Kaarnatakki

 Kaipa se on jokasyksyisen pappaneuleen aika. Ihan klassisin malli tämä ei ole, vaan on hieman lyhyempi  kuin aiemmat tekemäni ja ilman taskuja. Olin ostanut jostain Dropsin alesta kasan ruskeaa Fabelia ja aloin nähdä niiden värissä jotain samaa kuin männyn kaarnassa.  Etsiskelin sopivaa pintaneuletta joka lisäisi tuota fiilistä ja mielestäni aika lähelle pääsin.

Takki on neulottu ylhäältä alaspäin ja pintaneuletta on vain vartalossa, hihat ovat sileää neuletta. Pintaneule on niinkin yksinkertainen että neulotaan kolme kerrosta 2o, 1n ja sitten kerros sileää nurjaa (tai siis tuolta pinta näyttää oikealta puolelta katsottuna). Neulos joustaa aika mukavasti ja tuon hieman monivärisen ruskean langan kanssa takista tuli mukavan arkinen pitoneule, joka tuskin jää kaappiin lojumaan.

Papoista vielä sen verran, että minulla on ollut tänä syksynä vähän selkävaivoja ja päätin kokeilla perinteistä menetelmää eli kalevalaista jäsenkorjausta. Mennessä kyllä vähän jänskätti, mutta kun vastassa oli lempeänoloinen pappa, joka jutteli mukavia hoitoa tehdessään, niin kokemuksesta tuli miellyttävä. Tunsin välittömästi hoidon jälkeen saaneeni apua alaselkävaivaani. Olo kyllä siitä vielä kipeytyi uudelleen eli aivan ihmeparantumista ei jäsenkorjaaja saanut aikaan. Olen kuitenkin menossa uudelleen, tuskimpa mikään menetelmä heti tepsii. 

Kaarnatakki, malli omasta päästä

Lanka: Drops Fabel, ruskea, 300g

Puikot: 2,5mm