Mulle kans!

Epäilevä kainuulaisluonteeni lienee syy siihen, etten ole ensimmäisenä tunkemassa itseäni mihinkään. Silmäni alkavat vasta pikkuhiljaa tottumaan haaremihousuihin, jotka ovat jo kotvasen olleet muotia. Itse muistan vain ne kuparinruskeat joita pidin, kun pääsin ripille vuonna nakki ja makkara. Että ei trendinharjalla ratsasteta täällä, ei. Tämän aasinsillan kautta esittelenkin uusimman tekeleeni, uusinta uutta suoraan Nastilasta:

Malli: Lacy Baktus by Terhi Montonen

Lanka: Kollage Riveting (on muuten tehty kierrätetyistä farkuista ja oli etukäteismielikuvaani paljon pehmoisempaa ja miellyttävämpää)

Farkkujen kierrätyksestä puheenollen. Ostin uusimman Viron Käsityö -lehden ja siinä oli aivan iiihanan farkkumekon ohje. Tai no, ohje ja ohje. Missään ei kerrota, kuinka farkkutilkut oli mekkoon yhdistetty, kuvasta katsoen ne oli vielä tikattu jotenkin päältäpäin. Noo, sen verran nyt minäkin osaan ompeluohjeita soveltaa, mutta taskuun tökkäsi. Kuvassa tuolla mallilla on kätönen selvästi taskussa, mutta ohjeessa saati kaavassa ei ole mitään taskuun viittaavaa. Että jos joku on keksinyt tuohon taskumysteeriin ratkaisun niin saapi hihkaista. Ja kaiken kruunaa ohjeen viimeinen lause: Päärmää mekon alareuna. Nii-in. Näkyy olevan.

Ympyrä

Kipeä peukalo vaivaa edelleen neulojaa. Voi kehno. Pienimuotoisia kokeiluja käsitöiden pariin olen kuitenkin tehnyt. Joku aika sitten paikallisessa lankakaupassa silmaan sattui pirtsakan väristä trikookudetta ja pakkohan sitä oli tilata.  Sain sitä n. 700 g ja aloin virkata ympyrää. (Kuulostaa muuten aika hoopolta tuo ympyrän virkkaaminen...ja sitähän se vähän onkin, mutta minä pidän yksinkertaisista asioista.)  Ihme ja kumma, peukku ei virkkaamisesta ottanut nokkiinsa, vaikka kude oli aika raskasta työstettävää. 700 g riitti pikkuiseen vessan tai vaatehuoneen mattoon.

Olen tyytyväinen tuotokseen (paitsi hieman isompi olisi parempi.) Matto on ihanan pehmeä, mutta kuitenkin topakka. Kudetta on tulossa lisää harmaana, suunnitteilla on mm. isoon lattiatyynyyn päällinen.

Pitkästä aikaa myös kirppislöytöjä. Tämä kahvimyllyn toi siippa rapakon takaa. Sinnekin on laman aikana ilmaantunut kirppiksiä kuin sieniä sateella. Upea löytö tämä mylly ja sopii kahvinrakastajien keittiön seinälle aika kivasti.

Hedelmätaulu ja keittötölkki ovat kirppikseltä ihan kotimaasta. Noiden keittiötölkkienkin hinnat ovat viime aikoina kivunneet pilviin, mutta onneksi joskus käy lykky ja ehjä yksilö tulee vastaan parilla eurolla.

Kerran viel'

Mihinpä sitä raidoistaan pääsisi... Olen jo varmaan seonnut laskuissa näiden raitasukkien suhteen, mutta kyllä  kokonaismäärä alkaa kymmentä paria lähestymään. Raitaa on alkanut ilmestyä muidenkin ruumiinosieni peitoksi kuin vain jalkojen, että kaipa mä jotain raitabuumia elelen täällä. Näyttipä raitaa olevan tarjolla myös vaatekaupoissa, joten mikään uranuurtaja en ole vaan vissiin enemmänkin muodinorja. Lankana on jälleen Drops Delight. Yhtään raitasukkaa en ole itse vielä pitänyt, joten en voi langan kestävyydestä sanoa juuta enkä jaata.

Eikä neulekuvia ilman kissaa, tälläkään kertaa. Taustalla on muuten kotimme tämän talven ehdoton sydän, nimittäin uskollinen hellamme, joka on paukkupakkasien aikana antanut pehmeää lisälämpöä taloomme.

Toiset sukat ovatkin sitten vaihtelun vuoksi erilaiset. Malli on Anastasia, jonka ohjeen ilmaiseksi  tarjoilee Pepperknit täällä. Lankana näissä on Punta yarnsin Merisock hand painted,  joka oli mukava uusi tuttavuus. Värivaihtelu oli langassa melko hillittyä ja sukkamallissa olevat reikärivit pääsevät oikeuksiinsa. Sukat ovat siis toistensa peilikuvaksi neulotut, sehän ei noista kuvista käy ilmi. Sen sijaan alimmassa kuvassa lähennellään karvavääpelimme intiimialueiden paljastumista. Pahoitteluni.

Acer cardigan

Toivoin joululahjaksi paria neuleohjetta, joita olin pidempään ravelryssä ihastellut. Joulupukki toteutti toiveeni. Acer cardigan on minusta tyylikäs ja yksinkertainen villatakki, jossa on vahvaa lempineulepotentiaalia. Pitkään mietiskelin, että mistä langasta sen tekisin, jotenkin näin sen sieluni silmin melko neutraalista luonnonvärisestä langasta toteutettuna. Vaatekaappini perukoilla muistin olevan yhden liian suuren ja siksi käyttämättömän neuleen, jonka väristä kuitenkin pidin. Purin sen ja sitten minulla olikin langat valmiina aloitukseen. Lanka on muistaakseni vuonna 2000 ostettua Novitan Nalle-lankaa. Silloin värikartassa on ollut tuommoinen kaksivärinen meleerattu lanka, jossa yhdistyy luonnonvalkea ja hieman vihertävä säie. Kauempaa valmiin neuleen yleisväri on kuitenkin harmahtava.

Malli: Acer cardigan by Amy Christoffers (ravelryssä)

Lanka: Novita Nalle, 300g

Puikot: 3mm

Empä nyt oikein muuta voi sanoa, kuin että oikessa olin ja lempineule tästä tuli ehdottomasti! Ohje oli selkeä ja mallineule helposti muistettava. Nyt suunnittelen jo seuraavaa ja siitä tulee ehdottomasti vihreä :)

Mietteitä

Helmikuukin on kääntymässä lopuilleen. Kevät on jo mielessä. Oli suorastaan pakko ostaa kimppu kirkkaan keltaisia tulppaaneja. Kaupassa ne olivat vielä kauniisti supussa, mutta kun toin ne kotiin ja laitoin maljakkoon, ne suorastaan räjähtivät auki. Nättejähän ne ovat noinkin, mutta olin mielessäni ajatellut avautumista hieman hitaammaksi prosessiksi.

Neulominen on ollut täällä Tyttilässä totaalisesti tauolla melkein parisen kuukautta. Sitkeä kipu oikean peukalon tyvessä on vaivannut koko alkuvuoden. Välillä peukku on oireeton, mutta neulomista se ei kestä. Pahus. Tekeillä on kaksikin mukavaa projektia, saa nähdä milloin ne valmistuvat. Jotten aivan vieroitu käsitöistä, kaivelin ompelukoneen esille ja tekaisin vanhanajan pannumyssyn. Sille on jo pitkään ollut tarvetta taloudessamme, jossa kahvi keitetään mutteripannulla ja kuuma kahvimaito tarjoillaan omasta pannustaan, jossa tietysti heti jäähtyy. Pannumyssy ihan oikeasti toimii ja sanstsikupillisestakin saa nauttia kuumana.
 

Amaryllis vetelee viimeisiään. Oikeastaan se aika kaunis näin.

Pikkumusta

Etsin tammikuun alennusmyynneistä pientä ja yksinkertaista mustaa villatakkia. Eipä sitä silloin tietenkään löydä, kun sitä etsimällä etsii. Hain lankakaupasta pari kerää ohutta sukkalankaa ja ajattelin sitten tekaista sen itse. Noh, tammikuun pimeinä iltoina ei mustan langan neulominen kovin herkkua ollut ja pikkumustan valmistuminen sitten venyikin tänne saakka. Keskeneräinen neule pyöri sohvannurkassa ja milloin missäkin ja taisipa olla kissan ja koiran nukkumapaikkanakin. Valmiille neuleelle pitikin heti tehdä karvapoistokäsittely, mutta nuhjaantunutta pintaa ei tarrarullakaan poista. En ole tästä langasta sukkia neulonut ja empä taida tehdäkään... Jos sukatkin näyttävät pelkän neulomisen jälkeen käytetyiltä nimittäin.

Malli on siis omasta päästä, neulottu ylhäältä alaspäin.

Lanka: Austermann Step Classic, melkein 200g

Puikot: 2,5mm

Kaula-aukon reunassa on kapea 1o1n ribbi, vyötäröllä taas leveämpi. Neuloin oikeat silmukat kiertäen. Hihat on vajaamittaiset. Ihan kiva pikkuneule pidettäväksi mekkojen ja toppien kanssa näin talvella ja miksei toki kesälläkin.

Viljaisaa settiä

Ihastuin Brisingamen-blogista bongaamaani piposeen nimeltään 16 sixteen cable hat. Ohje siihen on ostettavissa täältä, mutta minä menin sieltä, missä aita on matalin, eli tutkailin kuvia ja tein oman versioni. En halunnutkaan piposta kovin löysää mallia ja ihan sopiva siitä tulikin. Lankana koko setissä on Cascade 220 Heathers, johon ihastun hetki hetkeltä vain enemmän. Väri on Straw, vaikkei se kyllä mikään kullankeltainen viljanväri olekaan vaan vähän vihertävä.

Kaulurinkin tein, siihen laitoin mausteeksi Faverollesta jäänyttä vihreää lankaa. Kauluri on Stephen Westin ilmaisohjeella tehty Modish cowl, joka on kyllä superhelppo, mutta silti mielenkiintoinen rakenteensa takia. Ja näköjään postausta ilman Alpo-kissaa on mahdotonta tehdä... :)

Ja että tämä setti olisi täydellinen, niin pitihän ne lapasetkin vielä tehdä. Tässä ovat Tikrun Chevalier-lapaset. Näistä lapasista täytyy sanoa sen verran, että monia lapasmalleja olen aloittanut mutta todennut ne omaan kapeaan käteeni ihan liian leveiksi, mutta nämä lapaset ovat kuin niille tehdyt! Kyllä nyt kelpaa kulkea ulkona haistelemassa kevään merkkejä tässä väriltään yhtenäisessä, mutta muuten aika mielenkiintoisesti kasatussa setissä...

Kevättä ilmassa

Noh, jos ei vielä keleistä sitä huomaakaan,  niin väreistä ainakin! Keväänvihreää alkaa jo tosissaan kaivata jossain vaiheessa talvea, joten tässä sitä sitten olis.

Tytti esittelikin jo huopatossunsa, mutta minäkin olen löytänyt elämäni lämpimimmät kengät! Näissä ei ole vielä palellut kertaakaan, ja se on jo tällaiselta kylmävarpaalta aikamoinen kehu. Kyseessä on siis Merrellin talvisaappaat, jotka minusta muistuttavat hieman modernia lapikasta...

Green Day -säärystimet

Malli: Some cloudy day by Tiny owl knits (ilmainen ravelry-ohje)

Lanka: Ohut Pirkkalanka, noin 100g

Puikot: 2,5mm

Keväiset sukat

Malli on perussukka, yhden kerroksen raidoitus

Lanka: Valkoinen Drops Delight ja Vihreän kirjava Zauberball

Parasta pitkiin aikoihin

Raitaa pukkaa muihinkin asusteisiin kuin vain sukkiin. Olen muutaman kaulurintapaisen tehnyt jo aiemmin, mutta ei niistä ole käyttövaatetta tullut. Jotenkin sen kaulurin tulee olla tarpeeksi "tiukka" tai siis niin lähellä kaulaa, ettei tuuli pääse alle puhaltelemaan. Sitten sen tulee olla tarpeeksi laaja myös pystysuunnassa, ettei se strategisesti tärkeä paikka kaulurin ja puseron välissä jää paljaaksi. Tämä kauluri  täyttää nämä vaatimukset ja on lisäksi mainion näköinenkin!

Malli: Stripes to keep me warm by Hanna Leväniemi (ilmainen ravelry-ohje)

Lanka: Valkoinen Drops Fabel 60g sekä vihreän kirjavaa Utunan huivilankaa (samaista mitä oli tässä neuleessa) noin 40g

Puikot: 2,5mm

Kauluksesta tein hieman matalamman kuin ohjeessa, koskapa ohuemmasta langasta johtuen se on myös hieman kapeampi kuin ohjeessa. En siis ajatellutkaan käyttäväni kaulusta pään ylle vedettynä, vaan halusin sen olevan tyköistuvampi kaulalta. Nyt kun sitä on noin 20cm, niin se ruttaantuu juuri sopivasti leuan alle lämmittämään. Tein pienen halkion yläreunaan, jonka kiinnitin napeilla. Tämän idean apinoin ravelrysta joltakulta neulojalta. Kauluri tehdään siis ylhäältä alas ja hartioita varten levennetään kahdella kerroksella. Toiseen levennyskerrokseen en tehnyt lisäsilmukoita ihan niin tiuhaan kuin ohjeessa, koskapa hartiani eivät ole mallia "ladon ovi". Tämä tekniikka yhdistettynä korkeaan sileällä neuleella tehtyyn kaulukseen jäi kyllä mieleeni kaihertamaan. Että joskohan sitä ihan kokonaisen puseron tekisi näin...? Kaapissani olisi eräältä ystävältäni saatuja kasviväreillä värjättyjä ohuita Pirkka-lankoja, niistä voisi kenties kokeilla.

Jonossa

Taisi olla ensimmäinen kerta kun olin kenkien jonotuslistalla. Olin lähes varma että jonotus ei edes tuota tulosta. Mutta kappas vaan, tässä yhtenä päivänä puhelin soi ja kenkien ilmoitettiin saapuneen. Ja nyt minulla on NE!

Kyseessä eivät ole Manolo Blahnikit eikä UGGit , vaan supisuomalaiset vinkkelit. Jo viime talven pakkasilla niistä haaveilin, mutta silloin en saanut itseäni liikeelle asian suhteen. Nyt havahduin loppuvuodesta, kun pakkasputki alkoi. Silloin oli jo myöhäistä. Joka paikassa myytiin ei oota. Aleksanterinkadun Haloselle sentään ottivat jonoon. Ja jonotus kannatti. Arvokkaat olivat, mutta mielelläni maksan suomalaisesta tuotteesta jonka uskon ja toivon olevan laadukas (ja ikuinen).

Onhan ne hassut. Mutta lämpimät, se on tärkeintä. Pakkasaamuina postinhakureissulla ne ovat aivan lyömättömät. Kaupunkikelpoisetkin ne on yhdistettynä esim. pillifarkkuihin. Toppavermeiden kanssa ne ovat enemmänkin Landelooks-kamaa. (Landelooks on ihana uusi tyyliblogi, kannattaa tutustua.) Nyt toivon vielä muutamia pakkaspäivä, jotta voin tepastella vinkkeleissäni. Sitten saisi kevät alkaa tulla.