Kirpeää pihlajanmarjaa

Kirpsakan syyskelin villatakki valmistui muutaman illan neulonnan jälkeen. Lanka on uusiokäytössä, se ehti käväistä jo viime talvena toisenlaisena villatakkina, johon en ollut ollenkaan tyytyväinen. Purkamiseen ja lankojen suoristeluoperaatioon ja uudelleenkerimiseen meni varmaan yhtä kauan aikaa kuin tämän neulomiseen :) Tämä takki saa varmaan elää rauhassa, tykkään!

Malli: Garnstudio Drops 103-1

Lanka: Sandnes Alfa, 600g

Puikot: 6mm

Napit omista kätköistä

Edellisessä postauksessa haaveilemani bubble on jo puikoilla... Ainakin ensimmäinen kokeiluversio. Kyseisessä puserossa kun koon arvioiminen on aika hankalaa. Luja usko auttanee?

Lämmittelyä

Kesällä hankkimani Norah Gaughanin Knitting nature -kirja on ollut ahkerassa selailukäytössä. Kirjassa on useitakin malleja, jotka haluaisin tehdä. Hassua sinällään, ajattelen monesti jostain mallista että tuon haluan nimenomaan TEHDÄ, en niinkään että tuota neuletta haluaisin käyttää (tästä koituvia ongelmia olen pohtinut aiemminkin). Kirjasta löytyy mm. Bubble pullover, joita blogistaniassa on tehty ja on tekeillä parhaillaankin. Itselläkin se on to do-listalla aivan lähiaikoina.

Kirjaa selaili myös eräs ystäväni, joka ihastui viisikulmioista tehtyyn... hmm... hartiajutskaan. Minä jälleen lupauduin tekemään. Samalla saisin vähän lämmittelyä Bubblea varten. Ystäväni on sen verran eri kokoinen kuin minä, eikä värimaailmatkaan ihan osu yksiin, joten valmis työ on kuvattu ilman ihmistä sisällä.
Seuraava kuva on näpätty kirjan sivulta, siitä saa vähän paremman käsityksen millainen tämä neule on.

Malli: Mosaic shrug, Norah Gaughan

Lanka: Sirdar Peru Naturals, menekki 250g

Puikot: 4,5

Muutoksia: Tein "hihoista" lyhyemmät kuin ohjeessa

Tämä näytti ystäväni päällä oikeastaan tosi kivalta!

Syyshuivi

Ystäväni ihastui kovin aiemmin kesällä tekemääni minttumaari-huiviin, joten lupasin tehdä hänelle oman.

Malli: Ullan Minttumaari

Lanka: Sandnes Alpakka, 170g

Puikot: 4,5mm
Mitä opin:Valkeaa alpakkalankaa neuloessa ei kannata olla pukeutunut mustiin vaatteisiin...

Antaa sataa vaan

Tälle lauantaipäivälle luvattiin aivan karmeaa sadetta. Mutta eipä näkynyt, ainakin täällä meilläpäin on ollut ihan kohtuullinen poutapäivä. Tässä kuitenkin sadeaiheisia kuvia. Vihreän ihanan vintage-sadetakin ostin ystävältäni, joka oli ostanut sen naapuriltaan katukirpputorilta. Pidän takista tosi paljon, mutta kovin käytännöllinen sadevaruste se ei ole. Vaatii joko sateenvarjon (hmm...torta på torta) tai sadehatun. Tyyliin sopisi paremmin hattu, mutta sopivaa en ole vielä löytänyt. Mitä lienevät neidit/rouvat aikoinaan tällaisen sadetakin kanssa käyttäneet?



Kissanystävän tunnistaa myös sateenvarjosta (kirpputorilöytö tämäkin).

Uusi tuleminen

Joskus joutuu tuotoksiaan hieman korjailemaan paremmiksi. Puolukka-neule sai uudet napit, alkuperäiset eivät meinanneet pysyä kiinni vaan saattoivat strategisessa tilanteessa revähtää auki. Uudet ovat Miehen ja minun yhteistyön tuloksia. Napit on katajaa ja Puolukka aloitti uuden elämänsä Tuoksuvana Villatakkina.



Entäs muistatteko tämän? En tykännytkään neuleen kaula-aukosta enkä kauluksista ja ilman radikaaleja toimenpiteitä Olki ois jäänyt käyttämättä. Irrotin hihat, purin neuleen kainaloihin saakka ja tein yläosan uudestaan pyörönä ja raglankavennuksin. Oljen reinkarnaatio on ollut jo käytössäkin ja on hyväksi havaittu.

Neule roikkuu tällaisessa naulakossa. Muistan lapsenakin noita katselleeni ja nyt löysin niitä lapsuudenkotini vintiltä. Ne tuovat nostalgiaa askarteluhuoneeseeni.

Demi

Nyt se vihdoin valmistui! Tuntui, että väkersin tätä koko syksyn, mutta kun tarkemmin mietin, aloitin tämän Cargon valmistuttua. Välissä tein myös sukkia ja yhden liivin. Demin alku oli kyllä hidasta ja takkuistakin, mutta kun lopulta oivalsin, miten palmikonkierrot ja pompulat neuleeseen asettuu, ei tarvinnut enää ohjetta tuijottaa. Englanniksi neulominenkin alkaa jo näköjään sujua. Vintage knits -kirjan ohjeista juuri tämä oli se, mihin ekana kiinnitin huomioni ja juuri tämän halusin tehdä. Lopputuloksesta tykkään tosi paljon, taisinpa tehdä ensi talven suosikkineuleeni!

Malli: Demi, Rowanin Vintage knits -kirjasta, suunnittelija Kim Hargreaves

Lanka: Schachenmayr nomotta Extra tweed, 95% villaa 5% viskoosia, menekki 400g

Puikot: 4mm

Neule on oikeasti musta eikä harmaa.

Valitsin napit jo aiemmin esittelemästäni nappikasasta. Sieltä löytyikin sopivia vanhoja metallinappeja. Saa kai naisetkin näitä käyttää?

Ukkosukat

Malli: Eesti trail hiking socks, Favorite socks-kirjasta

Lanka: 7veljestä ja Janne raitoina, yht. 150g

Puikot: 3mm

Neuloin välillä jotain Miehellekin. Hän rompsuttelee melko paljon kumisaappailla, joten saapassukkia kuluu. Minäkin vedän aika ajoin kumpparit jalkaan ja suuntaan sienimetsälle. Syksyn kohokohta on kohta käsillä, nimittäin suppisaika alkaa!

Huopaa ja pykäpistoja

Minun ja Thermalin kuherruskuukausi on ohi. Neulominen oli leppoisaa nautiskelua nappilistaan asti, sitten alkoivat vaikeudet. Mystisesti neuleeseen ilmestyi ylimääräisiä kerroksia ja jouduin muutaman kerran purkamaan. Outoa, eikö vain...? Päätin laittaa sen vähäksi aikaa sivuun, ja tehdä jotain muuta.

Löysin taannoin kirppikseltä harmaan, jo valmiiksi huopuneen villapaidan. Se oli kauniin värinen ja huopunut juuri sopivasti, ei pysynyt itsekseen pystyssä. Oivaa tuunausainesta siis.



Leikkasin puserosta hihat pois, ja irrotin etu- ja takakappaleet toisistaan. Muotoilin hieman kappaleita sopivimmiksi ja ompelin palat uudelleen yhteen. Suurensin myös kaula- ja hiha-aukkoja. Ompelin reunoihin pykäpistoja mustalla villalangalla ja kas - tuloksena ihan käyttökelpoinen liivi. Tulee varmasti pitoon.



Hihoista tuli säärystimet. Ne eivät onnistuneet ihan toivotusti, muuta kyllä ne joogan loppurentoutukseen passaavat ihan mainiosti. Tuunaus oli pitkästä aikaa tosi kivaa. Minulla on kaapissa muutamia (tarkoituksella) huovutettuja villavaatekappaleita odottamassa, ehkä nekin saavat pian uuden elämän.



Nyt takaisin Thermalin pariin.

Vintage fashion

Ostin kerrankin jonkin muun kuin neulekirjan. Olen ihastunut. Vintage fashion - muodin vuosikymmenet antaa minunlaiselleni tavalliselle vaatteenkuluttajalle tuhdin tietopaketin naisten muodista ja muodin muuttumisesta aina 1900-luvun alusta kasarimuotiin saakka. Korsetti, 1920-luvun poikatytöt, 1930-luvun glamour, art deco, Coco Chanel, Diorin new look, 1960-luvun Lontoo, psykedelia, 1970-luvun punk ja disco, 1980-luvun power dressing…

Joka vuosikymmenestä löytyy koostesivu, jossa on aikakauden tunnusmerkit.

Tämä kähee haalari on japanilaisen Kansai Yamamoton suunnittelema käsinneulottu villahaalari. Huimat on kengätkin.

Tällainen rusettia matkiva kuvio on ollut neuleissa kuumaa muotia 1930-luvulla.

Löytyypä kirjasta Kaffe Fassetin 70-luvun luomuskin. Nuo hihathan alkaa olla kohta taas muodikkaat?

Seuraava kuuma kuva on vuonna 1974 julkaistu Birtwell-painokankaasta ommellun Ossie Clark -leningin mainos. Nämä luomukset ovat kirjan mukaan nykyään yhtä himottuja kuin 70-luvullakin.

Ja lopuksi kolme emäntää suoraan 60-luvulta.

Kaapelisukat

Pikkuhiljaa tulee valmista. Nämä sukat ovat Tytin valinta Favorite socks -kirjasta ja lähtevät postiin ensitilassa. Seuraavatkin sukat kyseisestä kirjasta ovat jo puikoilla. Elvisryijy edistyy, kolmasosa jo tehtynä. Puikoilla on myös jotain hidasta neulottavaa, mutta siitä myöhemmin...

Malli: Cable rib socks, Favorite socks -kirja

Lanka: Sandnes Sisu, 80g

Puikot: 2,5mm

Tänään näyttää olevan unelias päivä muillakin kuin vain minulla. Jaksaisikohan Vanhapoika lähteä tänään metsään nuuskimaan, että jokohan alkaisi ekat suppikset nousemaan? Raitis ilma taitaisi tehdä meille hyvää...

Kuningattaren kaupungissa

Kuninkaallisteema Pujoliivissä jatkuu. Vietin kauniin syyspäivän ystäväni kanssa Loviisassa, Ruotsin kuningattaren Lovisa Ulrikan mukaan nimetyssä kaupungissa. Siellä järjestettiin jo kolmatta kertaa Wanhassa Wara Parempi-tapahtuma. Kiertelimme lukuisilla kirpputoreilla ja tutustuimme ovensa avanneisiin vanhoihin taloihin ja pihoihin. Tunnelma kodeissa oli rento ja boheemi, sisustukset olivat elämänmakuisia, välillä jopa kaaottisia - hyvässä mielessä. Ensi vuonna uudestaan!

Ei tuntunut sopivalta valokuvata sisätiloissa (liekö ollut sallittuakaan?), mutta tässä pari kuvaa rakennusten viehättävistä yksityiskohdista.

Jatkoin Loviisa-tunnelmointia vielä kotisohvallakin. Kirjahyllyssäni on äskettäin hankittu Kuningattaren kaupungissa-kirja, jossa esitellään kuvin ja pienin tarinoin muutamia loviisalaisia koteja. Osa kirjan kodeista oli avoinna tänäänkin.