Jonottaja

  Tämä juuri valmistunut neuleeni on ollut jonossa jo kotvasen, jopa niin kauan että mietin aloittaessani että onko tämä edes enää in. Tosin empä tuota aina ole vaatteitani sillä perusteella valinnut joten neuloimpahan takin kuitenkin. Jos teille tulee epämääräinen tunne, että olette nähneet tämän neuleen ennenkin, niin olette oikeassa. Lankaterapiaa -blogissa nimittäin! Meillä Ryynin kanssa tuntuu olevan mystinen neuleyhteys tai sitten vain niin sama maku. Tulee väkisinkin mieleen Prosessineuloja ja varsinkin neuleblogiuramme alkuaikoina tekemämme monet samankaltaiset neuleet (Terveiset, missä sitten lienetkin!)

Neuleohje on La Maison Rililien Blue Sand Cardigan. Ohje on melkoinen kokoelma raitaa, pintaneuleita, ym sälää jota hieman karsin tässä omassa versiossani. Jätin pois hihan pintaneuleen ja taskunsuiden i-cord-reunuksen. Taskupussin tein raidalliseksi kuten ohjeessa. Takki tehdään yhtenä kappaleena ylhäältä alas ja se on hieman pidempi takaa kuin edestä. Joustinneulereunuskin  muotoillaan lyhennetyillä kerroksilla ja viimeistellään i-cord-päättelyllä. Mitähän sekin on suomeksi, tietääkö joku?

 Langaksi valitsin Dropsin Cotton lightin, joka on kyllä kieli keskellä neulottavaa lankaa säikeisyytensä takia. Langanmenekit löytyvät ravelrystä. Neuloin 2,5mm puikoilla että sain tiheyden passaamaan. Neulepinta onkin melkoista peltiä mutta sileää siitä tuli. En ole viimeistellyt neuletta muuten kuin höyrytin hieman reunuksen ja etukappaleiden reunoja. Huomaan nyt kuvista että olisin voinut tehdä siinä vähän huolellisempaa jälkeä, reuna kupruilee edelleen.

Sain rennon kesäneuleen! Nyt olen tekemässä  mallintilkun avulla pohdintoja että mitä ihmettä teen viime kesänä Tallinnasta ostamistani pellavalangoista. Melkoista muikkuverkkoa tulee pinnasta vaikka käytössä on 2mm puikot. Kenties kokeilen neuloa sitä jonkin toisen langan kanssa, mutta onko se sitten enää kesäneule? 

Surauttelua

Kävimme äidin kanssa Kainuussa paikallisessa kangaskaupassa, kuten aina. Vielä siellä kuitenkin sellainen on. Löysin hauskannäköistä painettua trikoota joten ostin sitä jalanmitan verran. Kankaaseen on painettu mustavalkoista neulepintaa, mutta saattaa se myös näyttää äkkinäisen silmään myös männynrungolta taikka käärmeeltä... Aikomukseni oli ommella siitä itselleni leggingsit kun olin kerran todistanut itselleni että pystyn jotain käyttökelpoistakin ompelukoneella tuottamaan.

 Mutta mistä kaava? Selasin (varsin mittavat) käsityölehtipinoni mutta ei sieltä heti silmään sattunut sivusaumattoman kalsarin kaavaa. Siirryin sitten nettiin ja löysin Mallikelpoinen -blogista todella hyvät ohjeet, kuinka tumpelompikin osaa piirtää omien mittojensa mukaiset kaavat leggareita varten! Otetaan vain omista kintuista strategiset mitat ja piirretään kaava ohjeen mukaan ja eikun surauttelemaan! 

Hieman jäi säädettävää ensi kertaa varten. Ohjeessa puhutaan väljyyksistä ja kankaan joustavuudesta. Jos kankaana on runsaasti joustava kangas, omista mitoista vähennetään pari senttiä ja jos kangas on paksua eikä jousta paljon, mittoihin ei kosketa. Koska kankaani oli melko paksua liukaspintaista trikoota enkä halunnut kuvion venyvän päällä hassusti, en tehnyt mittoihin vähennyksiä. Olisi pitänyt ja jouduinkin kaventamaan pöksyjä polvien kohdalta myöhemmin. Ylhäältä ja nilkoista housuista tuli kyllä kerralla sopivat.  Eihän nämä ihan pintaanuolevat ole, mutta en ollutkaan tekemässä juoksutrikoita vaan housuja jossa kehtaisin liikkua yleisellä paikalla.

Sen verran olen katsellut netistä kuvakoosteita, joissa muistutetaan etteivät leggingsit eivät ole housut, että tulen jatkossakin yhdistämään näihin aina tunikan tai jonkun muun pidemmän yläosan!

 Kerrankin taisin saada housut, jotka eivät ime karvaa itseensä (sitä nimittäin meillä riittää) ja vaikka sitä keräisivätkin niin tässä pinnassa eivät valkoiset koirankarvat näy! Jei!

Öljypuu

Työkiireiden hellitettyä olen vihdoinkin talvilomalla. Talvea lähdin etsimään Kainuusta jossa vielä alkuviikosta oli parina yönä yöpakkasia ja kestohanget aamulla. Tänään sitten sielläkin satoi vettä, kuten koko matkan pohjanmaalle saakka. Onneksi sain taas ladattua päänupin muistikortille aurinkoa, järvimaisemia ja mäntymetsiä. Canonin muistikortille sain kuvia uudesta huivistani.

 Malli on Ravelryn ilmaisohje Graphic kerchief by Ce Persiano. Lankana Väinämöinen värissä öljypuu, tuommoinen mehevä oliivin ja pistaasinvihreän sekoitus. Tuotakaan väriä ei huivivalikoimassani löytynyt mutta nyt on sekin puute korjattu. Malli on hyvin yksinkertainen ainaoikein-huivi jossa on pari kontrastiväristä yksityiskohtaa. Olipa muuten vaikea löytää sopiva kontrastiväri omasta lankavarastostani! Päädyin lopulta valkoiseen kun mikään muu ei näyttänyt joko erottuvan tarpeeksi tai sitten ei sopinut muuten vain tämän vihreän sävyn seuraan. Jos joskus teen toisen huivin tällä mallilla, jätän tuon toisen pään kirjoneulehässäkän pois, En saanut siitä kovin kaunista ja loppujen lopuksi se on aivan turha. Mutta en pura! Kotimatkalla pyörähdin Kajjjaanissa R-Collectionin tehtaanmyymälässä jossa alerekillä minua odottivat täsmälleen huivin väriset vihreät pillihousut :)

Kotikotini piha-aitan seinä on nähnyt taatusti monenlaista ja toimii myös hienosti neulekuvaajan apulaisena.