Aaltoja odotellessa

Neulefestareille lähtiessä minulla oli ostoslistalla lanka a girl's best friend -huiviin. Tykkäsin kovasti ohjeen alkuperäisestä värityksestä ja keltaista ja vaaleaa minulta löytyi omasta takaa. Nuo roosan väriset (en käytä sanaa pinkki) langat puuttuvat tyystin lankakaapistani, joten semmoista lähdin metsästämään. Väriä, joka olisi sopivasti murrettu, lämmin vanharoosa, joka sopisi hyvn sinapinkeltaisen kanssa ja joka saisi mielellään olla semisolidi... Ei se ihan helppo tehtävä ollut mutta pari ehdokasta löysin. Toinen oli Koukuttamon lanka, jonka värin nimi oli Isoäidin hullutus ja toinen oli Julie Asselin Nomadea värissä Rose gold. Tytti oli iloisen harmaan ja mustan ystävänä vähän ihmeissään näistä värivalinnoistani. Itsekin epäilin että nyt saattaa olla iällä ja hormooneillakin asian kanssa tekemistä joten Isoäidin hullutus-nimen inspiroimina keksimme muutaman muunkin osuvan nimen tälle väriperheelle. Hei värjärit, kuka värjäisi "Kuumat aallot" tai "Mummutauti" -väriset langat? Idean saa vapaasti ottaa käyttöön :)

Kotiin tultua mallailin lankoja yhteen ja huiviin valitsin tuon Nomaden. Sen kaverina oleva vaalea roiskelanka on myöskin Nomadea sekä Lang yarns Jawoll sinapinkeltaisena. Neuloin tätä helteidenkin aikaan aivan sujuvasti. 

Tein huivista hieman ohjetta pienemmän. Lyhensin muistaakseni sekä ensimmäistä roosaa osuutta sekä toista vaaleaa pintaneuleosiota. Se onnistui ihan helposti ilman minkäänlaista hämminkiä. Pintaneule oli helppoa, joskin hidasta neuloa. Viimeisen osion pinkit pallurat opettivat minulle kuinka neuloa takaperin. Niissä olisi pitänyt neuletta kääntää vähän väliä ympäri, jollaiseen pelleilyyn en viitsinyt ruveta. Neuloin sitten niiden kohdat vasemmalta oikealle (älkää kysykö miten, kunhan kokeilin ja tuntui onnistuvan) ja hyvin pelitti.

 Huivi kuvattiin meren rannassa viikko sitten. Samalla reissulla ajattelin hakea vähän järviruokoa värjäykseen ja järkytys oli suuri kun saavuimme rantaan. Missä violetit röyhyt? Olivat tainneet lentää tuulen matkaan. Keräsin sitten hailakoita röyhyjä varsineen ja lehtineen ja päätin kokeillä niillä. Tuloksena oli ihan kiva kirpakka keltainen liemi, lopputulos muistutti aikalailla koivunlehdellä saatavaa väriä. Eli jos järviruo'olla haluaa saada sitä upeaa tummaa vihreää, on käytettävä pelkästään niitä violetin värisiä röyhyjä, jotka eivät siis ole parhaimmillaan kuin muutaman viikon suurinpiirtein heinä-elokuun vaihteessa.

 En pingottanut huivia, kastelin vain ja annoin kuivua. Tuo alareunan resori ikävästi rullautuu ja jos se kovin alkaa häiritä, niin pitänee ottaa uusintakäsittely kovemmalla kädellä. Lopputulos on kyllä muuten ihan kiva. Aika näyttää, että löytääkö huivi kaulaani vai onko se kuitenkin liian hempeä väritykseltään. Toistaiseksi se näyttää kuitenkin raikkaalta!