienillä puikoilla sillä huomasin pian ettei suurin osa käsineiden kuvioista mahdu omaan käteen sopiviin silmukkamääriin näillä kaapistani löytyneillä fingering-paksuisilla langoilla neulottaessa. Eli purkuun meni ensimmäinen yritelmä. Sen jälkeen rupesin vain rohkeasti soveltamaan ja nyt onkin jo kohta ensimmäinen sormikas valmis. Niistä sitten lisää myöhemmin.

 Löysimme paikallisen Konsum-ruokakaupan sukkaosastolta aarteita, nimittäin Virossa valmistettuja perinnekuvioisia sukkia. Tässä kuvassa on valkeat joissa on perinteinen Muhun ohdakekoriste.

 Tässä vielä muutama kuva kirjasta ja kirjan malleista. Ylemmässä kuvassa on lapaset, joihin ihastuin ensisilmäyksellä mutta lapasen selkämykseen tuo perhoskuvio on kyllä aivan liian leveä. Alapuolella koinsyömä sukanvarsi ja sen kirjoneulekaaviot. Huoh, ehkä jäävät ihastelun asteelle.

Kanervaiset

Lankakauppani valikoimiin tuli joku aika sitten uusi tuttavauus Dropsilta, nimittäin Baby Alpaca Silk, silkinsileä ja himmeästi kiiltävä alpakan ja silkin sekoitus. Värisävyt näyttivät olevan kaikki semmoisia huurteisia tai puuterisia, miten vain. Yksi väreistä oli kanerva josta tuli niin äiti mieleen että piti ostaa sitä muutama kerä ja tehdä äipälle sormikkaat syksyä varten. Ja mikäs muukaan malli kuin Knotty. Moneskohan pari jo lieneekään.

 Siivosin kesällä vaatekomeroitani ja jostain putkahti muovikassillinen lankoja (miten voikaan olla mahdollista), vajaita keriä Novitan Nallea ja Woolia. Mukana oli  kanervan väristä Nallea ja niistä tein äitille nilkkasukat sormikkaiden kyytipojaksi. Sydänten mallia otin tästä hatusta.

Pari juttua

Minulla on meneillään kummallinen vaihe. Kesken on kaksikin (!) villatakkia eikä ne ole käytännössä kuin hihoja vaille mutta silti en saa niihin tartuttua. Yleensä minulla on tarmoa neuloa varsinkin noin vähän kesken olevat neuleet valmiiksi saakka ennenkuin aloittelen uusia juttuja. Nyt valmistuu vain pieniä neuleita. Joululahjat luulin jo neuloneeni aiemmin mutta silti löytyy syitä aloittaa uusia. Esittelen nyt muutaman koska tiedän että niiden saajat eivät tätä blogia seuraa.

 Mikäpä olisi joulu ilman näitä hassunmuotoisia mutta aina niin ihania tossukoita? Nämä uusimmat ovatkin tosi hupaisat koska ovat miesten kokoa ja jalkaterä näyttää aivan suhteettoman suurelta kun varsi on noin lyhyt. Mallina Nola's slippers ja lankana Dropsin Karisma.

 Toinen täsmälahja on myös miehelle. Uskoisin että ulkona paljon puuhasteleva työkaverini käyttää kämmekkäitä. Hänen äitinsä pitää miekkosen sukissa mutta käsissä hänellä on ollut aina tehdastekoisia rukkasia. Tämä puute on nyt korjattu. Lankana käytin Dropsin Fabelia, neuloin mustaa ja vihertäväkuviollista yhdessä.

Lopuksi sitten suloiset sukat jotka jo henkivät kevättä. Sillä se on tulossa vaikkei ihan heti uskoisi.

Malli: My cup of tea socks By Robin Lynn

Lanka: Handu perussukkalanka

Puikot: 2,25mm

Perussettiä

Pitihän niille ihanille helminauhalapasille tehdä yhteensopiva pipokin. Sekin on Dropsin Karismaa ja loin muistaakseni 100 silmukkaa. Tupsun väriä arvoin pitkään ja lopulta siitä tuli ruskea koska sitä väriä oli eniten jäljellä.

 Villiinnyin Neulojien yönä tilaamaan Titityystä yllätyssukkalankapaketin joka oli väreiltään melkein kuin minulle valittu. No yksi neljästä vyyhdistä ei nyt aivan osunut (se oli vaaleanpunainen, semmoinen vauvasävy), mutta eiköhän sillekin joku loppusijoituskohde löydy. Eräs langoista oli Fyberspates Vivalicious 4ply kuparinsävyissä. Siitä taiteilin elämäni miehelle peruspipon ja siihen sopivat kämmekkäät, joihin tein pieniä pilkkuja harmaasta jämälangasta.

Jämälankoja olen muutenkin kaivellut esille sillä innostuin Missä neuloimme kerran -blogin joulukalenterista. Mahtava tunne, että vielä voi aamuisin herätä ensimmäisenä ajatuksenaan että mitä tämän päivän joulukalenteriluukusta paljastuukaan :)

Pihlajan väripaletti

Syksy, lempivuodenaikani. Tänä vuonna on kerrankin ollut pitkä ja lämmin syksy ja sateet ovat antaneet odottaa itseään. Puut eivät lämpötiloista välitä, vaan alkavat vaihtaa väritystään syksyisempään. Pihapihlajastamme löytyy varmaan kaikki mielivärini ja muutamia muitakin. Täydellinen väripaletti. Metsässä on niin kuivaa, että pikkukengillä pärjää. Huonoa tässä on se, että sieniä on ollut turha etsiä, niitä ei ole. On kaiketi aika harvinaista, että tähän aikaan vuodesta on voimassa metsäpalovaroitus.

 Onneksi olen jo varautunut kirpakampien kelien tuloon ja tehnyt sormilleni lämmikettä. Tein jälleen sormikkaat samalla mallilla kuin monesti ennenkin mutta kun ne  nyt vaan istuvat niin hyvin. Oliivin värisestä Väinämöisestä tehtynä ovat vielä herkullisen kauniitkin. Mikäpä tässä on talvea odotellessa vaikka aamuisin järkyttyykin kuinka pimeää jo on, kun herätyskello pärähtää...