Käpysein

Hehkutin edellisessä huivipostauksessani suunnittelijaa, jonka malleissa on sitä jotain. Tässä jutussani on sitten pakko mainita toinen, joka ei tosin ole kotimainen. Amy Christoffers osuu makuuni, myös värimaailmaltaan. Hänen villatakkinsa ovat niin mukavia ja jotenkin kotoisia, kääriytymisneuleiden aatelistoa.

Malli: Pomme de pin ("Männynkäpy") by Amy Christoffers

Lanka: Rowan felted tweed, värissä Clay, menekki 300g

Puikot: 3,5mm

 Aloitin neuleen kaapissani jo kotvasen muhineesta Felted tweedistä, jota oli 7 kerää. Takki tehdään alhaalta ylöspäin ja neule ei ollut vielä lähellekään kainaloissa, kun lankaa oli mennyt jo 3 kerää ja mietin, että tilaanko lankaa lisää yhden vai kaksi kerää. Päätin kuitenkin vielä odotella, että edistyn pidemmälle. Ihan fiksu päätös, sillä loppujen lopuksi lankaa jäi kokonainen kerä. Tuon langan riittoisuutta ei voi kuin ihmetellä! Langan värin myyntinimi oli clay eli savi, ja sitä intopiukkana tilasin mutta täytyy myöntää, että hieman petyin kun langan tweed-pilkut olivatkin sinisiä, eli itselleni aika vierasta väriä. Onnekseni valmiista neulepinnasta ei sinistä juuri erota.

 Huomaatteko jotain jännää hihoissa? Tarkkaavaisimmat varmaan hoksasivat heti, että hihoissa mallineule on ylösalaisin. Eikä ihme, sillä neuloin ne ohjeesta poiketen ylhäältä alaspäin. Olen huomannut, että poimimalla silmukat kädenteiltä ja neulomalla lyhennettyjä kerroksia, saan hyvin istuvat hihat ilman jännitystä. Menetelmä on neuvottu ainakin Wendy Bernardin Custom knits -kirjassa, josta minä olen sen käyttööni omaksunut. Täältä löytyy esittelyvideo kirjasta, joka on jokaiselle puseroiden neulomista rakastavalle opettavaista luettavaa.

Puseron mallineule oli helppo, jonka oppi samantien ulkoa. Mitään muotoiluja takissa ei ole, luodaan vain silmukat ja posotellaan menemään. Hihatkin ovat samanlevyinen pötkö alhaalta ylös saakka ( tai tässä tapauksessa siis ylhäältä alas asti). Ainoa erikoisuus ja tämän neuleen juttu onkin tuolla niskassa. Etukappaleella päätetään hartioilla puolet silmukoista mutta melko leveällä kaistaleella jatketaan neulomista ja kummankin etukappaleen kaisteleet  yhdistetään niskassa. Tuosta muodostuu ikäänkuin kaulus, joka tuo mukavaa lisälämpöä vilukissoille. Kaiken kaikkiaan mieluinen projekti ja keveä lopputulos!