Raita poikineen

Kiitokset edellisen postauksen avautumistamme kommentoineille lukijoille. Kyllähän se niin on, että kannustus tuntuu aina mukavalta ja eritoten se, huomaa omien suosikkiblogien kirjoittajia meidän lukijoidemme joukossa, mahtavaa! Kovasti tässä on uusia aihepiirejä tulossa, joissa raotetaan hieman meidän muuta elämää käsitöiden ulkopuolella (vaikka aina sanonkin ettei mulla muuta elämää ole). Mutta ensin vähän ydinosaamisaluetta eli neuleita.

 Veeralla on vain niin nerokkaita malleja, niin huiveissa kuin isommissakin neuleissa ettei voi kuin ihailla että mistä hän niitä ammentaa. Mietin pitkään, että mistä langasta ja väreistä tämän huivin tekisin, siihen kun tarvitaan kolmea toisiinsa sopivasti sointuvaa väriä. Mallailin ohuita sukkalankojani mutta kun näin tämän toteutuksen niin päätinkin tehdä sen Alpacasta. Jotka ei tunnu kaapistani ikinä loppuvan (johtuiskohan se siitä että ostan joka reissulta Kärkkäiselle aina muutaman kerän lisää?). Alusta asti oli selvää, että huivin saa Tytti, joka viettää merkkipäiviään aina tässä joulun jälkeen. Väreinä on siis valkoinen, limenvihreä sekä keskiharmaa. Jotenkin huivin yläreuna silmukat kiristää ja vetää valmiin huivin kaarelle, en tiedä että teinkö lisäykset oudosti. Mutta Tytti tykkäsi kuitenkin :)

Malli: Color affection , Veera Välimäki

Lanka: Drops Alpaca

Puikot: 3,5mm

Antaa rampan kalkattaa

Otsikon kryptinen teksti tarkoittaa sitä, että ellei homma lopu niin antaa sen jatkua. Yhden selityksen sanonnalle voi lukea esim. täältä.

Me siskokset olemme kärsineet pahoista motivaatio-ongelmista blogin suhteen. Tytillä on ollut aika kortilla eikä käsitöille ole ollut aikaa. Nasti kyllä neuloo mutta tehdyistä neuleista ei määräänsä enempää ole sanottavaa. Harkinnassa oli, että kuoppaisimme koko Pujiksen ja perustaisimme uuden blogin myöhemmin, sitten kun/jos siltä tuntuisi. Asiaa pyöriteltiin monelta kantilta. Mietittiin, että millaisia blogeja itse tykkäämme lukea ja muisteltiin, että mitä aikanaan sovimme Pujoliivin tyylistä. Neuleblogihan se alunperin oli, mutta on elämässä niin paljon muutakin.

Päätimme siis, että homma jatkuu mutta jotenkin uudistuneena. Kummallakin jokin kipinä blogikirjoitteluun yhä on, mutta pelkkien neuleiden varaan ei tekstejä voisi jättää. Pohdimme kaiken aloittamista puhtaalta pöydältäkin, mutta se homma tyssäsi siihen, ettemme keksineet Pujoliivi-nimelle yhtä hyvää korvaajaa. Jatkamme siis samalla nimellä (ainakin siihen asti kuin Bloggerin kuvatila riittää) mutta freesimmällä ulkoasulla ja laajemmalla repertuaarilla. Mitään dramaattista muutosta ei ole siis tiedossa mutta aiomme kirjoittaa jatkossa enemmän ruoka- ja leivonta-aiheisia juttuja, enemmän ompelua ja sisustusta. Lisää asiaa ja kuvia on tulossa myös karvaisista kavereistamme (lähinnä siis lemmikeistä, ei muista ). Kenties jaamme linkkivinkkejä tai suosituksia suosikkikirjoistamme tai -elokuvista. Neuleet jatkavat kuitenkin isossa roolissa, sitä mukaa kuin niitä valmistuu.

Toivottavasti Pujoliivin uudet leppeät tuulet eivät ole kenellekään lukijalle liikaa vaan pysytte kyydissä jatkossakin!

Lahjuksia

Taas on yksi neulevuosi takana. Tahti on huippuvuosista hieman hiljentynyt mutta koko ajan on neulomuksia työn alla. Laskin pikaisesti, että vuonna 2012 sain valmiiksi 16 paria sukkia, 5 pipoa, 8 neulepuseroa tai takkia, pari huivia sekä muutaman torkkupeiton. Lankaa näihin meni varmaankin jotain 7-8 kiloa. Saman verran sitä tuli ilmeisesti ostettuakin, sillä joulusiivouksen ulottuessa lankakaappiini saakka, suurtakaan vajausta en huomannut sinne vuoden aikana tulleen.

 

Tässä muutama kuva joululahjoiksi päätyneistä neuleista. Pari pipoa jäi paketoimishässäköissä kuvaamattakin. 

Sympaattiset tossukat Nola's slippers -ohjeella. Lankana Novitan Isoveli.

 

 Aina vain yhtä upeat Kalajoki-sukat. Lankana Handun perussukkalanka.

 

 Ihan vaan tavalliset raitasukat miehelle. Lankoina harmaa Dropsin Fabel ja Novitan ruskeasävyinen Tico Tico. Kuvassa oleva häntä on kuvausrekvisiittaa ja on Alpo-kissan oma.

 

Pätkävärjätyn-langan-peittely-yritys-sukat (Broken seed stitch socks). On se vaan kumma että miten lanka, joka näyttää vyyhdillä niin viattomalta ja kauniilta, muuttuukin sukanvarressa kauhean läikikkääksi? Kuka niistä langoista oikeasti tykkää? Voiko niistä tosiaan tehdä jotain kaunistakin? Tässä yksi yritys, lankoina valkoinen Dropsin Fabel ja tuo kelta-harmaa-kukertava on Knitlob's lairin Väinämöistä värissä Jalo. Ja sitä pentelettä on vielä puoli vyyhtiä jäljellä...

Tämä pipo jäi kyllä ihan omaan käyttööni. Malli on Veeran Contemporary ja lankana tässä on Madelinetoshin tosh DK värissä Candlewick.

Mukavaa ja villanpehmoista neulevuotta 2013!

Laiskaa raitaa

Olen aloitellut tämän neuleen ravelryn merkintöjen mukaan lokakuun alussa. Pikkuhiljaa sitä siinä sohvannurkassa sitten nakertaen, aivot nurkkaan heittäen, kerros kerrallaan... Välillä neuloin pipoja ystäville, välillä tein jotain  muuta. Raitojen neulominen on kuin meditointia, kenties vielä enemmän kuin neulominen yleensä. Väritkin neuleessa ovat niin maanläheiset, turvalliset, alpakan tuntu sormissa pehmeä. Lohtuneule. Sekä neuloessa että valmiina.

Neule on tehty ylhäältä alaspäin, pyöreään kaarrokkeeseen katselin silmukkamääriä Dropsin vastaavista neuleista. Harmaa lanka on Dropsin Alpacaa, ja vihreänkirjava Delightia. Tarkoitus oli tehdä hieman reilumpi koko mutta siinä sohvalla meditoituessa unohtui se sovittaminen siinä matkan varrella, syy jonka vuoksi nuo ylhäältäpäin aloitetut mallit ovat niin näppäriä :) Mutta ellei ruhoni jouluherkuista valtavasti paisu niin hyvin mahtuu kuitenkin.

Pajalta päivää!

Se on sitä aikaa, että neulomiseni keskittyvät lähinnä tonttuhommiin, joten paljonkaan näytettävää ei  ole. Tykkään kyllä neuloa ja antaa neulomuksiani lahjaksi, mutta välillä sitä miettii, että onko tässä mitään järkeä... Ystäväni kyllä tuntuvan olevan mielissään mutta ahdistaako heitä kuitenkin ajatus, että joululahjominen on yleensä vastavuoroista? Aiheutanko joulustressiä? Vaihtelen joka joulu lahjonnan kohteitani, vähän sen mukaan "kenen näköiset" sukat milloinkin sattuu puikoilta tulemaan.

Tytti toivoi keltaista pipoa ja tuon toiveen toteutin niin ajoissa, että Tytti sai piponsa jo nimipäivälahjaksi. Malli on Veeran Contemporary -setistä ja lanka on Dropsin Karismaa. Kuvassa ei siis näy otsalla olevat palmikot mutta minkäs teet kun kiireessä yrittää kuvia ottaa. Lisäsin pipoon vielä tupsun ja hyvin toimii.

Neulon nykyisin sukkia pelkästään ohuista sukkalangoista ja ne varsinaiset saapassukat jäävät vähemmälle. Kumppareissa hieman paksummat sukat on kuitenkin paremmat, ainakin miehen mielestä joten neuloin kerrankin hänellekin jotain. Malli on yhdistelmä tästä ja tästä. Lankana 7 veljestä.

Keltaista kehiin

Se on se aika vuodesta, kun ihminen tarttee lisäaurinkoa. Iloisen väriset langat piristää ainakin tätä neulojaa. Louhittaren luolan käsinvärjättyjä Väinämöisiä odottelee lankakaapissa useampiakin värejä, mutta ensin pääsi harmautta piristämään sävy Hiekka (joka kyllä on kuvassa hieman liian keltainen). Nämä sukat ovat ensimmäiset, joissa neuloin näillä kierretyillä silmukoilla tehtyä pintaneuletta ja olihan siinä oltava kieli kerkellä suuta. Sukat olivat kesken melko kauan kun neulominen tuntui työläältä eikä sitä voinut juurikaan tv:n ääressä rentoutuen tehdä vaan katseen oli oltava koko ajan neuleessa. Kauniithan ne ovat kuin mitkä, mutta ehkäpä pitäydyn jatkossa rouheammissa malleissa.

Malli: Wendy D. Johnsonin Basket case socks

Lanka: Väinämöinen 

Puikot: 2,25mm

Siispä neuloin yksinkertaisemmat seuraavaksi. Idean raidoitukseen sain Pinterestissä nähdyistä ranteenlämmittimistä. Varret tein pitkähköiksi sillä näiden sukkien soisin näkyvän nilkkureiden varsista :) Lankana on sinapinkeltaista Cascaden Heritagea sekä valkoista että harmaata Dropsin Fabelia.

Lopuksi vielä kuva uusimmasta 7 euron kirppislöydöstäni. Tuoli painaa kuin synti mutta en raaskinut sitä ostamattakaan jättää. Seuraavaksi täytynee alkaa katselemaan vähän isompaa taloa johon kaikki löytöni saan mahdutettua :)

Villaisia suojuksia

Myös täällä Tyttilässä valmistui jotain juuri sopivasti (rasti seinään): pipa! Rasti seinään siksi, että minulla ei edelleenkään mikään neule tunnu edistyvän. Valmis käyttökelpoinen tuotos on siis harvinaista herkkua. (Lupasin muuten neuloa työkaverille samanlaisen - valmistumisvuodesta ei kuitenkaan ollut puhetta. Olettaisin kuitenkin, että hän toivoo sitä tämän vuoden puolella. Apua.)

Pipa on siis Veera Välimäen Little Things. Tykkään tupsuista, ja lankaakin oli riittävästi, joten korvasin  I-cord-pötkylän tupsulla. Jätin myös napit pois, kun en tähän hätään löytänyt sopivia. Mutta nehän voi myöhemmin lisätä. Tykkään!

Lanka: Rowanin Felted Tweed
Puikot: 2,5


Myös kännykkä sai oman villaisen vaatteen. Olen jo pitkään säälinyt kännyparkaani, joka pyörii laukussa kaiken mahdollisen seassa naarmuuntuen. Askartelukaapin kätköistä löytyi palanen harmaata huopunutta villapaidan hihaa sekä kivaa koristenauhaa. Muutama ommel ja kännysuojus oli valmis. En tehnyt suojukseen sen kummempaa sulkijaa vaan yläreuna on avoin. Suojus on sen verran napakka että puhelin pysyy siellä hyvin, mutta ei niin tiukka ettei sitä saisi helposti sieltä ulos.
 

  

Antoisaa  Movemberiä kaikille kasvattajille sekä tukijoukoille!

Juuri sopivasti

Soppelisti ensilumien sadettua maahan valmistui tämä lämmittävä ja herkullisen värinen setti. Lanka on purettu epäonnisesta Turmericista, joka ei vaan kerta kaikkiaan ollut käyttökamaa. Lanka eli Madelinetosh Merino Light (värissä Oliivi) on kuitenkin niin kivaa että jotain elinkelpoista siitä oli tehtävä. Pipa on neulottu langasta kaksinkertaisena ja kauluri yksinkertaisena. Kaikki eli 2 vyyhteä näihin meni.

Molly-pipon ilmainen ohje löytyy täältä. Pipoahdituksesta kärsineenä voin ilahtuneena todeta, että tämä toimii, jopa tämän mallisessa päässä :)

Kauluriin löytyy ohje ravelrystä (linkki) nimellä Twisted rib neckwarmer. Kiva on sekin ja väri sopii hyvin harmaan talvitakkini kanssa. Enkä malta olla hehkuttamatta uusia kumikenkiäni! Käytän työkenkinä kumikenkiä lähes päivittäin ja miksei ne voisi olla kivat? Katu-uskottavat kengät ovat löytö huuto.netistä jossa miesmyyjällä oli kymmeniä pareja naisten kumikenkiä myynnissä... Mieltymyksensä kullakin.

Martta ja jämät

Jokainen tietää miten joku laulu voi jäädä päähän soimaan päiväkausiksi, korvamadostakin puhutaan. Mikähän olisi oikea termi sille, kun jää neulomishommissa ns. levy päälle, eli tuntuu että toistaa aina vain samoja juttuja? Mulle on tainnut tänä syksynä käydä juuri niin sillä kaarrokkeelliset villatakit tuntuvat olevan nyt se juttu. Tässä toinen Dropsin ohjeella toteutettu ja kolmaskin on taudinkuvaan kuuluen jo puikoilla.

Malli: Martha

Lanka: Drops Karisma

 Kuvat on hieman epätarkkoja, mutta uusia en voi ottaa sillä villatakki on jo uudella omistajallaan, eli Tytillä. Takkia oli mukava neuloa ja kyllähän se vain niin on, että kirjoneuleissa on parasta se värien valitseminen. Halusin tummanharmaan pohjan ja siihen sitten lankahyllyn edessä värejä mallailin ja päädyin näihin. Keltaisesta, vihreästä ja vaaleanharmaasta raikastettuna valkoisella tulikin ihan harmooninen kokonaisuus. Niinkin harmooninen, että aloin neuleen valmstuessa nähdä sen sieluni silmin ihan tietyn ihmisen päällä... Neuleesta tuli niin Tytin näköinen, että kun neule oli saanut napit ja kuvat oli pikapikaa otettu, niin kiikutin villatakin postiin. Ja kun Tytti oli ylläripakettinsa avannut, niin palautteesta päätellen neule oli löytänyt oikeaan kotiin :)

 Lankoja valitessa olin vielä vähän epävarma väreistä ja otin kerän turkoosihtavaa lankaa ehdolle. Se ei kuitenkaan itse villatakkiin päässyt, mutta jämälangoista neuloin vielä tuubikaulurin, johon tuo väri upposi mainiosti. Kaulurista tulikin ihanan muhkea, joten ensilumia tässä vain odotellaan.

Näitä Peppikin käyttäisi

Iänikuisten raitasukkien sijaan pidin yllä sormikkaiden neulomistaitojani ja tein parin josta itse Peppi Pitkätossukin olisi iloinen. Kyllähän näillä syysmasennusta torjuu :) Kiva nähdä, että millaisia katseita tällainen keski-ikää lähestyvä täti saa moisissa hanskoissa yleisillä paikoilla... Että onkohan täti käynyt hieman liikaa kansalaisopiston huovutuspiirissä daideilemassa. Lankana on Dropsin Delight, jota niin näppärästi saa lähes lähikaupan hyllyltä.