Always in my heart

 Huivit - kivoja neuloa mutta niin ärsyttäviä kuvata. Viimeksi kun tästä kirjoitin niin joku toi esiin seikan, että torkkupeitot ne on vielä hankalampia kuvattavia. Totta. Onneksi kesken ei ole kuin yksi torkkupeitto (joka on ollut sitä jo useamman vuoden) mutta joskushan ne tuppaa valmistumaan ja pitää sitten taas keksiä joku kuningasidea sen kuvaamiseen. Sitä päivää odotellessa jälleen yhdet huivikuvat. Onneksi luonto tuli apuun ja taikoi talven ihmemaan taustalle.

 Huivi on Isabell Kraemerin Always in my heart -huivi, joka on suunniteltu paksummalle eli worsted-vahvuiselle langalle. Olen tykännyt kovasti aiemmin neulomastani Campside-huivista, joka paksuudestaan huolimatta muotoutuu mukavasti kaulalle niin halusin tästäkin tulevan samanoloisen, eli laskeutuvan ja helpon kietoa kaulalle. Olen neulonut useamman semmoisen toisesta kärjestä aloitettavan, epäkeskon ja pitkänomaisen kolmiohuivin, mutta täytyy kyllä myöntää että käyttämättä ovat melkein kaikki jääneet. Ne on vain niin hankalia kietoa kaulaan, koska ovat kaikki niin pitkiä ja kaikki raidat ja vipstaakit, joita huivissa kenties on, hukkuvat siihen kaulan ympärille kieputeltuun booaan. Kyllä se vain perinteinen kolmiohuivi vain toimii parhaiten.

 Campside-huivissani on vain se pieni vika, että se on musta. Tähän toiseen huiviin halusin väriä joten valitsin keltaisen ja sille kaveriksi ruskean, kunnon retrovärit siis. Lanka on Drops Merino ekstra finea, joka ei tosiaankaan ole worstedia, mutta pömpseytensä ansiosta meni täydestä. Tein huivin ohjeessa olleen pienemmän koon mukaan ja tuli ihan riittävä, oikeastaan juuri sopiva. Yksiväriseen osuuteen neulotaan reikiä, vähän niinkuin Campside-huivissakin, mutta alaosaan tehdään kuviota nostetuilla silmukoilla. Se ei siis ole kirjoneuletta, kuten äkkiä voisi ajatella. Mukava huiviprojekti!

Tukusukkia

Tilasin kokeeksi satsin Tukuwoolin sockia eli kotimaisen Tukuwoolin polyamidivahvisteista sukkalankaa. Aloitin niistä sukat ja ihastuin langan neuletuntumaan välittömästi. Lanka tuntui paksummalta ja pehmeämmältä kuin fingering-versio ja sen ilmoitetaankin olevan sport-vahvuista.  Tilasin kaikkia saatavilla olevia värejä yhden vyyhdin paitsi Repoa tilasin kaksi. Ne vielä odottavat inspiraatiotaan. Punaista Hohkaakaan en vielä korkannut mutta lopuista tein kahdet sukat.

Ensimmäisiin sukkiin nappasin kirjoneulekuviot Sukupolvien silmukoita - kirjassa olevista Räisäläläisistä kirkkolapikkaista. Vaikka lanka tuntuu kirjoneuleessa toimivan upeasti niin sukkiin siitä tulee omaan makuuni liian paksua pintaa. Teinkin kirjoneuletta vain varteen ja yhden raidan varpaisiin. Toiset sukat teinkin sitten leveillä raidoilla ja niistä tuli on ihanat! Vaikka en mikään pinkin käyttäjä normaalisti olekaan niin nämä Tukuwool sockin kaikki värit miellyttävät silmääni suuresti ja sointuvat toisiinsa.

 Käyttökokemusta ei langasta vielä siis ole mutta luultavasti pinta käytössä vain huopuu ja tiivistyy. Halusin sukkiin tiivistä pintaa joten neuloin 2,25mm puikoilla. Kirjoneulesukissa oli alussa 60 silmukkaa jotka kavensin raitaosuuteen 56 silmukkaan. Samalla silmukkamäärällä tein kokonaan nuo raitasukat. Lankaa jäi kaikkia jonkin verran eli näistä tulee vielä ainakin yhdet sukat. Pitää vain kaventaa raitoja. Alakuvassa muuten näkyy yksi projektipussukoista, joita innostuin joululomalla ompelemaan. Tämä on tilkkuversio ja esittelen loputkin joku toinen kerta.

Riddari

Aijai. Nyt se on valmis. Kauan tahtomani islantilaisneule, aidosta islantilaisesta langasta neulottuna. Malli on Riddari ja se löytyy ainakin myös suomeksi ilmestyneestä kirjasta Islantilaisia neuleita. Malli on siis unisex eli ei ole erityisemmin ladyfit tämä. Koon kanssa vähän aprikoin lähtiessä ja silloin tein päätöksen kääntää neulomisuunta ylhäältä alaspäin. Tein s-koon mukaan ja kokeiltaessa vaikutti oikein hyvältä. Lantiolle lisäsin muutaman kerran silmukoita. Hihathan on melkoisen leveät ja niitä kaventelin reippaaseen tahtiin mutta ovat kyllä silti haban kohdalta vähän reilut. Kaarroke on myös melko korkea ja laskeutuu kainalon alapuolelle, kuten alakuvassa näkyy. Kun valmiin neuleen kastelin ja kuivattelin, kävi perinteiset eli neule kuitenkin vähän venähti pituutta ja on aivan siinä kinttaalla että pitääkö jollain varovaisilla vanutustoimenpiteillä sitä hieman koettaa pienentää. 

 Koska aloitin neuleen kaula-aukosta, pääsin heti parhaan osion eli kaarrokkeen kirjoneuleen pariin. Kaaviossa on merkitty paikat, joissa alhaalta ylöspäin tehdessä kavennetaan yksi silmukka, nyt niissä kohdissa lisäsin yhden silmukan. Muutamia kerroksia tässä on, joissa pitää neuloa kolmella langalla  mutta kyllä niistä selviää, jopa ilman langanohjaimia. Se on kuulemma ollut todella kysytty tuote ja loppunut monista kaupoista kun Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkia neuloneet ovat niitä kilvan ostaneet. En ole kokeillut joten en osaa sanoa että auttaisiko se jossain. Epäilen.

 Parhaan osion jälkeen olikin vuorossa se ikävä vaihe eli tuo yksivärinen osuus... Siinä välissä taisin aloittaa useammankin uuden työn. Tytin kanssa vitsailtiin että me voisimme tehdä näitä yhteistyönä, minä neuloisin äksön-osuudet ja Tytti nautiskelisi sileän yksivärisen neulomisesta. Ei olla vertailtu käsialojamme että olisiko se oikeasti mahdollista.

Lankana oli Istexin Lettlopia, jota saa muuten tilattua Adlibriksestä melkoisen edukkaasti. Värejä pähkäilin kauan mutta lopulta päädyin päävärissä vaaleaan beigeen ja kuvioväreissä suklaanruskeaan, valkoiseen ja tuommoiseen vauvankakan tahi kuirunkeltaiseen. Ravelrystä löytyy tarkemmat värinumerot ja menekit jos jotakuta himottaa tehdä oma Riddari. Jos haluaa todella lämpimän ulkoiluneuleen niin suosittelen!

No kun teki mieli

Neuloa raitasukkia siis. Nämä ensimmäiset sukat ovat saaneet inspiraationsa (no apinoin suoraan idean) ravelry-suosikeissani olevista sukista (täällä). Niiden tekijällä on projekteissaan useita erilaisista raitalangoista tehtyjä sukkia, joihin olen tykästynyt kovasti. Jotenkin kuvittelin että kunhan vain yhdistää tarpeeksi montaa lankaa niin ne jotenkin ihmeellisesti sulautuvat toisiinsa ja lopputulos on aina hieno. Noh, ehkä nämä tosiaan valmiina näyttävät paremmillta kuin keskeneräisinä mutta taitavat joutua uusiksi unisukikseni. Nostelin enimmäkseen summassa jämäpussistani lankoja, jolla neuloin aina 5 kerrosta ja vaihdoin lankaa. Langat ovat enimmäkseen Fabelia. Yhdistin langanpäät brutaalisti solmulla enkä näin ollen joutunut normaalia enempää päättelyhommiin. 

Näihin harmaisiin sukkiin sain myös idiksen ravelrystä, en enää muista mistä. Harmaa lanka on Novitan Venlaa ja muut langat ovat erilaisia jämiä. Neuloin joululahjaksi pienet lastensukat, joihin toiseen tein raidallisen kantapään ja toiseen raidalliset varpaat. Nekin sukat olivat mielessäni kun näitä raidoitin.  Sukat eivät kuitenkaan ihan yltäneet mielikuvani tasolle. Minulle käy usein niin että sieluni silmillä nään aloittaessani että mitä teen mutta harvoin lopputulos sitä kuitenkaan vastaa. Aina ei tule huonompi, mutta yleensä erilainen.

 Kolmannet sukat neuloin lahjaksi. Eräs ystävämme täyttää 60v ja vaikka hänellä varmaan villasukkiakin on niin en usko että tämmöisiä kuitenkaan. Malli on jälleen Vanilla is the new black, koko 44 ja lanka Novita Venla Nature (väri Talitintti).

Huomasin vasta kuvia ottaessani että kuinka oudolla tavalla nämä sukat toisiinsa sopivatkaan.

Rikke

Käydessäni loppiaisen alla kotipuolessa Kainuussa,  vierailin myös Kuhmoon viime syksynä avatussa suloisessa lankapuodissa, Villa Vetreässä. Hauska nimi kätkee lankarakkauden ja klassisen hieronnan yhdistävän yrittäjän, joka pitää lankapuotiaan auki parina päivän viikossa, muulloin hän hieroo mm. neulojia ja heidän kireitä hartioitaan. En oikein tiennyt mitä odottaa kun astuin sisälle putiikkiin mutta yllätyin iloisesti! Langoissa nimittäin löytyi ja hyllyissä oli mm.Holstin, Rowanin, Louhittaren luolan ja Istexin lankoja, näin niinkuin alkuun. Löytyipä sieltä minulle uusiakin lankoja joista yhdessä oli niin herkullinen petroolin sävy että iski ihan armoton pipotus. 

 Lanka oli Lang Yarns Novena (väri 88), joka on aivan unelmankevyttä ja pehmeää merinon ja alpakan sekoitusta. Se myydään 25g:n kerissä mutta on niin riittoisaa että siitä tuli heittämällä tämä pipo ja vähän jäikin. Pipo on varmaan tuttu suurimmalle osalle neulojista eli Rikke, minulle kerta oli kuitenkin ensimmäinen. Neuloin reunuksen 3mm ja yläosan 4mm puikoilla mutta reunus olisi saanut olla kenties vähän napakampikin. Päässä se kuitenkin pysyy ja kaiken kruunaa tupsu, tottakai. Tupsu on Carpinosta jäänyttä oranssia Pirkkalankaa.