Aikamatkalla

Ei kai se ole talo eikä mikään jos ei ole aittapolulla astelevaa ehtoisaa emäntää... No ei ole aittaa eikä polkuakaan mutta 40-luvun Suomi-filmiin kelpaava mekko kylläkin. Pidän jollain kummalla tavalla 40- ja 50-lukujen tyylistä vaikka melko vähän sitä omassa pukeutumisessani hyödynnän, ainakaan lavatanssien ulkopuolella. Halusin ommella itselleni mekon ja kävin käsityölehteni jälleen kerran läpi, kun etsin sopivaa mallia. Lupaavalta vaikuttava mekko löytyikin ja ostin sitä varten oliivinvihertävää pienikuviollista puuvillakangasta. Alkuperäisessä mallissa (SK 2/2008, malli 7) oli kietaisumalliseen yläosaan yhdistetty laskostettu kellomainen alaosa, mutta piirsin alaosan erään kaupasta ostamani mekon mukaan. Hihatkin jätin lopulta pois vaikka niitä mekkoon jo mallailinkin.

 En tiedä. Mekosta tuli kyllä minun ompelemakseni varsin sopiva ja tekemäni modauksetkin onnistuivat hyvin. Mutta kun päähäni oli päässyt mielikuva navettamekosta niin ei se sieltä poistu. Ajatus johtunee tuosta väristä ja kenties mallistakin, mutta voi olla ettei mekko toista kertaa ulkoilemaan pääse.

Tällä kertaa en lannistunutkaan ensimmäisellä yrittämällä vaan laitoin uutta tulille. Löysin toisen kaavan (SK 4/2012, malli 1) ja vaikka makko on lehdessä nimetty kukkamekoksi, kukkia en siihen halunnut. Sopivasti kirpparilla sattui eteen Finlaysonin Elefantti-kuosinen yksinäinen pussilakana ja keltaisena se oli niin pirteä että ajattelin kokeilla. Mallissa on yksinkertainen yläosa, jossa on venepääntie. Alaosa laskostuu kauniisti vyötärölle. Kuvissa minulla on vyötäröllä keltainen vyö, joka kyllä mekoon sopii. Minun piti ompeluvaiheessa lisätä sivusaumoihin taskut mutta en sitten muistanutkaan.

Tästäkin mekosta ensifiilikset oli vähän että teimpä sitten lastentarhan opelle sopivan mekon. Nyt näitä kuvia katsellessa mieli vähän muuttui, kauempaa norsuja tuskin tajuaa norsuiksi vaan yleisvaikutelma on raikas, ihan kuten halusinkin. Siluetti on 50-luvun henkinen, jota voi vielä tyllialushameella korostaa. Tämän tyylisiä mekkoja on paljonkin kauppojen hyllyillä, mutta niissä on yleensä se vika, että ne ovat pitkälle ihmisille aivan liian lyhyitä. Itse tehden saa helman mitan pidettyä rouvasihmiselle säädyllisenä.