Irtiotto

Kolmen päivän irtiotto arjesta:

• matka sen verran kauas että tarvitaan matkalaukku
• kuitenkin niin lähelle että yhdellä matkalaukulla pärjää
• pitkiä yöunia hotellin hohtavissa valkeissa lakanoissa - ilman että kissa herättää klo 5.00
• hengailua ja suunnistamista kartan kanssa, päämäärällä ei niin väliä
• pitkiä aamu-, päivä- ja iltapäiväkahvitteluja kahviloissa, baakelsien kera
• tyylibongailua ja ihmisten katselua
• herkullista kasvisruokaa intialaisessa ja kahdessa thaimaalaisessa paikassa
• iltaisin juustoja, suklaata ja punaviiniä hotellissa
• joutilaisuudesta nauttimista

Kaikkea juuri sopivasti. Oikein hyvä irtiotto.

  

Väriläiskiä

Retron ystävää on onnistanut viime aikoina kirppareilla.

Työpaikkani naapurissa oli muuttokirppis, kun omakotitalossa 30 vuotta asunut vanhempi pariskunta muutti pois. Tuona aikana heille oli ehtinyt kerääntyä melkoinen määrä tavaraa, jota he eivät halunneet mukaansa ottaa ja kirppispäivien aikana talon ovi kävi tiuhaan. Itsekin siellä vierailin ja päätin, että jos itsellä joskus tästä talosta lähtö tulee niin kotikirppisidea täytyy pitää mielessä. Sieltä bongasin nämä hurmaavat 70-luvun mehulasit.

Toiselta kirppikseltä löysin jo aiemmin syksyllä kasan Sarviksen muoviastioita. Sarvis on vissiin joidenkin keräilijöiden suosiossa ja yksittäistenkin astioiden hinnat ovat melkoisen korkeita. Tämän koko kasan hinta oli 5 euroa, ja se lähtikin epäröimättä mukaani, vaikka en näitä ole aiemmin ostellutkaan. Mutta tuohan nämä muistoja lapsuudesta...

Oletteko te löytäneet mitään kivaa viime aikoina kirpputoreilta?

Harmaavarpunen

Nysse sitten on tehty. Ensimmäinen Veeran suunnittelema neuleeni. Ihaillut olen niitä pitkään, mutta vasta nyt pääsin testaamaan hyvin kirjoitetuiksi kehuttuja ohjeita. Kun tämän tunikan ohjeen luin ensimmäisen kerran, en kyllä ymmärtänyt, että miten nuo taskut oikein muotoutuvat. Tunikahan neulotaan ylhäältä alaspäin ja aloitin neulomisen luottaen siihen, että kyllä asiat matkan varrella kirkastuvat. Ja niinhän siinä kävikin. Taskuja varten lisätään pikkuhiljaa aina samassa kohden silmukoita ja lopulta taskupussin silmukat jätetään apulangalle odottamaan ja itse "pussinpohja" neulotaan viimeiseksi.

Langaksi valitsin ohjeen mukaisen langan, jota sattui kaapissa riittävästi olemaan. Harmaana, kuten vuodenaikaan hyvin sopii. Siitä lähti myös ajatus, että otan kuvatkin mustavalkoisena, jossa harmaa näyttää aivan samalta kuin värillisissäkin kuvissa. Harmaalta tuntuu arkikin näinä päivinä, kun ei ensilumesta ole tietoakaan ja joululoma siintää kaukaisena seitsemän viikon päässä. Tein eräänä päivänä lankaostoksia nettikaupassa ja kun paketti saapui, hieman hymyilytti. Olin tilannut pelkästään keltaisia lankoja, ilmeisesti värin tuskassani :)

Täytyy kyllä tunnustaa, että vaikka ohuet langat ja pienet puikot ovat olleet ystäviäni, niin tätä tikuttaessa meinasi kyllä usko loppua. Tässä on kyllä neulomista ihan kotitarpeiksi, vaikka tasku pitikin mielenkiintoa yllä neuleen keskivaiheilla. Lopputulos on kyllä tosi mieleinen ja passeli, mutta ihan heti en kyllä uhoa tätä uudestaan neulovani...

Malli: Still light tunic by Veera Välimäki

Lanka: Drops Alpaca, 370g

Puikot: 2,5mm

Viime toukokuun superviikonloppuna piipahdimme Nastin kanssa Metsäkylän Navetassa, josta nappasin mukaan vyyhdillisen (100g) kauniin harmaata alpakkalankaa. Siitä muotoitui minimalistinen rinkulahuivi sopivasti kylmenevien päivien lämmikkeeksi. Rinkulahuivi on loistoinnovaatio. Minulla on tuntuma, että se pitää erityisesti kaulan lämpimämpänä kuin perinteinen huivi, johon aina jää jokin viiman mentävä aukko vaikka kuinka yrittäisi sommitella huivin päät hyvin. Rinkulan kanssa valmistui lisää accessories-osastoon kuuluvaa kamaa; rannekkeet. Lankana villatakista ylijäänyttä Rowanin Felted Tweediä.

Ryijy ei ole koskaan kuulunut suosikkiasioihini, ei kodin seinällä eikä miehen rinnuksissa saati selkäpuolella. Mutta kappas kappas, viime aikoina olen huomannut itsessäni  kasvavaa kiinnostusta sisustuksellisia ryijyjä kohtaan. Saimme jokin aika sitten lahjaksi ystäviltä upean ryijyn (kuvassa alla), joka luultavasti sytytti kipinän. Roihuksi asti se ei vielä ole edennyt, mutta olen kuitenkin varovaisesti googlaillut aloittelijan starttipaketteja. Moneltakin valmistajalta niitä löytyy, pienin löytämäni koko on 19x19 cm. Voisin kuvitella kärsivällisyyteni riittävän isompaankin työhön, esim. tyynynpäälliseen. Googlaus jatkuu. Ehkäpä jo joulunpyhiksi on pientä puhdetyötä luvassa?

Neulominen on kuolemanvakava harrastus.

Tai olisiko tuo sittenkään.

(silmukkamerkit)

Tämän vuoden pappatakki

Kyllä se selvästi syksyä on, kun alkaa neuleet ja neulominen enemmälti mielessä pyörimään. Ravelryssä on tullut kahlailtua iltakaudet aivan innoissaan ja tekemättömiä malleja ja neulomattomia lankoja tuntuu olevan vaikka kuinka paljon. Sohvannurkka onkin mitä mainioin paikka pimeinä syysiltoina neuloen kulutettavaksi.

Pari syksyä sitten neuloin itselleni tummanruskean pappatakin ja tänä vuonna vuorossa oli samantyylinen vaaleanruskeana. Malli on omasta päästä ja neulomissuunta ylhäältä alaspäin. Halusin takista ihan reilusti reiteen ulottuvan lämmittimen ja hieman ylipitkillä hihoilla. Neulepinta on ihan sileää oikeaa ja helmassa ja hihansuissa on reilut joustinneuleet ja taskujen yläreunoissa myös. Joku hämmentävä laskuvirhe tapahtui nappilistaa neuloessa sillä ajattelin tehdä 6 napinläpeä, mutta pääteltyäni neuleen, tajusin reikiä olevankin vain 5. En jaksanut purkaa vaan ajattelin kokeilla että toimisiko 5 nappia käytössä kuitenkin, pahemmin irvistelemättä.

Se papan parempi takki

Malli: omasta päästä

Lanka: Novita Nalle beige, menekki 400g

(tämä väri muuten tuoksahti nenään yllättävän paljon lampaalta!)

Puikot:3mm

Sukkakimara

Minulla on yleensä ainakin yhdet sukat puikoilla koko ajan. Fiiliksen mukaan tartun joko niihin tai sitten johonkin muuhun tekeillä olevaan neuleeseen, joita on yksi tai kaksi. Minulla on harvoin enempää kuin kolme työtä kerrallaan kesken. Jos jostain syystä näyttää, että sutta tulee, niin puran tekeleen surutta pois kuleksimasta. Sukkamalleissa  yksinkertaisuus on valttia, varsinkin kun neulon enimmäkseen telkkarin ääressä enkä jaksa kaavioita tuijotella. Tässäpä kesän aikana valmistuneita sukkia, olkaatten hyvät!

Malli: Cable rib socks Favorite socks -kirjasta

Lanka: Cascade Heritage

Fiilis: Lanka on ihanaa ja siitä voisi tehdä jotain isompaakin, jos vain osaisi päättää värin... Sukat meni lahjaksi rakkaalle ystävälle <3

Malli: Hiiumaa Mismatched mates, Knitting on the road -kirjasta

Lanka: Drops Fabel

Fiilis: Eriparisukat :)

Malli: Ziggy, Knitty summer 08

Lanka: Drops Delight

Fiilis: Teki mieli tehdä välillä jotain muutakin kuin tasaraitaa ja silmääni osui hauska siksakraitasukkamalli (sanahirviö!). Mutta miksi ihmeessä valitsin siihen noin rumat värit? Omissa silmissäni nämä on kyllä melkoiset rumasukat mutta eriäviäkin mielipiteitä kuulemma on...

Malli: Oak ribbed socks, Knitting vintage socks -kirjasta

Lanka: Misti Alpaca Hand paint sock yarn, väri Robin  Hood

Fiilis: Lanka on upean väristä, mutta sukkalankana kestävyys on arvoitus, kovin on pehmoista. Täydestä menee unisukkana.

Ihanuuksia

Kun Titityylle tuli Madelinetoshin lankoja valikoimiin, klikkasin niitä samantien ostoskoriini. Värin valitseminen oli vaikeinta ja päädyinkin ensimmäisenä turvalliseen harmaaseen enkä kyllä joutunut pettymään. En väriin enkä lankaan. Melko hintavaahan se on, mutta kolmesta vyyhdistä saa jo ihan hyvänkokoisen neuleen. Tämä rento neule syntyi ylhäältä alaspäin sileänä neuleena ja lopuksi neuloin etureunaan sileällä nurjalla kaistaleen. Neuloin tarkoituksella melko löysää, että neule roikkuisi rentona ja lisäksi lisäsin etukappaleiden etureunoissa tasaisesti silmukoita että etureunoista tulisi hieman pidemmät kuin takaosasta. Hieman ennenkuin kerä alkoi loppumaan, aloin raidoittaa toisella kerällä ettei kerien vaihtumiskohta tulisi näkyviin, mutta nämä vyyhdit taisivat olla aika samanvärisiä koska en erottanut väreissä mitään eroja.

Malli on omasta päästä.

Lanka: Madelinetosh merino light, väri Tern, menekki 300g

Puikot: 3mm

Saanen esitellä samalla myös perheeseemme ilmestyneen toisen ihanuuden, Ilona-neidin. Talo tuntui vanhan koiramme mentyä niin tyhjältä ja kaipasimme ulkoilukaveria joten aloimme pikkuhiljaa etsimään uutta sohvanvaltaajaa. Se löytyikin yllättäen melkein samantien naapurikunnasta ja saapui meille koeajalle. Ja taisi tulla jäädäkseen :)

Makeaa

Alkukesästä hankin Sirpa Talkan leivontakirjan Makeaa ja suolaista puutarhasta. Kirja on ilmestynyt jo viime vuoden keväällä, mutta vasta tälle kesälle älysin sen hankkia. Kirja on jaoteltu kolmeen sesonkiin, kevätkesään, keskikesään ja syyskesään. Jokaisesta sesongista löytyy sekä makeita ja suolaisia herkkuja. Ohjeet vaikuttavat helpoilta ja herkullisilta ja jokaista reseptiä tekisi tietysti mieli kokeilla.

 
Laiskana leipurina olen testannut kirjasta vasta muutaman ohjeen. Ehdoton suosikkini tähän asti on Kirsikkatorttu, jota leivoin jälleen eilen. Ostin kirsikat torilta, koska oman puun kirsikat ovat parhaillaan tekeytymässä likööriksi. Yhdestä puusta ei oikein muuhun riitä.

Torttu on helppo ja nopea tehdä, mutta yhtä juttua ihmettelen: miten kirsikoista saa kivet poistettua siististi? Keittiö on joka kerta kuin pienimuotoisen teurastuksen jäljiltä. Jos teillä on siihen vinkkejä, ne otetaan ilolla vastaan. (Esiliina on siinä puuhassa ehdoton suojavaruste eikä alle kannata pukea valkoista t-paitaa.)

  

Kirsikkatorttu (s. 72)

200 g margariiniä huoneenlämpöisenä
3 dl sokeria
2 kananmunaa
2 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoa
2 dl täysjyvävehnäjauhoa
1 rkl vettä

Täyte
3 dl kirsikoita
1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
ripaus neilikkaa

Vuokaan
margariinia

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja nostele seos rasva-sokeri-munavaahtoon. Sekoita taikinaan 1 rkl vettä.
Sekoita keskenään täytteen ainekset. Voitele irtopohjavuoka. Painele hiukan yli puolet taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille. Jaa päälle loput taikinasta nokareina.
Paista torttua 175-asteisen uunin keskitasolla n. 50 minuuttia. Anna tortun jäähtyä hyvin enne vuoasta irroittamista.

--------
Muokkaukset: Korvasin suuren osan vehnäjauhoista spelttijauhoilla. Sokeria laitoin taikinaan 2,5 dl.  Kirsikoita käytin 5 dl, ilman neilikkaripausta. Tarjoiluun sopisi hyvin jäätelö, mutta menee hyvin ilmankin.

Happamia, sano...

Melkein yhtä jalkaa pihlajanmarjojen kanssa kypsyi tämä neule. Juhannuksen tienoilla houkuttelin hiipunutta neuleintoani perinteisin menetelmin, eli selaamalla neulekirjojani sekä silittelemällä lankakaappini sisältöä. Olin ostanut New England Knits -neulekirjan aiemmin talvella ja muutama kirjan neuleista jäi jo ensi selaamalta mieleen. Kirjahan lupaa "iättömiä malleja modernilla twistillä" ja sitähän ne ovatkin. Joskus (tosin aika harvoin) käy niin onnekkaasti, että neuleohje kohtaa lankakaapissa jo olevan langan ja neule pääsee samantien puikoille.

 Cranston Coat aloitetaan uumalta, eli ensin neulotaan vyötärölle tuleva pitsi-pampula-systeemi. Aloitin sen vielä epäillen neuleintoni äkillistä paluuta ja ajattelin, että eipä tuosta korkealta tipu jos parin mallikerran jälkeen jää neule alkutekijöihinsä. Yllättäen kuitenkin paksulla langalla ja puikoilla (4,5mm, wohoo!) neulominen tuntuikin ihan mukavalta ja joutuisalta. Kun vyötärökaitale oli valmis, poimittiin reunoilta silmukat niin ala- kuin yläosaakin varten. Ohjeessa neulotaan erivärisellä langalla lopuksi pitsineuleiden taakse sileällä neuleella suikale, jonka tarkoitusta en aivan ymmärtänyt ja jätinkin sen pois. Kaulus ehkä saattaisi kaivata tukevuutta lisää ja mietinnässä onkin, että teenkö siihen kuitenkin vielä vuorin. Myös napituslistan neuloin hieman eri tavalla kuin ohjeessa. Näyttääpä muuten kuvassa epäilyttävästi siltä, että toinen etukappale on pidempi kuin toinen tai nepparit eivät olisi ihan täysin samalla korkeudella. Ei tuota kyllä livenä huomaa. En korjaa.

Ei mahda mitään, mutta jotenkin tämän neuleen kanssa tuli dejavu -fiilis. Että olenkohan tehnyt tämän kenties ennenkin?

Edit. Lanka on Dropsin Nepalia, menekki 650g.