Monennet pipot

 Ihmisellä on vain yksi pää mutta kyllä se tarttee useamman pipon. Ihan siis vain huvikseen ja  fiiliksen tai muun kostyymin mukaan vaihdettavaksi. Pipoja on tänä syksynä ja talvena syntynyt jo aika monta, useamman olen antanut lahjaksi mutta aika monta on jäänyt omankin perheen hattuhyllyä täyttämään. Ainakin yksi pipoista ei ole monesti päähän eksynyt ja se saakin uuden kodin jostain sopivammasta päästä. Mutta onneksi loput ovat päässeet käyttöön ja nyt tein pari käyttöpipoa lisää! Kovempien pakkasten aikaan ihan ohuella pipolla ei pärjää ja Handepanden Siksak-pipo on suunniteltu juuri siihen tarpeeseen. Tein pipon kyllä ihan itselleni ja omien värimieltymysten mukaan mutta pipo sai heti valmistuttuaan uuden omistajan. Mies tuntuu tykkäävän ja tuo kaksinkertainen reunus on kuulemma lämmin. Langat ovat enimmäkseen villapaidoista tähteiksi jääneitä Cascade 220 heathers -lankoja ja taisipa sinne sitä ruskeaa Suomivilla livahtaa joku raita sekaan.

 Olin itse edelleen vailla pakkaspipoa. Monta kirjoneulepipaa olen neulonut mutta kaikki olen antanut eteenpäin ja nyt ajattelin poistaa tuon puutteen samalla kertaa. Paksusta langasta tehty kirjoneule olisi taatusti lämmin. Cascade 220 -lankaa oli vielä jäljellä ja Dropsin Limaakin löytyi useammassa värissä joten niistä sitten. Ravelryssä törmäsin sopivasti Miraan, vasta julkaistuun Berrocon ilmaiseen pipomalliin ja loppu onkin historiaa.

En tiedä että tarvitseeko erikseen mainita, että seuraavaksi tuli yllättävä tarve pipoon mätsääville lapasille...