Langaksi valitsin kaapissani majailleita lankoja, Teräksenharmaa ja valkoinen ovat Dropsin Baby Alpaca Silkiä ja appelsiininoranssi on Wetterhoffin Sivillaa. Huivi neulottiin kapeimmasta nurkasta aloittaen joten silmukat lisääntyivät salakavalasti joka kerroksella. Muuten raidat rytmittivät mukavasti neulomista ja valkoisessa osassa oli minulle aivan uutta pintaneuletta, joten vaikka huivin neulominen kestikin kaikkineen melkein kuukauden, neulominen ei käynyt tylsäksi. Lopputuloskin on aika herkullinen, vaikka huivista tulikin aika valtava!
Seuraavakin huivi on jo puikoilla, sekin jemmoissani piiiitkään marinoituneista langoista. Tuntuu mukavalta, että tämä huivi-intoilu tekee tilaa sekä lanka- että vaatekaappiini. Ja taisin joskus aiemmin mainitakin, että olen yleensä lahjoittanut neulomani huivit eteenpäin joten ehkä ansaitsen muutamat itselleni.
Olen kunnostautunut hieman ompeluksienkin parissa. Tarvitsin uuden sohvan myötä jonkin sopivan säilytyspaikan keskeneräisille neulomuksilleni (koska tämä uusi on pienempi kuin entinen, siellä ne mahtuivat olemaan sohvankulmassa tai leveillä käsinojilla) ja päätin ommella kangaskorin. Kankaina on kahta erilaista paksuhkoa kangasta joihin silitin vielä tukikangastakin. Hyvin pysyy pystyssä!