Kalenterisukat ja muutamat muut

Jämälankajoulukalenterista kuoriutui aattopäivän aikana ihan mukiinmenevät villasukat. Ehkä uutuudenviehätys oli jo mennyt, mutta ihan niin innoissani en enää tänä vuonna tästä kalenterista ollut kuin viime vuonna. Päivän värin kertovat vihjeet olivat useimpina päivinä niin ympäripyöreät että valitsin vain semmoisen värin mikä sukkiin sopi. Enkä tehnyt kuin yhden ainoa kirjoneuleraidan, ei jotenkin jaksanut pohtia värivalinnan lisäksi yhtään enempää että mitä neuloisi. Mutta ihan kivat sukista tuli kuitenkin.

 

 Joulun alla ja pyhinä valmistui parit muutkin sukat. Pinkistä ja valkoisesta Nallesta Dropsin ilmaisohjeella tuli oikeastaan tosi kivat sukat (tiiäppä vaikka nämä jäis omaan käyttöön, kun tuo ärtsy pinkki on alkanut salakavalasti viehättää näin vanhemmiten).

Tämä Drops Delight -langan sävy näytti kerällä niin kovin hempeältä mutta neulottaessa paljastui varsin erikoinen sävymaailma: vaaleanpunaisen lisäksi kerään oli tungettu oliivinvihreää, tummaa munakoisoa sekä beigeä! Varteen neuloin valkoisella kolmioita ja kantapäät raidoitin myös. Jollain oudolla tavalla nämä sukat viehättävät silmääni suuresti.

Lopuksi vielä yksi joululahjaksi mennyt raikas asustesetti. Lankana vihreää ja valkoista Dropsin Karismaa. Siksakpipon malli löytyy Lämmin Ilo  -blogista ja Selbu-lapasten ohje täältä.

 

Mitä parhainta uutta neulevuotta 2015 Pujoliivin lukijoille!

Paljastelua

Perinteisen lahjakimaran aika. Tytti esitti joululahjatoiveen sukista, jotka olisivat niin pitkät että näkyisivät nilkkureista ja "vois niissä olla vähän jotain kuviotakin". Tämmöiset tuli, mallina Laila's socks.  

 Pohjavärinä on Roosa Nauha sukkalankaa tummanharmaassa sävyssä, kuviot on tehty Novitan Pikkusiskolla.  Kerrankin löytyi kaunis harmaa sukkalanka, joka ei maksa aivan maltaita (josta syystä tästä langasta tehtyjä sukkia raskii käyttää... On minulla niitä upeita käsinvärjättyjäkin sukkalankoja, mutta kynnys niistä tehtyjen sukkien käyttämiseen on jostain syystä suurempi...)

Yhtä aikaa kissalapasten ohjeen kanssa valikoitui pitkän selaamisen jälkeen myös vekkulit tinttilapaset. Ohje oli hyvin samanlainen kuin Natalia Morevalla näyttää olevan, hyvin kirjoitettu mutta jälleen niillä leveillä ranteilla. Näihin teinkin joustinneuleen ja aloitin kirjoneuleen vähän ylempää kaaviosta. Vaikeinta oli löytää värirajoittuneesta lankavarastostani sinisiä lankoja tintteihin! Nämä lähtivät paketissa äidille.

Sitten muutamat perussukat 7veikasta, vasemman puoleiset raidoitin itse, oikean laidan langat oli jo Novitan setä raidoittanut valmiiksi. Mukavaa aivolepoa vaihteeksi ja nopeasti valmistuivat!

 

Mukavaa Joulunjatkoa. Minä vetäydyn neuleen ja suklaarasian kanssa Yle Teeman lahjapaketin äärelle.

Itelle ja kaverille

 Alpakoitten tuhoaminen jatkuu. Olen ihaillut raidallisia tuubihuiveja joten päätin kokeilla itsekin. Pohjavärinä on valkoinen ja se kaikista vaalein harmaa, raitavärinä sitten mitä sattui kerän loppuja löytymään. Ja kuten arvata saattaa, eivät alpakat loppuneet vieläkään! Uusiakin on ostettu kun Dropsilla on menossa alpakkajuhlat vuoden loppuun saakka.

Huivi on siis neulottu 40cm:n pyöröpuikoilla, taisin luoda 90 silmukkaa. Sitten posottelin neljän kerroksen raitaa semmoiset 120cm ja lopuksi silmukoin huivin päät yhteen. Tämä huivi menee kaksi kertaa kaulan ympärille mutta koska on sen verran kapea, olisi voinut tehdä hyvin pidemmänkin että yltäisi kolmeen kertaan ympäri. Silloin olisi mahtunut kokeilemaan vielä enemmän kivoja väriyhdistelmiä :)

 Nämä Stephen Westin suunnittelemat tumput meni lahjaksi kaverille, mutta hän oli ollut niin malttamaton että paketti on jo aukaistu. Eli saanen esitellä, Splitbark -lapaset, lankana pinkki Drops Karisma. Aika mainio malli ja kerrankin vähän jotain muuta kuin perustumput! Ranneosaa neuloin vähän pidemmäksi kuin ohjeessa.

Vuoden viimeinen villatakki

Heinäkuussa päätin tuhota jälleen kerran Dropsin Alpacoita, joita tuntuu aina vain kaapissani riittävän. Vuoden 2010 Novita-lehdessä oli mukavasti raidoitettu alpakkainen neuletakki, josta innostuin. Neuloin takkia alhaalta ylöspäin, en kuitenkaan kappale kerrallaan vaan pyörönä. Ajatuksena oli myös, että neuloisin hihat sitten aikanaan ylhäältä alaspäin, eli poimisin hiha-aukoista silmukat ja silleen.

 Sainkin vartalon melko nopeasti valmiiksi, se onkin muuten  jännä miten raitaneuleet tuntuvat valmistuvan aina nopeammin kuin yksiväriset! Aloitin hihatkin suunnitelmani mukaan mutta eihän se onnistunutkaan. En keksinyt että miten saisin sillä menetelmällä hihojen ja vartalon raidat mätsäämään ja työnsin neuleen projektipussukkaani ja pussukan lankakaapin takanurkkaan häpeämään.

Siellä neule oleentui omissa mehuissaan parisen kuukautta, kunnes päätin ottaa siitä niskalenkin. Tein siis hihat perinteiseen malliin hihansuusta lähtien ja hyvät tuli. Joskus sitä vaan tarvitsee pienen aikalisän, niin neuleiden kanssa kuin muutenkin elämässä. Ja hyvähän tästäkin tuli vaikka se hihojen istutus ei mielipuuhaani olekaan.