Rendez-vous

Siskosten jo perinteeksi muodostunut euroviisuhuumaviikonloppu vietettiin tänä vuonna täällä Nastilassa. Viisukatsomoon varustauduttiin perinteisin metodein, eli tulostamalla Ylen euroviisusivustolta valmiit arvostelulomakkeet sekä valmistamalla ihan liikaa syömistä. Näpräsimme mm kevään muotipaakkelsseja cake popseja eli kakkutikkareita. Niistä tuli kyllä ihan maukkaita. Itse viisuissa finaaliin päässeistä esityksistä korostui suuri balladien määrä ja se että yhtään vaatteiden vähentämistä/ vaihtoa ei show-numeroissa tällä kertaa nähty. Onko euroviisut vähän kesyyntymässä? Mielenkiinnolla odotamme ensi vuotta ja luvattua down-shiftausta viisujen kustannuksissa. Ensi vuonna Tukholmassa on kuulemma pienemmät ja kodikkaammat viisut.

Edellisellä viikolla ompelin vanhoista farkuista leikkaamistani paloista hameen. Ensin tein paloista "kankaan", josta leikkasin kaavojen mukaan perushameen osaset ja ompelin ne sitten yhteen. Yksistä farkuista ratkoin takataskun irti ja sen mallailin sopivaan kohtaan hameen etupuolelle. Saumoista tuli yllättävänkin siistit, silitin saumat tarkkaan joten ne eivät pullota taikka kiemurtele. Varsin kiva tuli! Hame taitaa päästä muutaman viikon kuluttua katselemaan vähän maailmaa, sillä Pariisin matka odottaa...

Pommitusta

Muistatteko vielä nämä? Nyt ne ovat valmiit ja käytössä ystävien keittiössä. Huh, aikaa kyllä meni, mutta eipä harrastus saa mennäkään liian vakavaksi, muuten siitä menee ilo. Tuoleja oli yhteensä kolme, mutta kolmas oli kuvaushetkellä jo autossa menossa. Kyllä siitäkin ihan nätti tuli.

Kevään ihanimmat pommit ovat tässä: Siemenpommit. Ne ovat rauhanomaisia pommeja täynnä kukkaenergiaa. Ne ovat palloja, jotka on tehty savesta, siemenistä, pippurista ja maasta. Ostin omat pommini Vihreän talon avoimesta puutarhasta ja aion kylvää niitä oman pihan lisäksi työmatkan varrelle johonkin sopivaan kohtaan, missä voin kesän aikana seurata kasvun ihmettä.

Ja loppuun pakollinen valkovuokkokuva. Kuvaajana tällä kertaa kummipoika 6-vee, joka myös poimi kimpun.

 

Kesä tulee - olen valmis!

Tänä aamuna, kun avasin ulko-oven, nenääni tulvahti yöllisen sateen jälkeen selvä hiirenkorvien tuoksu. Maisemakin oli jotenkin muuttunut vihreämmäksi, varsinkin kun vertaa näihin eilen otettuihin kuviin. Kuvaustuokion syynä oli uusi valloittava villatakkini, jota varten piti pynttäytyä oikein kellomekkoon. Talvenkalpea iho ei ehkä ole paras vaihtoehto tätä mehevää keltaista vasten, mutta näillä mennään mitä annettu on.

Kaapissani on jo vuosia lojunut tästä Dropsin Paris -langasta neulottu villatakki, jota ei ole tullut pidettyä. Purin sen ja neuloin siitä tämän lyhyen, juurikin mekkojen kanssa pidettäväksi tarkoitetun villatakin. Villis neulotaan ylhäältä alas ja kappaleen reunoihin tulee hillittyä pitsikuviota, joka antaa ripauksen naisellisuutta muuten varsin yksinkertaiseen malliin. Niin jos ihmettelette, että ompas oudon isot hartiat, niin ekstrapullotus johtuu alla olevasta vintagemekosta (löytö huuto.netistä), jossa olkapäillä on isohkot rusetit. Aion ratkoa rusetit pois, sillä vaikka kello- ja kukkamekoista nykyään tykkäänkin, niin rusetteihin vedän toistaiseksi rajan.

Malli: Miette by Andi Satterlund

Lanka: Drops Paris, 320g

Puikot: 4 mm

Taustalla näkyy uusi keltainen mummupyöräni :)

Kevätpörriäinen

Tai joku muu neuleitten viimeistelyyn innostava viiraus iski ja päättelin muutamia pikkutöitä, joita on kevään mittaan valmistunut. Sitten vain iltakävelylle viereiselle vanhalle hautuumaalle ja kuvia räpsimään.

Lailan sukkia (Malli: Laila's socks, Nancy Bush) olen neulonut yhden parin jo aiemmin mutta on nämä vaan niin täydelliset, että helposti menee tämänkin jälkeen vielä useampi pari, eri väreissä tottakai. Tässä on nyt hillityt harmaa-valkoiset Dropsin Fabelista.

Nää ruskeat sukat olis Wendy Johnsonin Rosebud socks, mutta ruusunnuppua ei tuo väri kyllä tuo mieleen. Ennemmin voisivat olla vaikka Rouskusukat.

Joskus talvella pahimmassa neuleahdistuksessa aloitin BC Garnin Allinosta simppeliä rinkulahuivia, jonka sain nyt jopa loppuun saakka neulottua. Lankaa olisi saanut olla vielä se kolmaskin kerä, niin rinkulasta olisi tullut vähän runsaampi mutta hyvä näinkin. Malli on tähän Looped loop.

Kolme päivää irrallaan

Männä viikolla teimme taas siipan kanssa kolmen päivän irtioton. Ne ovat sitten mukavia, vaikka välillä tuli vettä niskaan ja villatakki olisi ollut tarpeen. Mutta en valita! Kaupunkikohde oli tutustumisen arvoinen ja juuri sopiva kolmen päivän visiitille. Kaupungin keskustan pystyi ottamaan kävellen haltuun hyvin ja jos väsytti, kolme ilmaista bussilinjaa vei matkailijaa eteenpäin (vink vink Helsinki). Kolmeen päivää mahtui myös junareissu läheiseen kylään. Matka kesti tunnin, jonka aikana juna puuskutti mäen rinnettä ylöspäin. Junasta olikin aivan mahtavat maisemat: vihreitä laitumia, nummia, kiviaitoja ja lukematon määrä lampaita! Paluumatka sujui vauhdikkaasti junan lasketellessa vapaalla alaspäin. Varmaan jo arvaattekin ainakin maan, missä olimme. Lisäpointsit hänelle joka arvaa kaupungin.

En ole kovin innokas valokuvaaja matkoilla enkä taida olla sitä muutenkaan. Lammasseikkailusta ja upeista maisemista ei siis ole kuvia, mutta kyllä verhoilijan silmä aina bongaa mielenkiintoiset verhoiluideat.

Sattumalta eksähdettiin aivan mielettömään askarteltu-paskartelukauppaan, jossa meinasi henki salpautua. Siellä oli vaikka mitä ja vielä kaikkea muutakin. Koska olen askartelupuuhissakin myöhään herännyt, poimin mukaani peruskamaa: Koristeneuhoja ja washi-teippiä (niidenkin valinnassa tärväytyi aikaa, kun valikoima oli nääs aika valtava...)  Kiva uusi tuttavuus oli Mollie makes -lehti. Sitä aion väijyä Akateemisessa tulevaisuudessakin. Ja kun kerran lampaitakin nähtiin, toki lankaakin piti ostaa.

Seuraavaa irtiottoa jo suunnitellaan!

Kilta

 Ja kuinkas sitten kävikään... Pari reissua on tullut taas kirpputoreilla käytyä ilman että mitään isompaa sattuu silmään mutta niimpäs vain tässä pienellä lähikirppiksellä odotteli Martelan Kilta-tuoli vitosella ottajaansa niin arvaahan tuon. Mukaan se lähti.

Kilta-tuolin on suunnitellut Olli Mannermaa vuonna 1955 toimistotuoliksi Martelalle. Niitä löytyy sekä tämmöisinä nelijalkaisina että yhdellä jalalla varustettuina. Ihailin näitä tuoleja jo entisellä työpaikallani mutta vasta nyt tuli ensimmäinen kirpputorilla vastaan. Ja heti juuri oikean värinenkin (tosin on ne oliivinvihreätkin aika herkkuja). Verhoilu on tuolissa likainen, varsinkin selkänojasta. Yritin verhoilunpuhdistusaineella sitä jo puhdistaakin, mutta ei paljon parantunut, pitää vielä kokeilla kaverin höyrypesurilla. Mutta onneksi perheessä on verhoilija-Tytti, joka auliisti lupasi ottaa tämänkin tuolin verhoilujonoon :) Uskompa, että väri säilyy samana verhoilun jälkeen, sen verran hyvin tämä tuoli meille näyttää sopivan. Ja Alpokin tykkää.

Alpo täyttää tänään 5 vuotta. Onnea Api <3!

Koukussa

Virkkaaminen ei aina ole mitään lastenleikkiä. Esimerkkinä otetaan 3 kg trikookudetta ja 8 mm:n virkkuukoukku ja kokeillaan montako kerrosta pystyy virkkaamaan ilman, että rannetta alkaa polttaa. Kun tuska alkaa, vaihdetaan ote virkkuukoukusta kompelömmäksi, ts. pidellään koukusta yläpuolelta. Kun tätä jatkaa muutaman illan ajan, niin lopulta käsissäsi on uuden uutukainen ja nyt ah-niin-trendikäs virkattu matto. Ohje löytyy tähän mattoon mm. täältä. Matto on tehty pikkueteisemme mittojen mukaan ja väri on valittu uuden ulko-oven mukaan, mutta eteisen pimeydessä en onnistunut valokuvaamisessa kovinkaan hyvin.

 Mutta eipä tässä suinkaan kaikki. Mattoonhan ei mennyt kuin noin 2kg kudetta,joten jäljelle jääneestä melkein jalkapallon kokoisesta kudepallosta oli tehtävä vielä jotain muuta.

 Kori on virkattu aivan omasta päästä. Korkeus on varmaan 60cm, mutta taitoin reunan kaksinkerroin ja näin sain hieman tukevamman korin. Korista pilkistelee uuden, jo aloitetun kesäneuleeni langat... Keltaista siis puikoilla :)

Kerrankin onnistuin kuvaamaan ilman, että jompikumpi karvavääpeleistämme kerkesi paikalle.

Aina on tilaa vielä yhdelle

Pieni talomme on ollut jo pidempään täyskalustettu ja olen ollut sitä mieltä, että jos jotain uutta hankitaan niin toisesta päästä kalusteita pitää alkaa kantamaan ulos. Mutta kun kirppiksellä odottaa ostajaansa toinen toistaan ihanampia huonekaluja, niin minkäs sitä itselleen mahtaa...

 Tämä valtaistuin tuli oikeastaan tarpeeseenkin, vanha tietokonepöydän tuolimme hajosi ja olemme istuneet kovalla keittiöntuolilla siitä saakka. Kaunotar on punainen ja hurmaavasti kolhiintunut ja todella hyvä istua!

Tämän lipaston kyljessä taas olisi aivan hyvin voinut lukea oma nimeni, niin täydellisen sopiva se on meille. Tämän tieltä varastoon lepäämään joutui yksi pikkupöytä, mutta onhan lipasto nyt paljon kätevämpi kun siinä voi tavaraakin säilyttää. Ensisilmäyksellä  ajattelin että onko joku tämän lipaston itse tehnyt tai tuunannut, mutta hintalappu kertoi että lipasto on Pentikin kierrätysmännystä valmistettu huonekalu. Ihan rouhea se kyllä on.

 Lopuksi vilautus ulko-oven pielestä. Peltisen varoituskyltin löysin jo viime keväänä Metsänkylän navetasta, mutta vasta nyt saimme sen kiinnitettyä paikoilleen.

Olivia - miten aina ei voi onnistua

Hyvää lankalauantaita, tuota neulojillekin niin sopivaa juhlapäivää!

 Mikähän siinä on, että jotkut neuleprojektit eivät nyt vain kerta kaikkiaan synny onnellisten tähtien alla? Vaikka sinulla on edessäsi ihanan neulemallin ohje ja kätösissäsi unelmanpehmeää lankaa mielivärissäsi, niin ei se vain aina mene niin, että tuloksena olisi uusi mielineuleesi... Nyt kävi juurikin niin. Aloitin tämän neuleen jo joulukuussa, välillä neuloin ja virkkasin muutakin kun jokin tässä nyt vain tökki. Oliko se tieto siitä, että lankaa on vain 2 vyyhtiä, joilla ei tehdä malliin pidempiä hihoja eikä kovin paljon helmaankaan pituutta lisätä? Kenties. Tein tämän nyt kuitenkin valmiiksi nyt, kun ei muutakaan isompaa neuletta ole työn alla. Kuvissa Olivia näyttää ihan hyvältä, mutta omassa päässäni olen neuleelle tuomioni jo antanut.

Valmiissa neuleessa ei oikeastaan ole mitään vikaa mutta yläosasta tuli varsin niukka eikä alle oikeastaan pysty toista puseroa laittamaan, joten sen myötä neuleen käyttömahdollisuudetkin pienenevät. Kastelun ja pingotuksen jälkeen neuleen mitat hieman antoivat periksi ja helmasta tuli aika hyvä.Tosin mahan kohdalle kuivui ihmeellinen vekki, joka toki silottuisi vaikka höyryttämällä. Epäilempä kuitenkin että Olivia pääsee takaisin alkuperäiseen olomuotoonsa, eli langaksi, joten en taida vekistä nyt välittää.

Malli : Turmeric by Veera Välimäki
Lanka: Madelinetosh merino light, väri Olivia 190g
Puikot: 2mm ja 2,5mm

Enemmän torkkuja

Tämän talven kolmas torkkupeitto valmistui ja olen odotellut, että lisääntyykö päivätorkkujen eli tirsojen määrä yhdessä torkkupeittojen määrän lisäyksen kanssa. Ei toistaiseksi. Pikkutirsat töiden jälkeen tekisivät kyllä monesti terää, mutta niillä on taipumus häiritä seuraavan yön uniani, joten olen yrittänyt pärjätä ilman viikolla, mutta viikonloppuisin tulee toisinaan nokoset otettua. Ja ne ovat ylivoimaisesti parhaat silloin, jos on kissa unikaverina.

Peiton malli on Dropsin sivuilta. Hieman sovelsin mallia ja palojen kiinnitystapaa. Ohjeessa koko lappu virkataan kirjavalla langalla ja lopuksi palat yhdistetään virkkaamalla yksivärisellä langalla. Minä tein vain lapun keskiympyrän kirjavalla ja sitten reunimmaisen kerroksen harmaalla, ja virkkasin palat yhteen siinä samalla sen kierroksen aikana. Lopuksi virkkasin yhden kerroksen pylväitä koko hoidon ympäri. Ja tähän kaikkeen meni vain reilu kuukausi! Hommahan alkaa selvästi sujumaan ja virkkaajan itsetuntoni kasvaa kohisten. Peiton koko on kastelun ja venähtämisen jälkeen 150x200cm ja peitto painaa vain vajaat 700g! Palat kun virkataan ohuesta langasta paksulla koukulla, joten lopputulos on varsin ilmava. Harmaata Dropsin fabelia meni 400g ja kirjavaa Delightia (ym keränloppuja) kului alle 300g.

Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen ja testiryhmäkin on todennut peiton sopivan todella hyvin tarkoitukseensa.