Keltainen pipo syntyi keräilyerästä erilaisia kirjoneulekaavioita ja jämäkeristä eri harmaita. Pohjana on samaa Väinämöistä (väri on Antiikki) kuin lapasissakin. Mikähän siinä on, että nykyisin tuntuu omaan päähän sopivia pipoja syntyvän aivan eri tahtiin kuin muutamia vuosia (köh, noin 5) sitten, kun täällä Pujoliivissäkin asiaa voivottelin postauksessa Kutripula? Pää tuskin on vaihtunut eikä tukkamallikaan, mutta kai se vain on katse tottunut näihin pidempiin ja löysempiin malleihin, ilman alta tursuavia viehkoja kiharoita :)
Pipoja ja lapasia on syntynyt tänä syksynä yli oman tarpeeni niin tämä setti matkasikin Tyttilään ilahduttamaan syksyn keskellä.
9 kommenttia:
Hahaa! Nyt tajusin. Da Vinci tietenkin. Kiitokset ihanasta paketista :)
huh miten huiput tumput! Pakosti rupee hymyilyttään tuo kissa. Ja setti on hyvännäköinen muutenkin!
Samaa maliia olen Ravelrysta katsellut, mutta kun ei osaa päättää minkä niistä ihanisuuksista ostaisi!
Ihanat kissalapaset! tuommoiset täytyy saada. mieluiten nyt heti.
Hauska malli! Ja kaunis setti. Kelta- valko -musta -harmaa on aina kaunis yhdistelmä. Kyllä Tytin kelpaa :)
Miullakin on Natalia Morevaa puikoilla. Yhdet olen jo neulonutkin ja jouduin lisäämään kämmenosaan ja peukaloon pituutta.
Ihanat lapaset ja kaunis pipo!!
IHANA pipo! Värit, kuviot, kaikki <3
Nyt tuli tarpeita. Tuolle pipolle että lapasille!
Hienot nämä lapaset ja muitakin tämän syksyn lapasia ihailen! Pitääkin käydä Ravelryssä katsomassa noita malleja.
Lähetä kommentti