Kirppisten kiertely on vähentynyt taloudessamme dramaattisesti, koska pyrkimys on ennemminkin päästä eroon turhasta tavarasta. Mutta aina ei voi vastustaa, jos kohdalle sattuu ihanuuksia. Reilu viikko sitten hengailimme siipan kanssa Hämeenlinnan Taiteiden yössä, ja osuimme Verkatehtaankujalle, jossa oli maanmainio basaari. Siellä oli käsityöläisiä myymässä tuotteitaan sekä perinteistä kirppismeininkiä. Paras löytö oli kaunis villainen torkkupeitto, jossa toinen puoli oli valkoinen ja toinen tummanharmaa. Ja tadaa - tuota ihanuutta oli 4 metriä! Hinta oli varsin sopuisa, joten peitto lähti matkaan. Se on tarkoitus puolittaa, sitten kumpikin saa oman peiton tai sitten toinen jää odottamaan sopivaa hetkeä vaikkapa päätyäkseen lahjaksi. Mietinnässä on vielä, miten päättelen katkaisukohdat. Yksi vaihtoehto on kanttaus. Ans kattoo ny.
Peiton
myyjä kertoi olevansa kuuluisten eduskunnan torkkupeittojen tekijä. Jos ne peitot ovat yhtä kauniita ja hyvälaatuisia kuin meidän ostoksemme (ja mikseivät olisi), en todellakaan ymmärrä niistä syntynyttä kohua, varsinkin kun tuote on kotimainen.
Herra Harmaakin ymmärtää suomalaisen designin päälle.
Samaiselta basaarilta mukaan tarttui myös Suomen armeijan nahkainen vyölaukku. Ei mitään käsitystä mitä vempainta tuossakin on säilytetty, mutta kivan näköinen ja kauniisti patinoitunut se on.
Pidimme kesällä omankin pihakirppiksen naapurien kanssa. Saimme tavaraa myytyä todella hyvin, mutta tuli sitä takaisinkin päin. Ostimme naapurin kojusta mm. kaksi peiliä. Ne ovat vanhat ja kuluneet, mutta niin sympaattiset. Olisikin halunnut potrettiin mukaan edes yhden kissan, jonka kuvajainen olisi kauniisti heijastunut peilin pinnasta. Mutta ei, kaikki kolme kissaa häipyivät jonnekin vaikka normaalisti ne ovat aina jaloissa pyörimässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti