Valoa kohti

Aloitin maaliskuun alussa neuleen, johon kenties kevät ja lisääntyvä valo saivat minut valitsemaan itselleni varsin oudot värit. Jotenkin vain tuntui silloin siltä.

Malli on Ysolda Teaguen Threipmuir, jonka ohjeen alunperin ostin ihan eri lankoja varten mutta johon sitten kuitenkin upotin lankoja loputtoman tuntoisesta Drops Alpaca -varastostani. Pohjavärinä on vaalea harmaa ja kuvioväreinä oliivinvihreä ja vanharoosahtava (taas tämä väri!). Jälkimmäinen on itse asiassa Drops Nordia, josta sopiva väri löytyi yhdistettäväksi oliivinvihreään. Roosa väri aiheuttaa puseroon tuon herkähkön tunnelman , joka on minun tekeleissäni harvaisempaa. Värit näyttävät minun silmissäni hyviltä yhdessä, joten menköön.

Kaarrokkeen neulomisen jälkeen vertailin puseron alkua aiemmin samasta langasta tekemääni Rairai-paitaan ja tavoitteena oli samankaltainen löysä istuvuus. Aivan siihen rentouteen en kuitenkaan päässyt. Toisaalta nyt pusero on tosi hyvä ohut ja istuva ulkoiluneule kuoritakin alle. 

 Kuvat on otettu kotikotonamme Kainuussa jossa näytti vappuaattona jo näin keväiseltä. Isä luki kalenterimerkinnöistään, että yleensä alkaa tähän aikaan vasta kynnökset vähän lumen alta paistamaan tai että pälviä on ilmestynyt nurkkajuuruksiin. Nyt siellä hyppivät västäräkit ja päästiin isän kanssa laskemaan jo kevään ensimmäiset verkot järveen.

Raipati-rai

Syksyn Taito -lehdessä (4/2018) oli kivan raitapaidan ohje. Neule tehdään ylhäältä alas pyöreällä kaarrokkeella ja se näytti niin mukavan rennolta että minun piti aloittaa lähes samantien. Ensin harkitsin langaksi Tukuwoolia, mutta päädyin Dropsin Alpacaan, nimittäin sitäkin löytyy useampaan puseroon. Otin niistä tähän puseroon pääväriksi tummanpunaisen ja taka-ajatuksena olikin se, että jos itsellä paita jää käyttämättä niin äiti ainakin tykkää punaisesta. Tytille tätä on turha tarjota.

Olen neulonut Dropsin Alpacaa aikoinaan paljonkin, mutta vähemmän enää viime vuosina. Olin jo unohtanut miten ihanasti se puikoilla soljuu. Niinkin hyvin, että sitä neuloessa puiset puikot ovat parhaat ettei vallan lipsahtele. Kyllähän lanka myös nyppyyntyy ja odotettavissa on kainaloiden alle oravan kokoiset (no melkein ainakin) nyppypallerot alta aikayksikön. Riippuu toki käytön määrästä. Minulla on villapaitoja niin paljon, että yhden kohdalle käyttökertojen määrä voi jäädä aika pieneksi, ellei sitten tule aivan supersuosikki pusero. Katsotaan kuinka tälle käy.

 Neuloin täyspitkät hihat ja helmaankin lisää pituutta. Istuvuus on rento. Hieman kyllä häiritsee kaarrokkeen raidoissa näkyvät lisäyskohdat. Jos tekisin mallin toiseen kertaan, niin ne tekisin ohjeesta poiketen eri tavalla tai sitten pohjavärin kohdalla.

 Malli: Rai Rai by Leeni Hoimela

Lanka: Drops Alpaca

Puikot: 2,5mm

Brownie

Ihastuin viime talvena Titityyn Tiinan neulomaan harmaanruskeaan fade-puseroon, joka oli neulottu kaksinkertaisella Tukuwool fingeringillä. Koskapa minulla oli jo valmiiksi Tukun tummempia ruskeita ja ihastuin lankakaupassa uuteen vaaleanruskeaan Runo-sävyyn, mielessäni alkoi muotoutua jotain hyvin samanlaista. Törkeää apinointiahan tämä on mutta minkäs teet kun rakkaus syttyy niin se syttyy. 

 Kaksinkertainen Tukuwool antoi neuletiheydeksi juurikin sopivat lukemat Il grande favorito -puseroon. Olisikohan tämä nyt neljäs pusero sillä ohjeella? Vahva suositus siis. Aloitin tummimmalla ruskealla ja siitä pikkuhiljaa vaalentelin sävyjä. Viittä eri Tukuwoolin ruskeaa sävyä puseroon käytin, eniten kuitenkin sitä herkän beigeä Runoa. Neuloin neuleen sileänä oikeana neuleena mutta käänsin lopuksi nurjan puolen ulospäin. Pusero painaa 400g mutta sen tarkempia menekkejä eri väreille en osaa sanoa. Se lienee kuitenkin selvää, että mikään väri ei loppunut... Taitaa pukata kämmekkäitä vielä tässä syksyn kuluessa.

 Neuletta lähdettiin kuvaamaan herkkutattihuudeilleni mutta vaikka täällä kylän pinnassa ovat kaikki nurmikot pullollaan tatteja niin metsästä ei löytynyt herkkutatin tattia! Muutama kehnäsieni oli kuitenkin noussut ja ne pääsivätkin rekvisiitaksi.

Ruoste

 Ostin viime vuoden neulefestareilta Kässäkerho Pom Pomin Donegal tweediä värissä ruoste. Aloitin niistä juhannuksen alla peruspaidan Ravellon ohjeella. Se on nyt valmis. Puserosta tuli just eikä melkein uusi lempipuseroni, jälleen kerran. Lanka pääsee oikeuksiinsa tämmöisessä koruttomassa neuleessa ja tuo ruosteen väri on kyllä minulle aivan täydellinen. Neuletuntuma langassa oli kyllä aika pehmoinen ja epäilempä että nyppyyntymistä on tiedossa. Aika näyttää. Lankaa meni vajaa kolme vyyhtiä 2,5mm puikoilla.

 Malli: ravello by Isabell Kraemer

Lanka: Pom Pom Donegal tweed, 280g, väri ruoste

Puikot: 2,5mm

Treysta

 Dropsin merinomania-alesta ostamani Merino Extra Fine -langat päätyivät tähän Treysta-paitaan. Paidan ohje löytyy Laine Magazinen kolmosnumerosta, jonka sain Tytiltä joululahjaksi. Jos lähilankakaupassani olisi ollut ohjeen mukaista ruosteenväristä Lettlopia, olisin tehnyt paidan siitä mutta tämä pehmeämpi versiokin on kyllä kiva. Lanka kuulemma nyppyyntyy armottomasti mutta se on sen ajan murhe. Ja reissupaitana kelpaa sitten kuitenkin.

Paita neulotaan ylhäältä alaspäin ja paras osuus, eli kirjoneulekaarroke tehdään alkuvaiheessa. Sen jälkeen paita on sitä pakkopullaa eli yksiväristä sileää. Kaula-aukko on kyllä aavistuksen isonlainen ja venähti kastelussa vielä lisää. Ehkä pieni joustinneule voisi tehdä terää. Tykkään puserosta kuitenkin tosi paljon, ja siitä tuli muuten erittäinkin sopiva,

 Neule on kuvattu juhannuksen aikaan lapsuusmaisemissani Kainuussa.

Aamu

Heti kun tämän villapaidan ohje julkaistiin, rakastuin siihen samantien. Koska kaapissani oli ohjeen mukaista lankaakin eli Tukuwoolia riittävästi, pystyin sen myöskin aloittamaan heti. Tämä tapahtui maaliskuussa.

Malli on Isabell Kraemerin Aamu ja se on ylhäältä alaspäin neulottu poolokauluksellinen rento neule. Kaarrokkeessa on pienikuvioista kirjoneuletta jonka värien valintaan ohjeessa on useampia vaihtoehtoja. Minä menin lankakaappini ehdoilla. Tummasuklaista Angaa oli villapaidallisen verran ja siihen kuvioväriksi otin lämpöisiä sävyjä.

Kaarrokkeen neulomisen jälkeen tökkäsi. Tuli kesä ja löytyi mielenkiintoisempaa neulottavaa. Syksyn tullen kaivoin Aamun jälleen esille ja urakoin sen valmiiksi. Vähän jänskätti että kutittaako poolokaulus kuitenkin vähän mutta kun neule oli valmis, huuhteluainekylvyn jälkeen pelko osottautui turhaksi. Aivan niin rentoa istuvuutta en puseroon saanut kuin ajattelin mutta sainkin täydellisesti istuvan neuleen, joka mahtuu mainiosti takin alle.

 Malli: Aamu by Isabell Kraemer

Lanka: Tukuwool fingering

Puikot: 2,5mm

Pikkulintui ilman pitsei

Neulefestareiden ostoslistallani oli kaksi vyyhtiä jotain mahtavan väristä pitsivahvuista lankaa Little birdiä varten. iKKen kojulta sitä löytyi. iKKe MSY Lace on 60% merinoa, 20% ja 20% silkkiä. Yhteensä 100% silkkaa rakkautta.

  Kotiin tultuani siinä sitten kippuroin että pitsiä vai ei pitsiä ja lopulta päätin tehdä paidan ilman pitsejä. Kyseessä on siis Veera Välimäen Little bird -pusero, jonka ohjeessa on pitsiraitoja ja sileää neulosta vuorotellen. Hihat ja vartalon neuloin myös hiemen pidemmiksi kuin ohjeessa. Tiheyteni oli sekin hieman pielessä, en saanut 2,5mm puikoilla aivan niin tiukkaa kuin olisi pitänyt mutta ajattelin että kyllä se kastelemalla korjaantuu. Kuten korjaantuikin. Sain helmaan lisää pituutta ja liika leveyskin häipyi.

 Vyyhdissä on lankaa 800m/100g ja ensimmäinen vyyhti loppui juuri ennen helman joustinneuletta. Vasta silloin huomasin, että vyyhdit ovat keskenään hieman eri värisiä, ensimmäinen vyyhti oli vihreämpi ja toinen taas hieman enemmän harmaata sisältävä. Eroa ei kuvissa huomaa ja toisaalta sitä harmaampaa vyyhtiä ovat vain hihat sekä pääntien ja helman joustinneule, joten selvää rajaa ei missään näy. Kokonaisuutena väri on kyllä niin lähellä täydellistä vihreää kuin vain voi olla! Neule tuntuu hyvältä päällä ja näyttää hyvältä joten  -jälleen kerran-  täydellinen käyttöneule on nähnyt päivänvalon!

  Malli: Little bird by Veera Välimäki

Lanka: iKKe MSY Lace, väri Illuminati, menekki 140g

Puikot: 2,5mm