Kalenterisukat ynnä muuta

Jämälankavillasukat valmistuivat jouluaattona, ihan siis aikataulussa. Raidoissa hieman soveltelin ja tein muutaman päivän raidan parillakin värillä, tykkään aina vähän kapinoida. Ensin näytti että toisesta sukasta oli tulossa kovin synkkä mutta tilanne parantui joulukuun edetessä ja näistä tuli oikeastaan tosi hauskat. Kantapään tekeminen viimeisenä oli minulle uutta mutta siitä tuli hyvin istuva. Vähän isot nämä minun jalkaani ovat mutta se johtuu siitä että neuloin näitä 2,5mm puikoilla kun normaalisti sukat neulon 2,25mm neliskanttisilla puikoilla, joilla saa mukavan peltistä pintaa.

 

 Neuloskelin myös perusharmaat sukat Dropsin Delight -langasta. Sukkaputki tuntuu olevan päällä, turha sille pistää vastaan.

 Tytille virkkasin lippapipon joululahjaksi, ohje on Novitan Talvi 2013 lehdessä. Lankana musta Dropsin Nepal ja tummanharmaa Cascade 220. Tästä tuli sen verran söpö että pitänee tehdä toinen itselleni.

Pari juttua

Minulla on meneillään kummallinen vaihe. Kesken on kaksikin (!) villatakkia eikä ne ole käytännössä kuin hihoja vaille mutta silti en saa niihin tartuttua. Yleensä minulla on tarmoa neuloa varsinkin noin vähän kesken olevat neuleet valmiiksi saakka ennenkuin aloittelen uusia juttuja. Nyt valmistuu vain pieniä neuleita. Joululahjat luulin jo neuloneeni aiemmin mutta silti löytyy syitä aloittaa uusia. Esittelen nyt muutaman koska tiedän että niiden saajat eivät tätä blogia seuraa.

 Mikäpä olisi joulu ilman näitä hassunmuotoisia mutta aina niin ihania tossukoita? Nämä uusimmat ovatkin tosi hupaisat koska ovat miesten kokoa ja jalkaterä näyttää aivan suhteettoman suurelta kun varsi on noin lyhyt. Mallina Nola's slippers ja lankana Dropsin Karisma.

 Toinen täsmälahja on myös miehelle. Uskoisin että ulkona paljon puuhasteleva työkaverini käyttää kämmekkäitä. Hänen äitinsä pitää miekkosen sukissa mutta käsissä hänellä on ollut aina tehdastekoisia rukkasia. Tämä puute on nyt korjattu. Lankana käytin Dropsin Fabelia, neuloin mustaa ja vihertäväkuviollista yhdessä.

Lopuksi sitten suloiset sukat jotka jo henkivät kevättä. Sillä se on tulossa vaikkei ihan heti uskoisi.

Malli: My cup of tea socks By Robin Lynn

Lanka: Handu perussukkalanka

Puikot: 2,25mm

Jämälankavillasukkajoulukalenterisukat vaiheessa

Innostuin sitten minäkin neulomaan Missä neuloimme kerran -blogin joulukalenterisukkia. Kyseessä on siis joulukalenteri, jossa neulotaan raitasukat varpaista varteen päin ja joka luukusta paljastuu vinkki, jonka mukaan kyseisen päivän raidan väri valitaan. Tarkoitus on myös käyttää jämälankoja, joita aina pieni nöttönen joka projektista tahtoo jäädä. Tähän asti on väri valittu mm. lompakon tai oman nimen ensimmäisen kirjaimen mukaan, tänä aamuna piti tehdä maton värinen raita. Innostus tuntuu olevan suurta ja täytyy tunnustaa, että itsekin aamuisin ensimmäisenä käyn vihjeen katsomassa :)

Ensimmäisten päivien jälkeen näytti, että tulossa on aika tummasävyiset sukat, mutta alkaahan niitä värejäkin pikkuhiljaa löytymään. Ei melkein malta odottaa että millaiset sukat sitten jouluaattona kädessä lopulta on, mutta siinä kai se joulukalenterin idea vissiin onkin!

Perussettiä

Pitihän niille ihanille helminauhalapasille tehdä yhteensopiva pipokin. Sekin on Dropsin Karismaa ja loin muistaakseni 100 silmukkaa. Tupsun väriä arvoin pitkään ja lopulta siitä tuli ruskea koska sitä väriä oli eniten jäljellä.

 Villiinnyin Neulojien yönä tilaamaan Titityystä yllätyssukkalankapaketin joka oli väreiltään melkein kuin minulle valittu. No yksi neljästä vyyhdistä ei nyt aivan osunut (se oli vaaleanpunainen, semmoinen vauvasävy), mutta eiköhän sillekin joku loppusijoituskohde löydy. Eräs langoista oli Fyberspates Vivalicious 4ply kuparinsävyissä. Siitä taiteilin elämäni miehelle peruspipon ja siihen sopivat kämmekkäät, joihin tein pieniä pilkkuja harmaasta jämälangasta.

Jämälankoja olen muutenkin kaivellut esille sillä innostuin Missä neuloimme kerran -blogin joulukalenterista. Mahtava tunne, että vielä voi aamuisin herätä ensimmäisenä ajatuksenaan että mitä tämän päivän joulukalenteriluukusta paljastuukaan :)

Kompiainen

Lapsena semmoisia kovia karkkeja sanottiin kompiaisiksi. Värejä niissä oli monia mutta yksi oli puna-valkoraidallinen, kaipa ne oikeasti on jotain polka-karkkeja. Kompiaiset alkoi vain pyöriä mielessä kun näitä sukkia neuloin, sen verran herkullista raitaa syntyi. Punainen on Väinämöistä värissä tiili ja valkoinen on Dropsin Fabelia.

 Nämä mustat sukat aloitin jo elokuussa ja kirjasin aloituksen ravelryyn enteellisesti Musta marraskuu -nimellä. Oikeasti mallin nimi on Oi ihana toukokuu ja ohje löytyy täältä. Malli on hieno yhdistelmä pitsiä ja sileää neuletta. Mustalla langalla, syksyn koko ajan pimentyessä, neulominen ei kuitenkaan ollut kovin nautinnollista ja siksipä valmistuminen venyi marraskuulle saakka. Onneksi pari päivää sitten tänne satoi lunta joten marraskuun loppu muuttuikin valkeaksi.

 Valkoisia ovat myös koiran karvat, jotka mustissa sukissa näkyvät turhankin hyvin... Nämä sukat taitavat jäädä omaan käyttöön koska en kehtaa näitä lahjaksikaan antaa. Muuten neulotut joululahjat ovat täällä jo hyvällä mallilla, miten teillä?

Aitoa makua

Nasti kertoikin jo pari postausta taaksepäin neuleiden adoptioprosessista: aina tavatessamme adoptoin häneltä  pari pitämättä jäänyttä neuletta tänne Tyttilään ja kokeilen, tulisivatko ne minulla käyttöön. Yleensä tulevat, mutta joskus on jokunen neule palautunut pitovaikeuksien takia takaisin Nastille purettavien neuleiden pinoon.

Viimeisimmän siskoviikonlopun adoptiot olivat raidallinen villatakki Paulie sekä ihana harmaa minimalistinen tunika. Tunikan ainoa miinus olivat 3/4-mittaiset hihat, joiden kanssa en oikein ole sinut. Päätin jatkaa hihat täysimittaisiksi. Kuten kuvasta näkyy, jatkot on tehty eri langasta kuin tunika muuten. Syystä että alkuperäistä lankaa ei ollut enää saatavilla (Rowan Scottish Tweed 4 ply). Tilasin vähän-sinne-päin-lankaa (Rowan Fine Tweed), joka oli aika kivaa ja toimii vaalean harmaan kanssa ihan mukavasti.

Saattaapi olla että teen tunikaan vielä pienen taskun tai pienennän kaula-aukkoa, koska tummaa lankaa jäikin vielä reilusti. Harmaa tunika ja raidallinen Paulie täydentävät mukavasti vaatekaappiani, eivätkä ole palaamassa maitojunalla Nastille :)



Sitten kyökkiasiaa. Keittiön kuivakaappia kaivellessani huomasin, että sieltä löytyy kolmensorttista talkkunaa - tuota suomalaista superfoodia runsaan kuitupitoisuutensa takia. Pusseissa oli savolaista kotitalkkunaa, Kainuun talkkunaa sekä aitoa hämäläistä talkkunajauhoa. Talkkuna on siis paahdettua viljaa tai viljaseosta, jossa mukana voi olla myös esim. hernettä ja joskus myös suolaa. Ilmeisesti käytetty vilja riippuu vähän maakunnasta. Wikipedian mukaan hämäläisessä talkkunassa käytetään kauraa, muualla pääasiassa ohraa. Myös talkkunan paahtoaste ja karkeus vaihtelee talkkunalajeittain.
 

Talkkunoissa todellakin on eroja, siksi meilläkin on niitä useampaa laatua.  Paras puuro tulee  kainuulaisesta tai savolaisesta talkkunasta, koska ne ovat selvästi karkeampia ja tummempia hämäläiseen jauhoon verrattuna. Hämäläinen jauho taas sopii oivallisesti toisenlaiseen herkutteluun. Oma suosikkini on annostella kulhoon (turkkilaista) jugurttia, marja-aroniahyytelöä ja runsas keko talkkunajauhoa. Herkkua. Huom! Jos joku talkkunanvalmistaja lukee tämän, otan mielelläni testiin myös muita talkkunalaatuja  :)

Talkkunapussien visuaalinen ilme hieman hymyilyttää. Vaikka kyseessä on perinteinen tuote, voisiko ilmettä hieman modernisoida? Se saattaisi tavoittaa uusiakin potentiaalisia kohderyhmiä, mikä ei varmaan olisi valmistajille haitaksi. Vaikka toisaalta, nykyiset etiketit ovat kyllä omalla karulla tavallaan sympaattisiakin. Vai onkohan karuhko ilme sitä aitoutta, millä talkkunaa monesti markkinoidaan...?

Onko muuten Pujoliivin lukijoissa muitakin talkkunan ystäviä? Olisi kiva kuulla, mikä on suosikkisilaatusi ja käyttötapasi.

Vihreän paluu

Viime vuosina olen suosinut asusteissani keltaista mutta nyt vanha suosikkini vihreä tekee komean paluun. Oliivinvihreä on edelleen se ykkönen, mutta myös kirkas ruohonvihreä tai miksi sitä sävyä nyt kutsuisi, viehättää kovasti. Milloin mahtaa mintunvihreä hiipiä vaatekaappiini... Toivottavasti ei koskaan.

 Lehtipipo valmistui Dropsin Alpacasta ja ohje löytyy täältä. Kirjoneulehan on paksumpaa kuin yksivärisenä tehty pipo, joten Alpacastakin neulottuna tämä tuntuu olevan sopivan lämpöinen, ainakin vielä näin syksyllä. Kova tuuli kuitenkin taitaa ujeltaa pipon läpi niin että heilahtaa. Tämä kuten lähes kaikki pipot näyttäisivät paremmalta runsaskutrisemmassa päässä, mutta näillä mennään.

Samansävyisestä Dropsin Nepal-langasta tuli pipolle pariksi lapaset, mallina Eugenia's mittens. Rintapielessä on Neulojien yönä tilaamani hauska rintaneula, jota kannan ylpeydellä :)

Siskoviikonloppu

Tättärää! Viikonloppu pitkästä aikaa siskosten kesken. Enimmäkseen se kului joristen ja herkutellen mutta välillä myös pyörähdettiin ulkona. Tutustutin Tyttiä geokatköilyn saloihin (ja voimpa esitellä tuota hauskaa harrastusta täällä blogissakin joskus myöhemmin) ja sitten kuvattiin valmistuneita neuleita kun kerrankin pääsin itse kameran taakse.

Neuloin jo viime kevään lumien aikaan Tytille pipon Novitan Polku-langasta. Kauniit on värit ja harmittaakin vähäsen etten hamstrannut lankaa silloin, kun sitä vielä tarjolla oli. Toisaalta lankavarastot täydentyivät Neulojien yön aikana ihan riittävästi, että ilman Polkujakin pärjään...

Tytin toiveesta valmistui pistaasinvärisestä Dropsin Alpacasta pitsinen kolmiohuivi, mallina Minttumaari. Kyseisen mallin olen neulonut kerran aiemminkin, joskus Pujoliivin alkuaikoina.

Tapaamisiimme täällä meillä kuuluu myös se, että esittelen Tytille neuleistani niitä jotka eivät ole syystä taikka toisesta päässeet käyttöön ja Tytti sitten adoptoi itseään miellyttävät. Mm. yllä olevassa kuvassa oleva Paulie pääsi sitä enemmän arvostavaan kotiin.

Lämmintä kättä

Olen tykännyt sukkien neulomisesta siksi, että ne valmistuu suhteellisen nopeasti ja niitä tarttee aina. Lapasmaratonin aikana olen todennut että samat määreet käy myös lapasiin. Tai no niitä ei tarvitse kuin puolet vuodesta. Lapasissa on kuitenkin värit suuremmassa roolissa kuin sukissa, koska niiden pitäisi mätsätä talvitakkiin ja pipoon jne. En antanut tuon asian suuremmin haitata vaan neuloin itseäni miellyttävistä väriyhdistelmistä muutamat tumput.

Ensimmäinen pari oli kenties se työläin lankojen päättelyn takia mutta näistä tykkään eniten. Malli on Handepanden Pearl Chain mittens ja lankana Dropsin Karisma. Näistä saa värejä vaihtamalla tosi riehakkaita tai rauhallisia. Minun värit olivat jostain siitä väliltä.

 Nämä mustavalkoiset ristin mielessäni Lempilapasiksi ja tosi kauniit ne ovatkin. Tein ne kuitenkin ystävääni ajatellen joten liikaa en niihin halua kiintyä. Taidan tehdä itselleni samanlaiset mutta vihreä-valkoisina. Malli on Freja ja lankana Dropsin Fabel.

 Ravelryssa selailemalla löytyi tämä lapasmalli. Jotenkin nostalgiset! Maatuskalapaset on tehty 7veikasta, vihreä on tweedahtavaa Nostalgiaa.

 Tää on kivaa! Lisää kirjoneulelapasia on tulossa.

Elämäni miehille

Elämäni on täynnä miehiä. Kotona asuu yksi, kaikki työkaverini ovat miehiä, tanssiharrastukseni jopa edellyttää miehiä. Mikäs tässä on siis ollessa! Välillä toki miesten jutut kyllästyttävät mutta olen oppinut sujuvasti kuuntelemaan ja päästämään metsästys- ja autojutut sekä joperuonansuu-huumorin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Halusin kuitenkin muistaa heistä muutamia ja neuloin sukkia. Ronskeja saapassukkia sillä minun elämäni miehet käyttävät kumikenkiä.

 Ostin muutaman kerän Novitan 7veikkaa ja koetin keksiä mielenkiintoisia sukkamalleja jotka kuitenkin kelpaisivat konservatiiviseen miehiseen makuun. Kysäisin jossain vaiheessa mieheltä, että mitä hän olisi mieltä sopisiko oranssi kantapää sillä hetkellä työn alla olevaan pariin niin hän vastasi että samahan se on kun ne on kuitenkin piilossa kengässä... Että taisi mennä kirjoneuleraidat hukkaan näissä sukissa jos kaikki miehet ajattelevat samoin. Vihreät sukat ovat Elonpolkuja-sukat, muut ovat omasta päästä.

Kun sukkasavotta oli saatu valmiiksi niin aloittelin lapasten parissa. Useammat toinen toistaan kivemmat kirjoneulelapaset on jo valmiina, mutta jostain syystä se viimeistely vähän ontuu... Huoh. Näytän enemmän sitten kun olen saanut itseäni niskasta kiinni.

Itku pitkästä ilosta?

Otsikko ei viittaa mihinkään murheeseen vaan siihen että tämä virkkuuohje on nimetty Ilo-takiksi iloisten väriensä takia mutta minä teinkin siitä harmaan. Hurmaavan harmaan sanoisin.

 Tutustuin viime talvena Novitan uutuuslankaan Usvaan ja jo silloin ajattelin, että tästäpä tulisi oivallinen torkkupeitto. Harmaan sävyt vaihtuivat langassa kauniisti ja ihastuin siihen. Taloutemme torkkupeittokiintiö oli kuitenkin täynnä ja jätin ajatuksen muhimaan. Kun blogeissa alkoi näkyä Ilo-takkeja, ajattelin että tässäpä oiva malli tälle langalle. Värilliset versiot ovat kauniita mutta hieman hipahtavia omaan makuuni joten halusin nähdä millainen takista tulisi harmaan sävyissä. Siispä koukku esiin ja virkkaamaan. Kuvallinen ohje tai pikemminkin resepti löytyy Virpi Siiran blogista täältä. Blogi on muutenkin tutustumisen arvoinen ja häneltä on tulossa myös kirja.

Virkkailin palat ohjeen mukaan mutta yhdistin ne jo viimeisellä kerroksella toisiinsa. Hihat tein istutettuina ylhäältä alaspäin, nekin suoraan kiinni hiha-aukkoihin. Usva-lankaa meni yhteensä 650 grammaa. Niin, ja mitähän lopputuloksesta nyt sanoisi... Tämä on täydellinen pidettäväksi sohvannurkassa tai näin flunssan kourissa kun tarvitsee lisälämpöä, siihen voi todellakin kääriytyä kuin torkkupeittoon mutta se pysyy paremmin päällä. Mutta huolimatta harmaasta väriskaalasta, aika hippi tästä tuli kuitenkin :)

Alatoopi ja makarooni

Salainen paheeni arkisilla kauppareissuilla on kerätä talteen kanssaostajilta pudonneita ostoslistoja. En ole kielitieteilijä, mutta erityisesti minua ostoslistoissa kiinnostaa tapa, miten asiat on niissä ilmaistu. Jos listassa lukee koira, luulen että koiraa ei kuitenkaan olla ostamassa vaan kenties koiran ruokaa. Tai ehkä kyse onkin lelukoirasta...? Vakiintunut tapa näyttää olevan ilmaista asia yksikössä, vaikka usein ostetaankin monta kappaletta. Muna tai mustikka ovat hyviä esimerkkejä tästä. Muniahan toki saa irtonakin, mutta ei meidän Prismasta, josta löytämäni listat ovat peräisin. Sipulitee on mielenkiintoinen artikkeli. Ilmeisesti on kyse makkarasta. Alatoopi ei taida olla nykyisin kovin kysytty tuote, mutta sisu, rööki, makarooni ja sipsi pitänevät pintansa suomalaisten ostoslistoissa.

Omat ostolistani ovat varsin tylsiä, vaikkakin monesti korvaankin ostoslistoissa k-kirjaimen geellä, p:n beellä jne. Tyypillinen  ostolistamme voisi olla esim. tällainen:
- porggana
- parsagaali
- bansku
- omppu
- paprika
- herggis
- leibä
- maito
- tofu

---
 Ja lopuksi - viikon ilme. Siitä vastaa Milli-kissa, joka piileskelee lahjapaperin alla.

Pihlajan väripaletti

Syksy, lempivuodenaikani. Tänä vuonna on kerrankin ollut pitkä ja lämmin syksy ja sateet ovat antaneet odottaa itseään. Puut eivät lämpötiloista välitä, vaan alkavat vaihtaa väritystään syksyisempään. Pihapihlajastamme löytyy varmaan kaikki mielivärini ja muutamia muitakin. Täydellinen väripaletti. Metsässä on niin kuivaa, että pikkukengillä pärjää. Huonoa tässä on se, että sieniä on ollut turha etsiä, niitä ei ole. On kaiketi aika harvinaista, että tähän aikaan vuodesta on voimassa metsäpalovaroitus.

 Onneksi olen jo varautunut kirpakampien kelien tuloon ja tehnyt sormilleni lämmikettä. Tein jälleen sormikkaat samalla mallilla kuin monesti ennenkin mutta kun ne  nyt vaan istuvat niin hyvin. Oliivin värisestä Väinämöisestä tehtynä ovat vielä herkullisen kauniitkin. Mikäpä tässä on talvea odotellessa vaikka aamuisin järkyttyykin kuinka pimeää jo on, kun herätyskello pärähtää...

 

Kaarnatakki

 Kaipa se on jokasyksyisen pappaneuleen aika. Ihan klassisin malli tämä ei ole, vaan on hieman lyhyempi  kuin aiemmat tekemäni ja ilman taskuja. Olin ostanut jostain Dropsin alesta kasan ruskeaa Fabelia ja aloin nähdä niiden värissä jotain samaa kuin männyn kaarnassa.  Etsiskelin sopivaa pintaneuletta joka lisäisi tuota fiilistä ja mielestäni aika lähelle pääsin.

Takki on neulottu ylhäältä alaspäin ja pintaneuletta on vain vartalossa, hihat ovat sileää neuletta. Pintaneule on niinkin yksinkertainen että neulotaan kolme kerrosta 2o, 1n ja sitten kerros sileää nurjaa (tai siis tuolta pinta näyttää oikealta puolelta katsottuna). Neulos joustaa aika mukavasti ja tuon hieman monivärisen ruskean langan kanssa takista tuli mukavan arkinen pitoneule, joka tuskin jää kaappiin lojumaan.

Papoista vielä sen verran, että minulla on ollut tänä syksynä vähän selkävaivoja ja päätin kokeilla perinteistä menetelmää eli kalevalaista jäsenkorjausta. Mennessä kyllä vähän jänskätti, mutta kun vastassa oli lempeänoloinen pappa, joka jutteli mukavia hoitoa tehdessään, niin kokemuksesta tuli miellyttävä. Tunsin välittömästi hoidon jälkeen saaneeni apua alaselkävaivaani. Olo kyllä siitä vielä kipeytyi uudelleen eli aivan ihmeparantumista ei jäsenkorjaaja saanut aikaan. Olen kuitenkin menossa uudelleen, tuskimpa mikään menetelmä heti tepsii. 

Kaarnatakki, malli omasta päästä

Lanka: Drops Fabel, ruskea, 300g

Puikot: 2,5mm

Melkein julkkis torkkupeitto

Kirppisten kiertely on vähentynyt taloudessamme dramaattisesti, koska pyrkimys on ennemminkin päästä eroon turhasta tavarasta. Mutta aina ei voi vastustaa, jos kohdalle sattuu ihanuuksia. Reilu viikko sitten hengailimme siipan kanssa Hämeenlinnan Taiteiden yössä, ja osuimme Verkatehtaankujalle, jossa oli maanmainio basaari. Siellä oli käsityöläisiä myymässä tuotteitaan sekä perinteistä kirppismeininkiä. Paras löytö oli kaunis villainen torkkupeitto, jossa toinen puoli oli valkoinen ja toinen tummanharmaa. Ja tadaa - tuota ihanuutta oli 4 metriä! Hinta oli varsin sopuisa, joten peitto lähti matkaan. Se on tarkoitus puolittaa, sitten kumpikin saa oman peiton tai sitten toinen jää odottamaan sopivaa hetkeä vaikkapa päätyäkseen lahjaksi. Mietinnässä on vielä, miten päättelen katkaisukohdat. Yksi vaihtoehto on kanttaus. Ans kattoo ny.

Peiton myyjä kertoi olevansa kuuluisten eduskunnan  torkkupeittojen tekijä. Jos ne peitot ovat yhtä kauniita ja hyvälaatuisia kuin meidän ostoksemme (ja mikseivät olisi), en todellakaan ymmärrä niistä syntynyttä kohua, varsinkin kun tuote on kotimainen.

Herra Harmaakin ymmärtää suomalaisen designin päälle.

Samaiselta basaarilta mukaan tarttui myös Suomen armeijan nahkainen vyölaukku. Ei mitään käsitystä mitä vempainta tuossakin on säilytetty, mutta kivan näköinen ja kauniisti patinoitunut se on.

Pidimme kesällä omankin pihakirppiksen naapurien kanssa. Saimme tavaraa myytyä todella  hyvin, mutta tuli sitä takaisinkin päin. Ostimme naapurin kojusta mm. kaksi peiliä. Ne ovat vanhat ja kuluneet, mutta niin sympaattiset. Olisikin halunnut potrettiin mukaan edes yhden kissan, jonka kuvajainen olisi kauniisti heijastunut peilin pinnasta. Mutta ei, kaikki kolme kissaa häipyivät jonnekin vaikka normaalisti ne ovat aina jaloissa pyörimässä.

Kokoelma

Onkohan se keski-ikäisyyden merkki, kun alkaa kerätä kukkamaljakoita? Noin niinkuin viiskymppisten varalle, että on sitten mihin kukkapuskat laittaa esille kupukellojen viereen? Tätä asiaa olen joutunut pohtimaan, kun keräilyhimoni on siirtynyt reilusta retrotavarasta hieman hillitympiin mutta silti esteettistä silmääni miellyttäviin lasimaljakoihin. En minä kyllä näitä kukkia varten ole hankkinut, vaan näin sieluni silmin, kuinka hyvältä ne näyttäisivät piirongin päällä ihan tyhjänäkin. Tarkoituksena oli kerätä näitä Riihimäen lasin erivärisiä yksilöitä, mutta ensimmäiset, joita sopuhintaan löysin, olivat oliivinvihreitä. Sitten löysin punaisen joka oli hieman kolhuinen.

 

 Rompetoreilla on tarjontaa yllinkyllin, mutta hinnat ovat ammattimaisilla myyjillä korkehkot. Tämän kesän maljakkolöydöt ovat alla olevassa kuvassa, sama maljakko kahdessa eri koossa ja värissä. Hintaa yhteensä näille tuli hieman yli 30e, ei paha ollenkaan. Erikoisemmista muodoista joutuu pulittamaan ainakin tuplaten tai jopa triplaten.

Uusikaarlepyyn Juthbackan markkinnoilta (kuulemma Suomen suurin rompetori yli 700 myyjällään) löytyi mummuni vanhalle matkalaukulle vanerinen kaveri.  Nyt kun niitä on kaksi, niin pääsivät arvokkaaseen lehtisäilytystehtävään. Alakuvassa muuten näkyy taustalla pääkallonpaikka eli neulomisnurkkaukseni, jossa kaikki tärkeä tapahtuu.