Viime vuosina olen suosinut asusteissani keltaista mutta nyt vanha suosikkini vihreä tekee komean paluun. Oliivinvihreä on edelleen se ykkönen, mutta myös kirkas ruohonvihreä tai miksi sitä sävyä nyt kutsuisi, viehättää kovasti. Milloin mahtaa mintunvihreä hiipiä vaatekaappiini... Toivottavasti ei koskaan.
Lehtipipo valmistui Dropsin Alpacasta ja ohje löytyy täältä. Kirjoneulehan on paksumpaa kuin yksivärisenä tehty pipo, joten Alpacastakin neulottuna tämä tuntuu olevan sopivan lämpöinen, ainakin vielä näin syksyllä. Kova tuuli kuitenkin taitaa ujeltaa pipon läpi niin että heilahtaa. Tämä kuten lähes kaikki pipot näyttäisivät paremmalta runsaskutrisemmassa päässä, mutta näillä mennään.
Samansävyisestä Dropsin Nepal-langasta tuli pipolle pariksi lapaset, mallina Eugenia's mittens. Rintapielessä on Neulojien yönä tilaamani hauska rintaneula, jota kannan ylpeydellä :)
9 kommenttia:
Ihanat vihreät! Ja onpa hauska tuo rintakoru, tuommoisenhan voisi kokeilla itsekin väkertää :)
Tuo pipo.. Ai että!! Tuo kuvio, tuo väri. Ihan parhautta. Ohje meni heti muistiin.
Voi, mitä vihreitä! Ihania!
Oh, ihana pipo!
Hienot lapaset, vau :)
En tiedä kumpi on upempi, pipo vai lapaset. Värit ovat hienot!
Ihana tuo lehtikuvio! Mun lempivihreäni on sellainen sammaleenvihreä.
Ihana pipo :) Ja hei, se näyttää upealta päässäsi!
Täydellisen vihreät sävyt, juuri tähän hireään olen nyt niin tykästynyt. Ja niin kauniita muutenkin nämä neuleet.
Lähetä kommentti