Nysse on valmis. Sohva, jota olen rakentanut pikkuisessa työhuoneessani pitkin talvea. Sohvan rungon sain aikoinaan ystävältäni ja mielelläni otinkin sen vastaan, koska se on suuresti ihailemaani 40-50-luvun muotoilua. Ainakin Asko on valmistanut tämän tyyppistä sohvaa Laila-nimisenä, mutta olen kuullut sohvaa kutsuttavan myös Leilaksi tai Lisbetiksi, valmistajasta riippuen. En tiedä mikä noista minun sohvani on, mutta tyyli on just meille passeli.
Sohvaan upposi metritolkulla satulavyötä, lähes 40 kierrejoustinta, monta kiloa meriheinää ja paljon muuta. Työtuntejakin meni melkoinen määrä, mutta niitä ei nyt lasketa, kun alla on ihana ja ryhdikäs uusi mööpeli. Eipä mennyt verhoilijaopinnot hukkaan.
Uusi tulokas synnyttää väistämättä myös ongelmia. Mihin entinen sohva? Sekin on vanha, chippendale-tyylinen. Runko on hyvässä kunnossa, mutta muuten se tarvitsee täyden remontin. Onko kiinnostuneita...? Toinen haastava kysymys on kolmen kissamme kiinnostus käyttää huonekaluja kynsien teroittamiseen. Koitimme huijata niitä lanseeraamalla samaan aikaan uuden monipuolisen kiipeilyseinän hyllyineen, jotta mokomat eivät huomaisi sohvaa. Toistaiseksi temppu on toiminut. Kissat viihtyvät kiipeilyseinänsä kimpussa ja sohva on saanut olla rauhassa. Saa nähdä miten jatkossa.