Pitkästä aikaa neuleterveisiä Tyttilästä.
Olen jämähtänyt viimeisimmissä neulomuksissa kahteen asiaan: helmineuleeseen ja laatikkomuotoon. Joululomalla tuijotin dvd:ltä kaikki Downton Abbeyt (mahtava sarja) ja neuloin Veera Välimäen kirjasta
Aava-jättihärpäkkeen. Lanka oli ihanaa ja neulejälki oli ihanaa - mutta itse tuotos ei asettunut päälle sitten millään. Se oli liian laatikkomainen. Purkuun! Mutta ihminen ei lannistu. Rohkeasti puikoille seuraava työ, jonka nimi ei kieltämättä luvannut hyvää:
laatikkopaita.
Langat ostin sympaattisestä
Kerästä, kaupan päälle tuli ohje. Paita oli taattua tv-neulekamaa joka sopii minulle täydellisesti. Paidan kappaleet valmistuivat nopeasti, mutta kokoaminen ja lankojen päättely tökki. Ja tunnustan että nytkin päättelin vain ne langanpäät, jotka muuten olisivat näkyneet hihansuista tai helmasta. Muut langanpäät saavat roikkua kaikessa rauhassa sisäpuolella.
Paidassa on ilmiselvää lempineuleainesta. Ja nyt kun pukkasi takatalvea (hih), niin ehdin tätä vielä käyttääkin ennen kuin otan kesähepenet esiin.
On aivan siinä ja siinä ettei paita ole liian säkki, leveyttä nimittäin riittää. Vähän kapeampikin olisi riittänyt mutta nyt mennään tällä kun paita muuten on todella mieluinen!
Malli: Laatikkopaita (alkuperäinen ohje Moda 7/2012). En tehnyt taskuja ja tein vähän pidemmän kuin ohjeessa.
Lanka: Lang Donegal, reilut 300 g