Nasti kertoikin jo pari postausta taaksepäin neuleiden adoptioprosessista: aina tavatessamme adoptoin häneltä pari pitämättä jäänyttä neuletta tänne Tyttilään ja kokeilen, tulisivatko ne minulla käyttöön. Yleensä tulevat, mutta joskus on jokunen neule palautunut pitovaikeuksien takia takaisin Nastille purettavien neuleiden pinoon.
Viimeisimmän siskoviikonlopun adoptiot olivat raidallinen villatakki Paulie sekä ihana harmaa minimalistinen tunika. Tunikan ainoa miinus olivat 3/4-mittaiset hihat, joiden kanssa en oikein ole sinut. Päätin jatkaa hihat täysimittaisiksi. Kuten kuvasta näkyy, jatkot on tehty eri langasta kuin tunika muuten. Syystä että alkuperäistä lankaa ei ollut enää saatavilla (Rowan Scottish Tweed 4 ply). Tilasin vähän-sinne-päin-lankaa (Rowan Fine Tweed), joka oli aika kivaa ja toimii vaalean harmaan kanssa ihan mukavasti.
Saattaapi olla että teen tunikaan vielä pienen taskun tai pienennän kaula-aukkoa, koska tummaa lankaa jäikin vielä reilusti. Harmaa tunika ja raidallinen Paulie täydentävät mukavasti vaatekaappiani, eivätkä ole palaamassa maitojunalla Nastille :)
Sitten kyökkiasiaa. Keittiön kuivakaappia kaivellessani huomasin, että sieltä löytyy kolmensorttista talkkunaa - tuota suomalaista superfoodia runsaan kuitupitoisuutensa takia. Pusseissa oli savolaista kotitalkkunaa, Kainuun talkkunaa sekä aitoa hämäläistä talkkunajauhoa. Talkkuna on siis paahdettua viljaa tai viljaseosta, jossa mukana voi olla myös esim. hernettä ja joskus myös suolaa. Ilmeisesti käytetty vilja riippuu vähän maakunnasta. Wikipedian mukaan hämäläisessä talkkunassa käytetään kauraa, muualla pääasiassa ohraa. Myös talkkunan paahtoaste ja karkeus vaihtelee talkkunalajeittain.
Talkkunoissa todellakin on eroja, siksi meilläkin on niitä useampaa laatua. Paras puuro tulee kainuulaisesta tai savolaisesta talkkunasta, koska ne ovat selvästi karkeampia ja tummempia hämäläiseen jauhoon verrattuna. Hämäläinen jauho taas sopii oivallisesti toisenlaiseen herkutteluun. Oma suosikkini on annostella kulhoon (turkkilaista) jugurttia, marja-aroniahyytelöä ja runsas keko talkkunajauhoa. Herkkua. Huom! Jos joku talkkunanvalmistaja lukee tämän, otan mielelläni testiin myös muita talkkunalaatuja :)
Talkkunapussien visuaalinen ilme hieman hymyilyttää. Vaikka kyseessä on perinteinen tuote, voisiko ilmettä hieman modernisoida? Se saattaisi tavoittaa uusiakin potentiaalisia kohderyhmiä, mikä ei varmaan olisi valmistajille haitaksi. Vaikka toisaalta, nykyiset etiketit ovat kyllä omalla karulla tavallaan sympaattisiakin. Vai onkohan karuhko ilme sitä aitoutta, millä talkkunaa monesti markkinoidaan...?
Onko muuten Pujoliivin lukijoissa muitakin talkkunan ystäviä? Olisi kiva kuulla, mikä on suosikkisilaatusi ja käyttötapasi.
13 kommenttia:
Tuo keskimäinen talkkunapussi on tuttu, lapsille tuli aikoinaan keitettyä talkkinapuuroa usein, itsekin tykkäsin! Virossa, missä olen kasvanut, tehdään erilaista talkkunaa: ohraa, ruista, vehnää ja hernettä. On aika hienoksi jauhettu ja syödään yleensä piimän/jogurtin tai maidon kera. Sen nimi "kama" saa suomalaisilla hymyn huuleen.
Juu, talkkunan ystäviä löytyy! Eniten tykkään Rantalan talkkunasta, se on sopivan karkeeta ja siinä on kunnolla makua.En oo oikein noiden hienoksi jauhettujen talkkunoiden ystävä.
(Rantalan talakkunan kotisivut tuolla -> http://www.dlc.fi/~kokko/index.htm)
Jenni
Tuo hämäläinen. Siitä aina tiesi, että on kesä ja loma, kun äiti osti pussillisen talkkunaa. Parasta se on viilin ja sokerin kanssa.
No täällä löytyy!
Lapsena vinguimme äitiä tekemään talkkunapuuroa, mutta sitten nyreästi söimme vain voisilmän. Oli se aina yllättävän kirpeää.
Me teemme yleensä hämmästyshuttua: puolukkarahkaa, johon sekoitetaan talkkunaa. Se on järjettömän hyvää.
Meillä syödään jalasjärveläisen Taivalkosken myllyn talkkunaa. Sattuu olemaan lähituote ja sileä rakenne.
Talkkuna, Rantasen talkkunajauhot ovat lapsuudesta tuttu herkku. Piimää, sokeria ja talkkunajauhoja, oli ensimmäinen tapa nauttia. Myöhemmin tutustuin kermavaahto, tuoreet mansikat survottuna ja talkkunajauhot, mikä mahtava makuelämys! Nuorena neitosena mustikkapöperö eli survotut tuoreet mustikat, sokeri ja talkkunajauhot olivay herkkua. Aikuisena olen maistanut myös jotakin toisenlaista talkkunaa, uunissa tehtyjä raemaisempia jauhoja, maku oli ihan erilainen ja tunne suussa myös, mutta hyviä oli nekin!
Minäkin pidän eniten siitä hämäläisestä talkkunajauhosta, ja aina kesän alussa on pakko hankkia pussi ja nauttia piimän ja sokerin kera! Samettihuttu on talkkunajauhoista, rahkasta, kermasta, sokerista ja puolukoista valmistettu jälkiruokaherkku ja älyttömän hyvää:)!
Ihanan näköiset jatkeet. Varmaan sopisi monen materiaalin seuraan. Äitini keitti aina lauantaisin talkkunapuuroa. Minäkin usein. Sopii muuten myös pirtelöihin puolukan kanssa.
Meidän perheessä on talkkunan suhteen rintamalinjat aika jyrkät. Itse hämäläisenä pidän hienojakoisesta, herneillä höystetystä talkkunasta viilin kanssa. Ukkokulta pohjoispohjalaisena on karkeamman talkkunapuuron ystävä. Eivät ole rintamalinjat yli kahdessakymmenessä vuodessa yhtään lientyneet.
Täytyy kyllä myöntää, että tässä suhteessa olen täysin sivistymätön. Maistoin talkkunaa ensimmäisen kerran n. 30-vuotiaana. Siihen asti en oikeasti ollut tiennyt, mitä se on. Ihan ostin vain kaupan hyllyltä jonkun pussin. Kerran ripsautin rahkan päälle ja söin. Maku ei ollut paha, mutta niin outo, ettei lisää tehnyt mieli. Jälkivaikutukset oli varsin mahtavat. Pussin heitin pois sitten joitakin vuosia myöemmin.
Yritän kai tässä kertoa, että minulle eteläsavolaiselle ja eteläkarjalaiset sukujuuret omaavalle koko asia on vähintäänkin etäinen. Oikeasti nyt vasta kuulin, että siitä voi tehdä puuroakin. Pitäisköhän koettaa?
Minna
Oi, talkkuna! Parasta on hämäläinen Reijun tilan talkkuna, jota saa ainakin (tai ehkä jopa ainoastaan) Benjamin Maatilatorilta Iitistä. Parhaimmillaan talkkuna on mustikkamaidossa tai puolukkapiimässä. Talkkunapuuroa maistoin ensimmäisen kerran tänä vuonna, mutta se ei ole ollenkaan mun juttu.
-Tuulis
Itse olen lapsesta asti syönyt Kiikoslaista Niemen talkkunaa. Se on edelleen ainut oikea. Ja aina piiman ja sokerin kanssa. Kokeile sitä jos saat käsiisi! Prismoissa olen ainakin tuota tavannut.
Kiitos kommenteista ja herkullisen kuuloisista talkkunavinkeistä: hämmästyshuttu, mustikkapöperö ja puolukkarahka menevät heti kokeiluun. Nam!
Maaliskuussa 2013 perustimme Keravalla Suomalaisen Talkkunan perinneyhdistys ry:n. Talkkuna oli ollut aikaisemmin järvenpääläisen Maa Elää syystapahtuman teemana pari vuosikymmentä. Toimin tapahtuman puuhamiehenä elkkeelle siirtymiseeni asti. Sydänliiton Timo Ruoko puhui jo vuosia, ettei niin hienoa asiaa kuin talkkunaa pidä päästää unohduksiin.
Nyt on yhdistys valmiina. Tehtävää on paljon ja se on vasta alussa. Omat sivutkin ovat vielä avaamatta. Puheenjohtaja Timo Ruokolle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen tim.ruoko@kolumbus.fi ja allekirjoittaneelle juhani.koivusaari@kerava.fi
Iittiläinen Reijun talkkuna on tosi hyvää kuten sitä on jo näillä palstoilla kehuttukin.
juhani koivusaari Suomalaisen Talkkunan perinneyhdistys ry, varapuheenjohtaja
Lähetä kommentti