Retrohelmi

 

 Saimme viime keväänä kutsun suloisen Oiva-pojan kummeiksi. Neuloin jo keväällä vesselille vihreäsävyiset junasukat ja nyt väriteema jatkuu. Lupasin neuloa kummipojalle talveksi vähän isompaa lämmikettä ja kyselin vanhemmilta että onko jotain väritoiveita. Äitinsä vastasi onnekseni että vihreää ja keltaista, kunnon retrovärejä siis! Vaaleansinistä lankaa kun ei olisi tästä huushollista löytynytkään, joten olen onnekas kun saan neuloa omia lempivärejäni.

Malleja selasin monta iltaa ja lopulta päädyin Dropsin ilmaisohjeeseen. Tämmöinen jumpsuit vai mikähän tämä nyt sitten onkaan on viehättävä katsella, mutta toivottavasti myös käytännöllinen pukea? Koko etumus kuitenkin aukeaa eikä nappejakaan ole montaa, jos puettava oikein kiemurtelee. Lisätilaa vaippapepulle tein lyhennetyillä kerroksilla.

 Oliivinvihreän (Novita Pikkusisko) lisäksi valitsin väreiksi oranssin, ruskea ja niitä raikastamaan valkoisen (Drops Fabel). Koko on 80cm ja ajattelin että äkkiäkös tämän neuloo. Yllättävän kauan tätä sai kuitenkin hieroa ennenkuin haalari oli valmis. In action kuvia ei ole nyt tarjolla, puku on vielä vähän reilu mutta äkkiäkös veitikka tähän kasvaa sopivaksi. Eikä ne pakkasetkaan ihan ovella vissiin vielä ole.

Hidas sytytys

Alkukesän ennennäkemätön startiitti alkaa tuottaa tulosta, valmiita neuleita alkaa putkahdella tuon tuostakin...

 

Ei kai melkein 600 neulojaa voi olla väärässä? Näin arvelin kun vihdoinkin innostuin tästä neulemallista, josta olen nähnyt jo pitkään mainioita versioita ja väriyhdistelmiä. Kenties juuri se värien valinta hidasti minua pisimpään, kuinkahan monta iltaa silittelin Holstgarnin lankakeriä kun mietin sopivia värejä paitaani. Pohjavärin ratkaisi oikeastaan se, että vain tätä vaaleaa Ivorya minulla oli 3 kerää, muita vähemmän. Loppujen lopuksi kaksi kerää sitä riitti, joten olisin voinut valita jonkun muunkin värin pohjaväriksi. Mutta hyvä etten valinnut, tämä on näinkin aika raikas, ellen sanoisi.  Toisaalta minua jäi hieman kutkuttamaan semmoinen hyvin tummanpuhuva versio, jossa raitojen värit juuri ja juuri erottuvat tummanharmaasta pohjasta... Valitsemani värit löytyvät ravelryn projektisivultani, jos jotakuta ne kiinnostavat.

 Pusero neulotaan yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin. Etu- ja takakappaleella käytetään mallineuleena Broken Seed Stitchiä, hihat ovat sileää neuletta. Käsialani on sen verran löysä, että jouduin neulomaan tätä lankaa kokonaisen numeron pienemmillä puikoilla (2,5mm) kuin ohjeessa että pääsin lähellekään haluttua tiheyttä. Itse neulominen sujui niin rivakkaasti kuin vain ohuen langan neulominen sujuu. Jonkin aikaa neule odotti muiden projektien kiilatessa ohi, mutta saimpa tämä lopulta valmiiksi. Tälle olisi ollut kyllä aiemminkin tänä kesänä käyttöä, kun ei pelkässä t-paidassa ole oikein tarjennut kuljeskella.

 Neuloin vartaloon lisää pituutta ja että asiat pysyisi balanssissa, hihat jätin vajaamittaisiksi sekä skippasin hihansuissa olevat koristereunukset. Kaula-aukkoon tein ohjeessa olevan vaihtoehtoisen lisäreunuksen, jolla saa antavaa kaula-aukkoa hieman pienennettyä. Lopputulemana oli varsin mukiinmenevä neule!

 Malli: Dessine-moi Un Mouton By La Maison Rililie

Lanka: Holstgarn Coast ja Supersoft, yhteensä 130g!

Puikot: 2,5mm

Jäniksen selässä

 Jämälankatutkielmat jatkuu. Tällä kertaa otin tavoitteeksi vähentää niitä kirjoneulesukkien muodossa. Noudattelin Ilona Korhosen sukkaohjetta ja oli toisaalta aika mukavaa ettei tarvinnut pohtia muuta kuin että minkä langan otan työstöön seuraavaksi. Keräsin kasan vihreän sävyisiä jämälankoja joista aina arvoin voittajan kuhunkin raitaan. Sukat eivät siis ole samanlaiset mutta selvästi kuitenkin samaan pariin kuuluvat.

 Näistä tuli aika luonnonläheiset. Värityksessä voi nähdä niin lähestyvän vuodenajan (en mainitse sitä nyt nimeltä) kuin meren, sammaleiset rantakalliot ja hillasuonkin värityksen. Ihan miten vaan!

Malli: Jänikset maailmankartalle by Ilona Korhonen

Lanka: Ohuita jämäsukkalankoja, 70g

Puikot: 2,5mm

Moonraker

 Miksipä sitä hyvää huiviputkea katkaisemaan! Moonraker on Melanie Bergin huivimalleja, niissä on vain sitä jotain. Hauska seurata, miten neulemaailmassa on siirrytty niistä henkäyksen ohuista kolmiopitsihuiveista näihin nurkasta aloitettuihin, ainaoikein-neuleisiin epäkeskokolmioihin. Se kehitys ei kyllä minua haittaa ollenkaan, päinvastoin!

Ohjeen mukaisessa huivissa on pohjavärejä kaksi ja pari raitaväriä. Minulla nyt sattui olemaan kerät tumman- ja vaaleanharmaata Sisua jotka halusin tähän käyttää. Niistä pelkästään ei olisi kovin isoa huivia tullut, joten laitoin keskelle leveän raidan keskiharmaasta Fabelista. Neuloin muistaakseni 3,5mm puikoilla ja minun käsialallani tuli mukavan rentoa neulosta. Raidoiksi neulotaan hauskoja silmiä tai helmiä, miksi noita nyt kuvailisi. Hetken meni harjoitellessa mutta sitten löysin itselleni sopivan tavan niitä tehdä. Tykkään todella paljon tästä huivista ja neulominenkin oli sopivan hereillä pitävää.

 Kuvat on otettu kotikotonani Kainuussa. Kun etsiskelin siellä huiville sopivaa kuvauspaikkaa, huomasin että näköjään olin valinnut alitajuisesti huiviini vanhan aitan hirsiseinästä löytyvät sävyt! Nyt voin koti-ikävän yllättäessä kääriytyä huiviini ja ajatella lapsuuskotini maisemia.

Siesta

Teen harvoin kesäneuleita eli lyhythihaisia, kepoisia neuleita. Eikä olisi kai tänäkään kesänä tarvinnut tehdä, käyttöä sille ei kovin paljon ole ollut. Ehkä sitten elokuussa, kun työt jo alkavat.

 Löysin hauskan reikäisen t-paidan ohjeen ja siihen kivan langankin joten tekaisin semmoisen. Lanka on täysin uusi tuttavuus, Katia Arte, joka on nauhamainen puuvillalanka. Aika riittoisaakin se on, tähän puseroon kului pikkuisen yli kolme kerää. Lopputulos on mukavan laskeutuva ja hieman kiiltävä. Langan väri on kaunis oliivinvihreä, jota ei kyllä näihin kuviin saatu vangittua.

Reikäpaidan ohje on Siesta tee. Pusero tehdään helmasta alkaen, reikäneule on helppoa mutta kuitenkin näyttävää. Sivuilla lisätään silmukoita koko matka kainaloihin saakka ja tuo ylimääräinen leveys kainaloissa muodostaa pienet hihat. Olkapäät yhdistetään kolmen puikon päättelyllä. Ohjeenmukaisesti tehtynä lopputuloksena on melkoisen antava kaula-aukko, jota kursin pienemmäksi. Siihen olisi kuulunut myös i-cord-reunus mutta jätin sen pois. Kaiken kaikkiaan mukava projekti ja lopputulos!

Vielä toinenkin

  Kalajoen hiekkasärkät sijaitsevat vajaan tunnin matkan päässä kotoani mutta harvoin siellä tulee kuitenkaan käytyä.  Kun kerrankin lähdettiin niin kuvasimme vielä toisenkin huivin. Se onkin siitä jännä että värejä on todella hankala saada näkymään oikein. Kerällä värit erottuvat toisistaan selvästi mutta neulotussa pinnassa sävyt jotenkin sekoittuvat.  Huivia on kuvattu jo useampaan otteeseen mutta nämä kuvat saavat nyt välttää sillä huivi on jo uudella omistajallaan. Lanka on uusi ihastukseni, Holst Coast. Langassa on puolet villaa ja puolet puuvillaa ja mahtavan pehmoinen tuntu.

 Huivin malli on taattua Melanie Bergiä ja nimeltään Drachenfels. Ainaoikein-huivissa vuorottelevat raidat ja pilkkurivit ja neulomiseen pysyi mielenkiinto yllä. Väreinä on Lead, Honeydew ja Marsh, joita jokaista kului vajaa kerä. Lankaa on jo hamstrattu lisää, värivalikoima on vain niin laaja että valinnanvaikeus iskee. Tai sitten voi tilata kokeeksi vielä tuota yhtä väriä...

Aurinko ja tuuli

Suomen kesään näyttää kuuluvan villavaatteet. Näissä kuvissa kelpo sivuroolissa ovat Kalajoen hiekat, joilla ei kovin paljoa auringonpalvojia kuvia otettaessa näkynyt. Tuuli oli kuitenkin lämmin maatuuli.

 Huivimaniani ei näytä loppumisen merkkejä. Onneksi maailma on pullollaan mielenkiintoisia huivimalleja, kuten nyt tämäkin Helen Stewartin suunnittelema Pebble Beach Shawl. Huivi on ollut ravelryn suosikeissani jo pidempään, jotenkin nämä eri tavoin ryhmitellyt reikäosiot viehättävät tällä hetkellä kovasti. Myös Janina Kallion huiveissa on samaa meininkiä kuin tässä.

 Huiviohje on simppeli ja mikä parasta, mukana on huivin ohje kolmessa eri koossa, eri vahvuisille langoille. Itse neuloin keskikokoisen huivin, käytin seitinohutta Knitlob's Lair Ainoa kaksinkertaisena. Vyyhdissä oli värin nimenä oliivi mutta kyllä tää minusta auringonkeltaista on.

Minua on vaivannut viime aikoina ennen näkemätön startiitti. Täysin tapojeni vastaisesti minulla on kesken neljät sukat, pari villaista neuletakkia, kesäpusero sekä kaksi huivia... Huomenna olen nousemassa junaan ja matkaamassa kohti Tyttilää ja voi olla että vielä matkaneuleen silmukat luon huomisen aikana. Näin se kesäloma toimii.

Kirpakka

 

Kierrätys on kivaa! Vuonna 2011 (piti ihan tarkistaa vuosi ravelryn projekteista) neuloin kirpeän pistaasinvärisestä puuvilla-pellavalangasta liivin, jota en ole pitänyt kertaakaan. Vasta tänä keväänä purin tekeleen takaisin langaksi ja pohdiskelin että mitä siitä oikein teen. Langasta kuitenkin tykkäsin kovasti. Harkitsin kesäpuseron tekoa mutta huivi voitti. Vihreä väri sai minut kaipaamaan jotain lehtikuvioista mallia ja löysinkin mukavan ilmaismallin.

 The Lonely Tree Shawl on suunniteltu paksummalle langalle joten tein vain lisää kaavion toistoja että sain huiviin tarpeeksi kokoa. Siinä neulomisen hurmassa en jaksanut koko aikaa keskittyä joten kaikki kuviot eivät joka paikassa täsmää. Siinä tulemme näihin meidän neulojien (ja ihmisten) inhimillisiin eroihin. Minua ei haittaa virheet jotka eivät tule näkymään huivia käytettäessä, toki korjaisin jos kämmi olisi tullut näkyvässä paikassa. Yritän arvioida, että maksaako korjaaminen vaivan, eli korvaako virheen korjaamisesta tuleva tyytyväisyys siihen käytetyn ajan. Toisin sanoen, vältän viimeiseen asti purkamista jos se ei ole aivan välttämätöntä.

 Tästä huivista tuli kuitenkin varsin mukiin menevä! Lanka on Bc Garnin Allinoa, josta voisin kyllä hyvinkin tehdä sen edellisessä postauksessa haikailemani kesäneuleen. Väriä en ole vain osannut vielä päättää. Ehkä kesäisen musta...

Maantienvärinen

 Etsiskelin pitkään sopivanväristä pellavalankaa kesäpuseroa varten, mutta näytti että kaikki muut olivat jo ehtineet pellavapäissään ostella nettikauppojen laarit tyhjiin ja jäin nuolemaan näppejäni. Enkä olisi kyllä ehkä osannut päättää väriäkään. Kävin sijaistoimintona hakemassa Dropsin tummanharmaata puuvillasekoitelankaa (Drops Cotton Light) ja ajattelin tekaista jotain sitä täydellistä lankaa odotellessa. Ja mikäpäs siinä, taisin  tehdä uuden lempipuseroni!

 Neuloin lankaa 5,5 millin puikoilla ja neulepinnasta tuli juuri niin laskeutuva kuin tahdoinkin. Malli on ylhäältä alaspäin neulottu perusperuspusero vajaamittaisilla hihoilla. Aluksi aioin tehdä koko neuleen sileänä neuleena ilman resoreita ja antaa reunojen rullautua mutta helmasta tuli niin törkeän näköinen että neuloin helmaan ja hihansuihin kapeat resorit. Kaula-aukkoa en huolitellut mitenkään. Neulos laskeutuu ja tasoittuu langan painon ansiosta niin hyvin, että en edes kastellut neuletta vaan otin sen suoraan käyttöön.

 Kovaan käyttöön neule pääseekin, niin mieluinen siitä tuli! Muistelen jo langan värikarttaa että mistä sävystä tekisin toisen...

Samaa vanhaa

...eli liukuraitasukkia. Ylin pari on Drops Delight -langan sävyistä 16 ja 17. Olen samasta yhdistelmästä tehnyt aiemminkin sukat mutta näistä tuli jälleen aivan omanlaisensa.

 Liukuraitasukista jää aina pieni nöttönen kutakin lankaa ja ajattelin kokeilla että miten saisin ujutettua niitä loppuja samaan sukkaan. Tein yhden kerroksen raitoja aina 9 kertaa ja puolessa välissä vaihdoin raitalankaa (oliko tarpeeksi vaikeasti selostettu?). Yllättävän hauskat tuli vaikka inhokkiviolettiakin sinne tänne survoin.

 Näihin alakuvan sukkiin käytin Delight langan sävyjä 05 ja 07. Seesteinen yhdistelmä.