Kaari

Olen edelleen pystynyt välttämään uusien neulemallien houkutukset ja jatkanut vanhojen suosikkien parissa. Tällä kertaa puikoille pääsi eräs malli Norah Gaughanin jo vuonna 2007 julkaisemasta ensimmäisestä mallivihkosestaan. Gaughanin monissa malleissa on joku aivan uusi "juttu", joku rakenteellinen tai erikoinen mallineuleratkaisu. Tämä malli on muuten aika peruskauraa ja mallin juju on erikseen neulottu lipare, joka kiinnitetään puseron etuhelmaan taskupussiksi.

 Neuloin mallin ohjeesta poiketen yhtenä kappaleena, ensin vartalon pyörönä kainaloihin, sitten hihat samaan pisteeseen ja siitä sitten vain ylöspäin raglankavennuksin. Halusin semmoisen rennon ja kevyen neuleen ja siksi tein sen mohairlangasta. Tiedän kyllä, että odotettavissa on nyppyistä neulepintaa hetken pidon jälkeen, mutta eipä tämä mikään edustusneule tule olemaankaan. Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen eli sain mitä halusin.

Malli: Kaari by Norah Gaughan (ravelry)

Lanka: Novita Rose Mohair, 270g

Puikot: 3,5mm

Olen harrastanut myös vaativia ompelutöitä. Puoli metriä trikoota hurahti vajaassa vartissa mukavaksi tuubikauluriksi.

Prinsessan naapurissa

Eräänä syyspäivänä minulla oli tilaisuus piipahtaa Prinsessan naapurissa, Kellokosken ruukkimiljöössä. Ruukki on perustettu 1795, ja teollisuustoimintaa siellä oli ilmeisesti 1980-luvulle saakka. 1800-luvulla ruukissa valmistettiin mm. nauloja, saranoita, hevosenkenkiä, kuokkia, sirppejä ja vasaroita. 1900-luvulla siellä tuotannossa oli mm. maitotonkkia ja muita meijeriastioita. Nykyiset ruukin alueen rakennukset ovat peräisin 1890-1930-luvuilta, sillä tulipalo on tuhonnut lähes kaikki puiset tehdasrakennukset. Tällä hetkellä tiloissa on vuokralla erilaisia yrityksiä ja yhteisöjä.

Satunnaisen ohikulkijan silmissä alue oli kiehtova. Paljon karhean kaunista kuvattavaa, tiilipintaa ja mystisen näköisiä vekottimia. Mutta aika hiljaiselta siellä kuitenkin näytti. Kehittämisen paikka?

 

 

PS. Kiitos Herkulle ja Koukulle! Olemme iloisia tunnustuksesta!

Langanloppuja

Juuri sitä oikeaa syysneuleinspiraatiota odotellessa penkaisin lankakaappiani ja päätin tehdä joistakin lankakerien lopuista selvää. Viluvarpaat saivat lisää lämmikettä.

Malli: Nola's knitted slippers

Lanka: Istex Lett-Lopi (jämät tästä)

Mukava malli, jossa kokoa on helppo säätää. Lanka ei ollut aivan niin paksua, kuin ohje olisi vaatinut, mutta jalkaan kokeilemalla ja kerroksia lisäämällä sain aivan passelit tossukat. Näitä teen taatusti lisää, jotenkin hurmaavan sympaattiset!

Perussukat ohuiden sukkalankojen lopuista, jotka eivät kyllä yksistä sukista juuri vähentyneet...

Säilöntää

Naapurustossa asuu hyviä ihmisiä. (Varmaan täällä asuu myös ei-niin-hyviä, mutta niistä ei nyt sen enempää.) Ne hyvät ovat lahjoneet meitä kaikenlaisilla luonnonantimilla. Eräänä päivänä pihallemme tuotiin kurpitsa, oikein auton peräkärryllä. Ihan niin suuri se ei ollut, että kärry olisi ollut ainoastaan sitä varten, mutta siinä se kuitenkin tuli. Mahtava kurpitsa! Moista lahjaa en ollutkaan ennen saanut ja pitihän sitä tovi pyöritellä ennenkuin aloin hommiin. Nyt pakkasessa on rasiatolkulla ihanaa samettista kurpitsasosetta, josta aikanaan tulee kurpitsakeittoa. (Vinkvink: vanhan ajan metallinen jäätelökauha on hyvä apuväline kurpitsan käsittelyssä: sillä on helppo poistaa ytimessä oleva höttö.)

Omenoitakin olemme saaneet. Niitä säilöimme kuivaamalla. Siinä hommassa juustohöylä on aivan pistämätön. Höylällä vedellään omenat siivuiksi ja kiertoilmauuniin kuivumaan. Tulee aivan mahtavia omenasipsejä! Maistuvat sellaisenaan tai niitä voi pilkkoa vaikka myslin sekaan. Nam.

Eikä siinä vielä kaikki. Yhtenä iltana meille tuotiin kassillinen valmiiksi perattuja mustia torvisieniä. Ja taas  kiertoilmauuni hurisi.  Kaikki eivät uunin mahtuneet, niistä syntyy vielä tänään sienilasagne. Kaunis kiitos naapureille!

-----------------------

 

Jotain uutta

Neuloja on entinen. Jotain uutta voi kuvasta silti bongata.

Nimittäin kulmikkaat sukkapuikot! Nämä ovat varmaan jo monelle tutut ja kenties sukkapuikkorintamalle on ilmestynyt jo jotain vieläkin uudempaa ja eksoottisempaa, mutta minulle nuo ovat uusinta uutta. Tähän asti olen sukkani neulonut ihan tavallisilla bambuisilla sukkapuikoilla, en ole edes pyöröpuikkoa sukkien neulonnassa kokeillut. Bambuisiinkin siirryin ihan vain mieheni hartaasta toiveesta saada sitä kilinää vähän hiljenemään... Ensikokeilun jälkeen voin kyllä sanoa, että taidan kyllä jatkossakin näitä kulmikkaita vesseleitä käyttää ja vaikka metalliset ovatkin, niin kilinäkään ei ole häiritsevä. Neulon yleensä aika löysää pintaa mutta näillä puikoilla tiukemman käsialan saaminen ei ole mahdottomuus. En tiedä, onko toisilla samanlaisia kokemuksia?

Puikkosten neitsytmatka suuntautui kuitenkin vähän muualle kuin sukkien pariin. Ilmojen viilettyä iski akuutti sormikkaiden tarve ja neuloin jo kertaalleen testaamani mallin, koska jo silloin ihastuin sormikkaiden istuvuuteen ja mukavan pitkiin ranteisiin.

Malli: Knotty gloves by Julia Mueller (ravelry)

Lanka: Louet Gems Fingering weight, 65g

Puikot: 2,25mm

Parempi myöhään

Uusia ja toinen toistaan neulottavampia neulemalleja putkahtelee jatkuvasti maailmaan ja etenkin näin syksyisin on suorastaan runsaudenpula. Vaan mitä tekeekään tämä neuloja? Neuloo ikivanhan mallin, jonka jo kaikki muut ovat neuloneet. Toisaalta, joskushan sitä jonoa on purettava ja tämä neule on ollut neulottavien jonossa siitä asti kun siihen ensimmäisen kerran törmäsin.

Malli: Thermal by Laura Chau, Knitty Winter 2006

Lanka: Ohut Pirkkalanka, 300g

Puikot: 2,5mm

Malli on kyllä mukavan rento ja joustava, toivottavasti pysyy kuitenkin jatkossa kuosissaan. Pirkkalangasta löytynyt suosikkivihreäkin sopii siihen oivallisesti. Sen verran tein muutoksia ohjeeseen, että neuloin hihat ylhäältä alaspäin pyörönä. Olen lukenut useammankin kamppailleen hihan pyöriön istuvuuden kanssa, ja tällä menetelmällä sain kyllä kertalinttuulla istuvat hihat. Ravelryssä on Thermalin tehneet tai sitä tekemässä yhteensä 942 neulojaa... että varsin suosittu malli siis maailmanlaajuisesti!

Sieniaikaan

Eilen illalla, kun aurinko alkoi laskea, lähdin tarkastamaan herkkutattipaikkani. Hirvikärpästen seassa jonkin aikaa käyskentelin ja löysin etsimäni. Hieman sivummalla kuvan paikasta kasvaa myös koivuja ja niiden alta löytyi koivunpunikkitatteja. Tänä aamuna tekaisin syksyn ensimmäisen sienipiirakan, joka oli yhtä herkullista kuin joka syksy.

Maistuva sienipiirakka

Pohja:

150g rasvaa

2,5dl vehnäjauhoja

1 dl juustoraastetta

3rkl kylmää vettä

Päälle:

reilu kourallinen pilkottuja tatteja tai muita sieniä

pari sipulia

2dl ruokakermaa

1 muna

juustoraastetta

maun mukaan mausteita

(itse lisäsin päälle vielä mozzarellasiivuja sekä muutaman kirsikkatomaatin)

Kuivat aineet nypitään rasvan sekaan ja lopuksi lisätään vesi. Pohjaa paistetaan 200 asteessa noin 10 minuuttia. Sienet pyöräytetään pannulla että neste irtoaa niistä. Lisätään vähän rasvaa ja sipulit. Seos lisätään esipaistetun pohjan päälle. Muna ja juustoraaste sekoitetaan kermaan ja lisätään pinnalle. Jatketaan paistamista vielä noin 20 minuuttia.

Tarpeellista tavaraa

Vaikka tänään on lämpötilan ennustettu kipuavan vielä sinne kolmenkympin hujakoille, olen jo aistinut syksyn lähenevän monella tapaa. Aamukaste kestää pidempään, ensimmäiset hirvikärpäset ovat ilmaantuneet metsiin, puolukat punertaa jo mukavasti ja sieniäkin alkaa olla paikoin poimittavaksi saakka. Ja minä neulon villasukkia. Testasin 7veljeksen syksyn uutuusväriä, joka on luonnossa petroolinvärinen, muttei kuvassa toistu aivan oikein. Mallina olivat vanhat tutut Log cabin sukat Handknit holidays -kirjasta.

Keittiöremontissa vaihdoimme vanhan lattialietemme induktiokeittotasoon. Jo ennen remonttia testasin vanhojen kattiloidemme käyttökelpoisuutta jääkaappimagneetilla ja totesin, että kattilat menevät kaikki vaihtoon. Testailin myös rakkaudella haalimieni retrokattiloiden toimivuutta ja koska niihin magneetti suorastaan imaisi itsensä kiinni, niin päätin että tähän asti koristeena olleet kaunokaiset pääsevät uudessa keittiössämme tositoimiin! Ja hyvin ovat kyllä toimineetkin, paitsi että ruuat kyllä tarttuvat helpommin niissä pohjaan kiinni. Mutta ainakin ruuanlaitto on ilo silmälle :)

Tämä Raija Uosikkisen Primavera-emalikattila on ollut minulla vuosikaudet. Nyt vasta tutkin sitä tarkemmin ja se on sisältä lähes iskemättömässä kunnossa. Juuri sopivan kokoinen kattila uusien perunoiden keittelyyn! Jo aiemmin esittelemäni kauniit kattilat ovat myös päässeet  käyttöön, joten kaupasta ei tarvinnut hakea kuin uusi paistinpannu. Myös kirppikseltä vuosia sitten  löytynyt leipälaatikko pääsi kaapin kätköistä esille.

Toiveiden rasia

Lomapäivä Fiskarsissa. Yllättävän paljon siellä riittää nähtävää, varsinkin jos poikkeaa muuallekin kuin pääväylälle. Makeimmat houkutukset olivat tällä kertaa kuitenkin siellä pääväylällä. Ihania suklaajuttuja + kahvia. Minä valitsin lautaselleni mintun ja appelsiinin makuiset praliinit sekä savustetulla suolalla maustetun elämyksen. Neljättä en enää muista, oli ilmeisesti niin tajunnan räjäyttävä.

 Kaikki ei Fiskarsissakaan ole romanttista ja idyllistä. Mutta sympaattista kyllä.

Keramiikasta ja puurakentamisesta kiinnostuineille suosittelen tutustumista Karin Widnäsin studioon. Kaunis koti ja mielenkiintoinen näyttely, joka oli siis hänen kotonaan. Olimme ainoat kävijät juuri tuolla hetkellä, joten saimme henkilökohtaisen opastuksen. Enkä tietenkään voinut vastustaa tätä pientä esinettä, josta olen haaveillut jo kauan.

Toiverasia. Toiveita on jonossa, minkähän niistä laittaisi ensimmäisenä rasiaan. Erään sanonnan mukaan pitää varoa mitä toivoo, se saattaa vaikka toteutua.

Perusasioita

Ennätyskuuma kesä alkaa olla takanapäin. Ainakin siinä mielessä, että lomat on pidetty ja ajatukset alkaa siirtymään jo syksyä kohti. Töissä pääsen/joudun opettelemaan uusia taitoja ja siitä seuraavat perhoset vatsanpohjassa tuovat mieleen lapsuuden lähestyvät koulujen alkamiset elokuussa. Kesälomaani olen kyllä tyytyväinen, ehdin tekemään monenlaista, vaikka toisaalta en tehnyt juuri mitään. Missään kauempana en käynyt vaan kotoilin ihan sydämeni kyllyydestä! Olen kaivellut villalangat esille, ja aloittanut jo monta vuotta jonossa olleen Thermalin. Neuloin myös mieheni kaverin jo viime vuonna tilaamat kynsikkäät. Kyllä se tästä taas arki alkaa rullaamaan!