Tukujuttuja ja yksi pönttö

Kaksien Lindgreenien jälkeen tulivat kolmannet jo melkein itsestään. Nyt neuloin lapaset Tukuwoolista, jonka purin Satakieli-huivistani. Valkkasin mielestäni ne ehkä kaksi parasta väriä eli Seljan ja Repon ja niiden kaveriksi tummanruskean Angan. Angaa minulla onkin paidallisen verran, mutta vähän arvon että onkohan se kuitenkin liian tumma minulle noin niinkuin yksistään. Se, kuten myös sopiva malli ovat vielä mietinnässä. Lapasten perusteella voin sanoa että Tukuwool sopii mahtavasti kirjoneuleisiin, joten ehkä siinä voisi olla vastaus?

 Tukuwoolia käytin myös näihin kirjoneulekämmekkäisiin. Harmaa on Naima-takista jäänyttä vironvillaa, joka on hieman karkeampaa kuin Tukuwool mutta paksuudeltaan meni aivan täydestä. Näihin löytyy ilmainen ohje täältä. Alkuperäisissä ei ole lainkaan peukaloa saati peukalokiilaa, mutta semmoisen näihin kuitenkin tein.

Olen varmaan ennenkin maininnut että isämmekin on innokas käsillätekijä, keskittyen kuitenkin koviin materiaaleihin. Tämän talven kansalaisopiston kursseista on meneillään tuohityöt, ja pyysinkin häneltä niin isoa kannellista tuohipönttöä, että siinä mahtuisi pitämään keskeneräistä neuletyötä. Tässä se nyt sitten on! Purnukassa näkyvät uusimman projektini langat. Kyllä, Lettlopia se on ja Riddari on jo puikoilla!