Kun mietin otsikkoa tälle postaukselle, mieleen tuli ensimmäisenä ahti-karjalais-vitsi "tuu tii to töötituu". Se ei tee oikeutta näille uskomattoman kauniille teekupeille, jotka muuttivat meille hiljattain. Siispä ei töötituuta otsikoksi. Sen sijaan päädyin otsikoimaan jutun murhamamma Agatha Christen kirjan mukaan, joka ei kylläkään ole suosikkini Christien teoksista. Kirjassa seikkailee Hercule Poirot ja minä pidän enemmän Neiti Marplesta, joka on kaikkea muuta kuin höpsähtänyt. Pidän myös vihreästä teestä. En tiedä joiko Neiti Marple vihreää teetä pohtiessaan rikoksia, mutta minulle se maistuu.
Agatha Christie on kulkenut mukanani teini-ikäisestä saakka. Edelleen kahlaan marplet, poirotit, tommyt ja tuppencet läpi säännöllisesti. Välissä voi pitkäkin tauko, mutta sitten kuume nousee ja ne on kaivettava pinoon yöpöydälle. Ja onneksi on kirjasto, sieltä löytyvät myös ne tarinat, joita ei omassa kirjahyllyssä ole. Vaikka mielestäni olen lukenut kaikki Christiet, yllätyksiä voi sattua ja lukematon kirja tupsahtaa eteen. Näin kävi Totuus Hallavan hevosen majatalosta -teoksen kohdalla ja se suorastaan ponkaisi suosikkilistani kärkeen. Kirjassa sekoittuvat hauskasti magiikka ja farmasia. Mysteeriä ratkomassa ovat Mark Easterbrook ja Ariadne Oliver (joka on suunnattoman ärsyttävä hahmo omeniensa kanssa).
Millainen mahtaa olla teidän suhteenne Dame Agathaan ja jos sellainen on, mikä on suosikkiteoksenne? Olisipa hauska kuulla.
Niin, nämä ihkut teekupit. Ne ovat suomalais-kiinalaisen
Elinnon tuotantoa.
