Syyspipa

Holey chevrons -huivista jäi lankoja sen verran, että jo sitä tehdessä ajattelin tehdä piponkin sävy sävyyn. Sattumoisin Ravelrystä löytyi aiheeseen sopiva ohjekin ja vielä ilmaiseksi, joten tässä se on, Pompom Chevron! 

 Tämä on just sopiva näin alkusyksystä, ei liian paksu. Kuparinvärinen on Madelinetosh Merino lightia, keltainen ja vihreä Kraft Hand-dyedin sukkalankaa ja petrooli Fyberspatesin pitsilankaa kaksinkertaisena. Ohjetta seurasin muuten, mutta joustinneuleen neuloin kierretyillä silmukoilla 1o1n. Ja tupsun tein tottakai ihan kunnollisen enkä semmoista räpsyä kuten ohjeessa :)

 Kuvat on otettu viikko sitten meren rannalla, jossa vietimme yön Suomen Ladun #nukuyöulkona -haasteen merkeissä. On siitä vuosia kun olen viimeksi ulkona nukkunut mutta sujuihan tuo vanhasta muistista. Yöllä kolmen aikaan kuuntelin huuhkajan huhuilua ja väkisinkin tuntui aika hienolta!

Loistavat niityt tai sinne päin

Muhusormikkaita neulottuani kysyin Tytiltä, että tahtoisko sekin sellaiset. Tytti kysyi puolestaan että olisiko muhupolvarit liian suuri urakka. No eihän nyt sentään! Oikeastaan innostuin, sillä itselläni on hyvin vähän käyttöä polvisukille kun en kylmänä aikana hameita juuri käytä niin menisivät ihan hukkaan. Nyt pääsisin sellaiset kuitenkin neulomaan! Mallikin oli heti mielessä, nimittäin Puikkomaisterin Loistava niityt. Tytti heitti väritoiveensa ja pari fiiliskuvaa Pinterestistä joten suunta oli pian selvillä. 

 Alkuperäinen mallihan on ylipolven ulottuville sukille, joten jouduin hieman muokkaamaan. Olemme molemmat Tytin kanssa melko ohutpohkeisia ja koska tiesin oman käsialani ja sen tarvitsemat silmukkamäärät, vähensin hieman ohjeen silmukoita. Kavennukset tein kutakuinkin samaa tahtia ohjeen mukaan. Joitakin kuvioita jätin pois (mm.leveän ohdakekuvion) mutta vastaavasti  tein jotain hieman lisääkin. Värimaailmana on harmaa keltaisella ja vihreällä maustettuna. Vaalein harmaa on Väiskiä värissä Hopea. Tummin harmaa on Roosanauha sukkalankaa, keskiharmaa sekä kellanvihreä ovat Novitan uutta ohutta sukkalankaa Venlaa. Kirkkain keltainen on Madelinetosh sockia ja vihreä Arvetta classicia. Fabeliakin on tottakai mukana, tällä kertaa valkoisena. Ekaa sukkaa tehdessä meni perinteisesti aikaa kun valitsin hartaudella värejä ja kuvioita, jonkun raidan purin poiskin kun ei tuntunut sopivat kokonaisuuteen. Toista sukkaa varten ei tarvinnut säätää enää mutta siinä kohden iski toisen sukan syndrooma ja tein pari muuta neuletta valmiiksi ennenkuin tartuin jälleen sukantekeleeseen.

 Tuli kyllä sen verran kivat, että melkein tekisi mieleni tehdä itsellenikin. Ehkä säärystimet... Hmmm. Näistä tuli kuitenkin niin Tytin väriset  ja näköiset että laitan nämä mielelläni pakettiin ja postitan kohti Tyttilää!

Oivat raidat

Ilmeisesti vuosi sitten tekemäni villahaalari kummipojalle oli hyväksi todettu sillä kun kyselin, että olisiko vesselillä ensi talveksi neuletarpeita niin kuulemma samanlainen isompana olisi kiva. Mannaa neulojan korville!

 Malli on siis Dropsin ilmaisohje (Winter wonder). Ensimmäisen haalarin tein ohjeelle uskollisena ja neuloin kirjoneuletta kaarrokkeeseen. Nyt halusin jotain muuta. Kun tutkailin lankavarastoani, totesin että Dropsin Alpacasta raidallisena sen tekisin. Hieman pohdiskelin langan kestävyyttä lastenneuleessa mutta koska Oiva-poika juoksee täyttä häkää niin semmoista lattialla nujuamista ei enää niin paljon liene ohjelmassa. Ja kasvaahan lapset hurjaa vauhtia että kestää haalari sen ajan, minkä se mahtuu ylipäätänsä päälle!

 Ohjeessa on kokoja aivan pikkuvauvasta 3-4 vuotiaaseen saakka. Tähtäsin siihen kaksivuotiaan kokoon, mutta koska Alpacalla saavuttamani tiheys oli hieman pielessä, käytin pienemmän koon silmukkamääriä. Lisäsin myös pituutta lahkeisiin ja hihoihin hieman. Ohjeessa lahkeen- ja hihansuihin neulotaan helmineuletta mutta minä tein joustinneuletta. Nappilistan jouduin tekemä ohjeesta poikkeavalla tavalla, koska halusin siitä tietenkin vihreän, ohjeessahan se neulotaan samalla kertaa muun neuleen kanssa. Lankaa meni yhteensä 225 grammaa ja 2,5mm puikoilla neuloin.

 Aika kivat tuli! Olen kerännyt jo muutaman talven rohkeutta että josko alottaisin itselleni villahousujen neulomisen... Näihin kinttuihin se nimittäin jonkin aikaa kestää! Olen nähdyt muutamat aika hauskat kirjoneuleiset, semmoisissa ehkä ei järki ihan niin pian lähtisi kuin esimerkiksi loputonta ribbiä neuloessa...

Reiäkkäät väkäset eli kaunis kielemme

 Niin se vain silmä tottuu räiskeeseen ja väri-ilotteluun. Ostin ohjeen ja  nyt  on ensimmäinen Steppe-huivini neulottu. Aloitin toki helposta mallista ja sulautin huiviin omia syksyisiä mielivärejäni enkä alkanut millään neonväreillä pelleilemään. Ihan kiitettävän monta hetkeä kuitenkin sain kulumaan värejä valitessa ja vieläkin tuntuu että joidenkin kohdalla olisi pitänyt valita toisin.

Malli on Holey Chevrons ja se on kyllä helppo neuloa sitten kun värit on saanut päätettyä. Se aloitetaan niskasta ja neulotaan aina kahdella värillä ainaoikeaa. Koko huivin voi neuloa vain kahdella värillä tai sitten vaihtaa jokaiseen sektoriin omansa. Minä tein jotain siltä väliltä, joitakin lankoja käytin useampaan kertaan. Mukana on Madelinetosh Merino Lightia, Kraft Hand-Dyedin sukkalankaa, Fyberspatesin pitsilankaa kaksinkertaisena, toki myös Väinämöistä sekä Zauberballia. Alkupään raitoihin meni todella pikkuisia määriä lankaa joten jämiäkin tähän saa neulottua. Valmis huivi painaa 210 grammaa.

Reunaan neulotaan mallineuletta, josta koko huivi on saanut nimensä Englanninkielen taitoni on sen verran ruosteessa näköjään että koko ajan kuvittelin neulovani Pyhiä Chevroneita. Nyt tarkastin asian sanakirjasta ja tajusinkin neuloneeni Reiäkkäät väkäset! Onneksi huivi on kauniimpi kuin suomennos.