Koiramme kantaa esineitä mielellään. Olohuoneessamme on aina eteisestä kannettuja kenkiä useampia ja kenkien määrä on suoraan verrannollinen siihen, että monestiko ulkoa on tultu sisälle, sillä Ilona nappaa aina kengän suuhunsa kun joku tulee. Kanniskeluun sopivat myös omat lelut, sukat, ylipäätänsä kaikki, mitä lattialta vain löytyy. Meistä ihmisistä on kaiketi hauskaa katsella, kun koira kantaa jotain huvittavaa, kuten kumikanaa tai -possua, joten vinkuva kumipossu meillekin kerran ilmaantui. Mutta siinä meni kanniskelun raja. Ilona ei ottanut sitä suuhunsa, ei millään. Luulen, että se johtui possun melko voimakkaasta hajusta ja kenties se tuntuikin iljettävältä suussa, mutta Ilona kantoi sitä vain, jos possun ympärille laittoi sukan taikka jonkun muun kantokahvaksi sopivan jutun. Noh, mitä tekee näppärä käsityöihminen? Sialle villapaidan tietenkin!
Porsaan rustiikkinen jumpperi syntyi virkkaamalla suoraan ruhon ympärille kiinteitä silmukoita. Virkkausta häiritsi ainoastaan se, että kun otusta vahingossa puristi liikaa, ilmoille kajahti valittava siankiljahdus. Vaivannäkö palkittiin välittömästi, sillä nyt Ilona noutaa kumipossuaan ilman mitään ongelmaa! Ja sisäinen neulojanikin oli tyytyväinen, sillä kerrankin tein jotain todelliseen tarpeeseen.
16 kommenttia:
Heh hee! Emme olekaan yksin samanlaisen tilanteen kanssa; meidänkin Otto kantaa kenkiä ja harvemmin leluja ympäri huushollia. Ja kyllä, meiltäkin löytyy tuollainen sika... Aluksi Otto vierasti sitä tai ajattelen, että sen kamalaa röhkimistä mutta siitä huolestä päästiin kun ääninappula irtosi. Villapaitaa sialle ei siis ole tehty mutta niin kivalta näyttää tämä' malli, ettei sitä tiedä, milloin sellainen ilmestyy meidänkin sialle :)
Hieno villapaita sialla! Meillä samanlainen sika on ykkössuosikki leluissa. Sitä ei voi pitää edes esillä kuin valvotusti tai sika pääsisi "hengestään"!
Ihana :D Meilläkin on sama possu, eikä sillä leiki kumpikaan. Pitäisköhän kopioida possun tyyli, josko sitten kelpaisi tytöille!
Hirn! Vai että niin kävi sialle! Onneksi näppärä käsityöimmeinen osasi virkata sialle paidan - kyllä mullekin nyt kelpais.
Voi kun naurattaa tuo possusen villapaita :D Ihana. Näin käy joskus noiden karvaisten, ja muuten lastenkin, kanssa. Omasta mielestä sopiva ei olekaan ollenkaan sopiva. Onneksi tuunauksesi onnistui!
Hihhii, kyllä sai possu pätevän paidan :D
Meidänkään koira ei suostu ottamaan possua suuhunsa. Mun pitää vissiin myös ruveta väsäämään possulle villapaitaa!
Ihan mahtava idea, mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi... :)
Nauran katketakseni täällä. Ties kuinka monetta kertaa.
Sian pusero on saanut vaikutteita luotolaisesta, suomalaisesta perinnepuserosta. Paita tuli todelliseen tarpeeseen...
Täytyy olla jotenkin erityinen luonne, että kestää lemmikillään noi vinkuvat lelut. Tai lapsellaan ääntä päästävät. OP
Hihihi, nauran itteni alas tuolilta pian :D Loistavaa ongelmanratkaisukykyä ja olen vanhasti sitä mieltä, että röhkivä sikä villapaidalla on paljon hassumpi kuin sika ilman villapaitaa.
Hih, ja jospa se ei possuakaan sitten sattuisi kun on tuommoinen villaharniska päällä? :)
Kihihi! Hyvä että siasta saatiin kaveri pienellä garderoobin päivityksellä. :)
Tää on ihan loistava, meillä kans koira pelkäsi aluksi tuommoista sikaa, mutta sitten tappoi sen. Ensin lähti äänet ja lopulta täytteet. Olis varmaan pitänyt älytä tehdä sillekin paita suojaksi.
Hahhah! Osaan eläytyä tähän nyt entistä paremmin, kun meillä on oma koira. Meidän 8-viikkoinen roikale tosin on nyt pahassa järsintäiässä ja jos sen antaa nappailla kenkiä, niistä syntyy tanttarallaa enemmin kuin myöhemmin.
Hehee mikä paita :D
Meillä kanssa toinen spanieli ei ota kumileluja ollenkaan suuhun eikä ne toisenkaan lemppareita ole. Pehmeät ja pörröiset ovat mukavampia suuhun :)
Spanielit! <3
Meidän cockeri kuskaa myös kenkiä, villasukkia ja pikkusukkia (ja pikkareitani,jos käsiinsä saa!) touhukkaana. Ei sentään järsi! :) Ihan turha koettaa tarjota muuta, aitoa sen olla pitää... ;D Mun toinen espadrillo on ollut jo toukokuusta saakka hukassa. Missähän sen jemma on?
Lähetä kommentti