Keltainen pipo syntyi keräilyerästä erilaisia kirjoneulekaavioita ja jämäkeristä eri harmaita. Pohjana on samaa Väinämöistä (väri on Antiikki) kuin lapasissakin. Mikähän siinä on, että nykyisin tuntuu omaan päähän sopivia pipoja syntyvän aivan eri tahtiin kuin muutamia vuosia (köh, noin 5) sitten, kun täällä Pujoliivissäkin asiaa voivottelin postauksessa Kutripula? Pää tuskin on vaihtunut eikä tukkamallikaan, mutta kai se vain on katse tottunut näihin pidempiin ja löysempiin malleihin, ilman alta tursuavia viehkoja kiharoita :)
Pipoja ja lapasia on syntynyt tänä syksynä yli oman tarpeeni niin tämä setti matkasikin Tyttilään ilahduttamaan syksyn keskellä.