26.2.2012

Rai-rai-raitaa

Ensin kiitän edellisen postauksen peiton saamista kehuista. Ne lämmittivät mieltäni suuresti ja Tytti oli ylläristäni otettu joten projekti oli menestys monellakin tapaa. Peittoon käytettyjä lankoja jäikin vielä ja kun lankapussi pyöriskeli näkösällä, niin neuloin niistä vielä sukat. Raitamalli on sama,jota käytin jo Alpakkaiseen.
 Raitaa pukkaa toisellakin rintamalla. Olen neulonut ainaoikein-neuleella raidallisia kaulaliinoja. Kuusi kappaletta on jo valmiina ja muutamia pitäisi vielä tehdä ja sitten alkaakin peittovärkit olla koossa. Soirot pitäisi vielä siis yhdistää ja kenties jonkinlainen reunuskin neuloa. Kokeilin yhdistämistä virkkaamalla, mutta sauma veti jotenkin kummallisesti enkä ollut yritykseeni tyytyväinen. Täytynee kokeilla vielä neulalla ja langalla ompelemalla. Vai olisiko teillä antaa vinkkiä ainaoikein neulottujen suorien kappaleiden yhdistämiseen?
Totesin aloitettuani, että 2900 g lankaa on ihan liikaa yhteen torkkupeittoon ja nyt olenkin keskittynyt vain neulomaan niistä ihanimmista ja jättänyt rumalangat edelleen koppaan odottamaan vuoroaan. Yllättävää kyllä, jos olisin päättänyt neuloa vain yhden kaulaliinan, sen teko olisi kestänyt varmaan ikuisuuden ja olisin kyllästynyt monta kertaa mutta kun tähtäimessä on isompi kokonaisuus niin huiveja tuntuu syntyvän nopeaan tahtiin ja peitto valmistunee vielä näille lumille. Yksittäinen kappale näyttää vähän orvolta mutta kun olen mallaillut niitä vierekkäin, niin kokonaisuus näyttää hyvältä...

15.2.2012

Melkein ikä ja terveys meni

Tai ainakin siltä tämä projekti tuntui. Joskus vuonna 2010 ihastuimme Tytin kanssa molemmat ravelryssä rosa p:n tekemään virkattuun peittoon ja Tyttikin mietiskeli, että saisiko semmoista ikinä valmiiksi jos heti aloittaisi. Minä taas ajattelin, että tässähän olisi kuningasidea sen vuoden joululahjaan ja aloin Tytille mitään puhumatta innoissani virkkaamaan. Siis vuonna 2010. Noh, sen vuoden joulu meni. Seuraava etappi oli Tytin syntymäpäivä vuonna 2011, sekin meni. Sitten ajattelin, että olisipa peitto oiva tuliainen kun menen seuraamaan euroviisuja Tyttilään. Yllättäen Euroviisutkin tuli ja meni. Peitto oli pitkiäkin aikoja aivan oman onnensa nojassa enkä tehnyt siihen lapun lappua. Kunnes nyt vasta tänä vuonna kaivoin sen jälleen esille ja päätin että mitään muuta ei tässä talossa neulota eikä virkata kunnes tämä valmistuu. Ja valmistuihan se lopulta. Oikeastaan voisi sanoa, että kun tajusin peiton olevan voiton puolella, ts. yli puolen välin, niin homma muuttui helpommaksi ja peitto tuntui kasvavan ilta illalta.
Peitto on virkattu enimmäkseen Novitan Nalle -langasta, palojen keskiosiin on käytetty muitakin vastaavan vahvuisia lankoja. Väritys on uskollinen rosa p:n peitolle, mutta miksipä sitä täydellistä sorkkimaan. Valmis peitto pääsi huuhteluainekylpyyn ja sai siinä sivussa mukavasti mittaa lisää ja lopullinen koko on 130 x 170 cm. Lankaa meni yhteensä 1020 grammaa ja peitto sisältää 170 heksagonia eli kuusikulmiota. Reunoihin tein puolikkaita paloja, että sain reunan suoremmaksi. Ympärille virkkasin pylväillä reunuksen.
Kieltämättä rakastuin peittoon itsekin aika hurjasti, mutta koska alusta asti tein sitä nimenomaan Tytille, niin luopuminen oli loppujen lopuksi helppoa. Ehkäpä teen joskus samanlaisen vielä omaankin käyttöön...

4.2.2012

Talviklassikko

Neuloessani Tytille villatakkia Dropsin Lima-langasta ihastuin lankaan sen verran kovasti, että itsellekin teki omaa mieli. Mielikuvissani oli shaalikauluksellinen villatakki, jonka yläosassa olisi jotain kivaa kirjoneuletta, semmoinen varsin klassinen malli siis. Etsiskelin sopivaa valmista mallia, mutta kun en mieleistäni löytänyt, niin piti alkaa soveltamaan. Selasin varsin mittavat vanhojen käsityölehtien pinoni sopivan kirjoneulekuvion löytymiseksi. Erilaisia tähti- ja lumihiutalemalleja kyllä löytyi, mutta en sellaista kuitenkaan tahtonut. Lopulta vaihtoehtoina olivat inkahenkinen koukero ja tämä, jonka lopulta valitsin. Kuvio löytyy Moda-lehdestä ( 4/2004), jossa se koristaa pikkupojan puseroa.
Takki on neulottu ylhäältä alaspäin. Harmaa pohjaväri on siis Lima-lankaa ja kuviolankana on petroolinvärinen Cascade 220 Heathers. Yllättävänkin nätisti kuviot asettuu raglansaumojen ympärille vaikka sitä vähän etukäteen jännitin. Neuloin kirjoneuletta myös siis nurjalla puolella ja näppärästi sekin alkoi sujumaan, vaikka kokonaista kirjoneuletakkia tehdessä saattaisin tehdä kaiken pyörönä ja sitten leikata edestä halki.
 Ulkona paukkuu pakkanen -30 asteessa eikä tämän enempää kuvia kykene ottamaan eikä niissä poseeraamaan. (Pahoittelut myös erittäin huonosta tukkapäivästä.) Eikä ne sisälläkään otetut paljon kummempia ole.
Löysin ravelrystä erittäin ihanan torkkupeiton, jonka idean aion surutta pölliä. Keräilin kaapistani sopivia worsted-vahvuisia lankoja ja punnitsin ne. Tässä ois 2900g lankaa jotka muuntuvat toivottavasti tämän talven aikana lämpöiseksi torkkupeitoksi. Sillä yhtään uutta villapaitaa en taida enää tänä talvena tarvita, terveisiä vaan äidilleni, joka asiasta aina muistuttaa :)
Lämpimämpiä kelejä odotellessa voi vaikka paistaa makkaraa hellanpesässä ja nauttia karvaisten ystävien seurasta.